Kolme kappaletta A5 B8 ajoneuvoja (yhden näistä kahdesti) omistaneena ja niitä enemmän vähemmän laitelleena ajattelin että homma on nähty ja nyt keskitytään muihin tuotteisiin. Vaan kuinkas kävikään myyntiin putkahti syyskuussa 2025 Misano-Punainen yksilö jonka väristä olin aiemmin kaipaillut vuosien varrella, hyvin epämääräisellä ilmoituksella mm. reilusti suuremmalla mittarilukemalla myyjän kommentein ''laitoinpahan varmasti tarpeeksi''. Sen verran nokkaan haisi että tässä voisi olla ihan hyvä aihio kun koriltaan vaikutti kohtuu ryhdikkäältä, joten kannattanee vielä pelastaa ja eikun melko viivana hakemaan kerhotoverin kanssa (kiitokset tuxo) sekä tutkimaan mitä se on syönyt.
Varusteita löytyy ehkä hiukan reilummin mitä muista ikäisistään, S-line jutut, lasikatto, B&O ja ehkä itselle tärkein tällä erää eli manuaaliaskilla.
Pirssi oli seisonut vajaan vuoden puun alla ja sammalta oli alkanut kehittymään pintaan mutta ei ollut vielä pahasti jämähtänyt paikalleen. Saatesanoilla ''se savuttaa'' lähdettiin katsomaan ja luvassa oli jonkunasteinen paini että saatiin vehkeet edes jotenkin käymään (Ruotsalaisten tuning-viriboxi oli ottanut hiukan kosteutta pyöräkotelossa). Eikun pelit liikkeelle lopulta ja kotiin päin istumaan autoon joka muistutti enemmän jäteasemaa kuin premium-Audia. Tiedossa oli että glykolia kuluu mutta tuolloin ei kulutus ollut kummoista. Pajalla tarkempaa tutkiskelua ja reippaammat pesut käyntiin purkaen mitä irti järkevästi sai. Isompia ruosteita ei alta löytynyt joten muutamat fixit suojaksi ja auto siltä osin kasaan. Kaikkea pienempää tuli puuhattua siinä vaiheessa kuten lasinnostimen vaihtoa ja rengastus uusittua hyväksi havaitulla S5 vannesetillä jotta auton sai ajokuntoon. Leimakin irtosi melko helpolla takaiskarien uusinnan jälkeen.
Epämääräistä savutusta sillon tällöin eli höyryä tuli tutkailtua ensin EGR-coolerin vaihdolla joka ei lopulta auttanut mihinkään. Glykolia kului joskus ja pitkään aikaan ei yhtään. Muutama tonni tuli rullailtua ympäriinsä ja kun ei selkeää vikaa löytynyt höyryilyyn ajattelin että täytynee ajaa vika ulos joten lopulta nesteen kulutus lisääntyi reilummaksi varsinkin ahtopaineilla. En ole vieläkään varma hajosiko lopulta kannentiiviste vai suutin ensin, mutta ynnäilin suutinvian rikkoneen moottorin lopulta (suurehko korjausarvo 2. pytyssä).
Auto pajalle ja hatut irti (ei kyllä kovin järkevää kone paikalllaan tällaisessa mutta tehtävissä) ja tuomio, tiiviste halki 1-2 pytyn välistä. Hiukan tuumailua mikä paras keino edetä ja Liettuasta löytyi kustannustehokkasti maltillisesti ajettu 5 vuotta tuoreempi vaihtokone. Aiempi CAPA tuli siis korvattua CCWA:lla. Kone irti ja tilailemaan kamppeita että saa uusittua kaiken kuluneen/rikkinäisen samalla vauhdilla moottorin toimitusta odotellessa. Positiivisena yllärinä kytkin oli hiljattain vaihdettu joten samat osat siirtyi vaihtomoottorin kylkeen. Tuo tilattu kone oli ollut automaatissa joten vetolevy jäi vanhasta koneesta, muuten suoraviivainen swappi, vaikka pieniä eroja löytyy. Polttoainepuolen osat on CAPAssa paremmat joten luonnollisesti ne jäivät toistaiseksi, muutama suutin tuli toki vaihdettua niihin pyttyihin jossa hiukankin poikkeamaa korjausarvoissa. Konehuoneen, apurungon ja laatikon myrkytys + pesu ja paketti lattialla valmiiksi kasattuna paikalleen. Ihmetystä herätti moottorin ja askin naittaminen alumiinipulteilla joista melkein jokainen eri mittainen/eri kierteellä oleva.
Kuukauden päivät taisi ajokki levätä ja lopulta polttoainepuolen kasailun (yllättävän aikaa vievää hommaa) tulille. Kaikki tuntui toimivan ja perushuollot käyntiin talven varalle. Siitä sitten tähän päivään on tullut ajeltua ja viimeisimpänä ehkä suurimman B8 tyyppivian korjaaminen otti tuulta alleen kun käsiin tarttui hyväkuntoinen loppupään S5 Sportbackin koko taka-akseli. Eli pintaruostetta ottanut vanha kelkka pois ja vaihto-osa tilalle. Vanhassa ei vielä ihmetykseksi ollut reikiä, mutta tuskin tuo kaukana olisi ollut jos suolassa vielä pyörinyt sellaisenaan. Vaihtokelkkaan tuli uusittua puslia ja vahvisteltua vaihteiston kannakkeita, muuten maalaus ja kasaus riitti omasta mielestä.
Otsikon mukaisesti tästä oletettavasti syntyi itselle se (oletettavasti) viimeinen A5 vastus hiukan ajateltua laajempana projektina mutta alkaa tällä erää olemaan aika mieleinen ja seuraavaksi keskitytään maalipinnan korjaamiseen sekä muuhun paranteluun. Mitään suurempaa entisöintiä ei koskaan ole ollut tarkoituksena vaan pitää auto hyvässä käyttökunnossa. Renkaita on tullut hankittua nopeampaan ajoon ja ainakin tietynlaista alustajumppaa täytyy vääntää ennen ratapäiviä. Voimaa saisi olla toki enemmän (nyt vakioahdin tulppana). Syksyllä on luvassa myös reissu Nurburgringille jälleen joten katsotaan missä hapessa vehkeet on siinä vaiheessa.
Muutama kuva matkan varrelta ja päivitellään tänne tarinaa miten matka jatkuu.
Varusteita löytyy ehkä hiukan reilummin mitä muista ikäisistään, S-line jutut, lasikatto, B&O ja ehkä itselle tärkein tällä erää eli manuaaliaskilla.
Pirssi oli seisonut vajaan vuoden puun alla ja sammalta oli alkanut kehittymään pintaan mutta ei ollut vielä pahasti jämähtänyt paikalleen. Saatesanoilla ''se savuttaa'' lähdettiin katsomaan ja luvassa oli jonkunasteinen paini että saatiin vehkeet edes jotenkin käymään (Ruotsalaisten tuning-viriboxi oli ottanut hiukan kosteutta pyöräkotelossa). Eikun pelit liikkeelle lopulta ja kotiin päin istumaan autoon joka muistutti enemmän jäteasemaa kuin premium-Audia. Tiedossa oli että glykolia kuluu mutta tuolloin ei kulutus ollut kummoista. Pajalla tarkempaa tutkiskelua ja reippaammat pesut käyntiin purkaen mitä irti järkevästi sai. Isompia ruosteita ei alta löytynyt joten muutamat fixit suojaksi ja auto siltä osin kasaan. Kaikkea pienempää tuli puuhattua siinä vaiheessa kuten lasinnostimen vaihtoa ja rengastus uusittua hyväksi havaitulla S5 vannesetillä jotta auton sai ajokuntoon. Leimakin irtosi melko helpolla takaiskarien uusinnan jälkeen.
Epämääräistä savutusta sillon tällöin eli höyryä tuli tutkailtua ensin EGR-coolerin vaihdolla joka ei lopulta auttanut mihinkään. Glykolia kului joskus ja pitkään aikaan ei yhtään. Muutama tonni tuli rullailtua ympäriinsä ja kun ei selkeää vikaa löytynyt höyryilyyn ajattelin että täytynee ajaa vika ulos joten lopulta nesteen kulutus lisääntyi reilummaksi varsinkin ahtopaineilla. En ole vieläkään varma hajosiko lopulta kannentiiviste vai suutin ensin, mutta ynnäilin suutinvian rikkoneen moottorin lopulta (suurehko korjausarvo 2. pytyssä).
Auto pajalle ja hatut irti (ei kyllä kovin järkevää kone paikalllaan tällaisessa mutta tehtävissä) ja tuomio, tiiviste halki 1-2 pytyn välistä. Hiukan tuumailua mikä paras keino edetä ja Liettuasta löytyi kustannustehokkasti maltillisesti ajettu 5 vuotta tuoreempi vaihtokone. Aiempi CAPA tuli siis korvattua CCWA:lla. Kone irti ja tilailemaan kamppeita että saa uusittua kaiken kuluneen/rikkinäisen samalla vauhdilla moottorin toimitusta odotellessa. Positiivisena yllärinä kytkin oli hiljattain vaihdettu joten samat osat siirtyi vaihtomoottorin kylkeen. Tuo tilattu kone oli ollut automaatissa joten vetolevy jäi vanhasta koneesta, muuten suoraviivainen swappi, vaikka pieniä eroja löytyy. Polttoainepuolen osat on CAPAssa paremmat joten luonnollisesti ne jäivät toistaiseksi, muutama suutin tuli toki vaihdettua niihin pyttyihin jossa hiukankin poikkeamaa korjausarvoissa. Konehuoneen, apurungon ja laatikon myrkytys + pesu ja paketti lattialla valmiiksi kasattuna paikalleen. Ihmetystä herätti moottorin ja askin naittaminen alumiinipulteilla joista melkein jokainen eri mittainen/eri kierteellä oleva.
Kuukauden päivät taisi ajokki levätä ja lopulta polttoainepuolen kasailun (yllättävän aikaa vievää hommaa) tulille. Kaikki tuntui toimivan ja perushuollot käyntiin talven varalle. Siitä sitten tähän päivään on tullut ajeltua ja viimeisimpänä ehkä suurimman B8 tyyppivian korjaaminen otti tuulta alleen kun käsiin tarttui hyväkuntoinen loppupään S5 Sportbackin koko taka-akseli. Eli pintaruostetta ottanut vanha kelkka pois ja vaihto-osa tilalle. Vanhassa ei vielä ihmetykseksi ollut reikiä, mutta tuskin tuo kaukana olisi ollut jos suolassa vielä pyörinyt sellaisenaan. Vaihtokelkkaan tuli uusittua puslia ja vahvisteltua vaihteiston kannakkeita, muuten maalaus ja kasaus riitti omasta mielestä.
Otsikon mukaisesti tästä oletettavasti syntyi itselle se (oletettavasti) viimeinen A5 vastus hiukan ajateltua laajempana projektina mutta alkaa tällä erää olemaan aika mieleinen ja seuraavaksi keskitytään maalipinnan korjaamiseen sekä muuhun paranteluun. Mitään suurempaa entisöintiä ei koskaan ole ollut tarkoituksena vaan pitää auto hyvässä käyttökunnossa. Renkaita on tullut hankittua nopeampaan ajoon ja ainakin tietynlaista alustajumppaa täytyy vääntää ennen ratapäiviä. Voimaa saisi olla toki enemmän (nyt vakioahdin tulppana). Syksyllä on luvassa myös reissu Nurburgringille jälleen joten katsotaan missä hapessa vehkeet on siinä vaiheessa.
Muutama kuva matkan varrelta ja päivitellään tänne tarinaa miten matka jatkuu.
Comment