Ei pitänyt projektikertomusta tulla ensinkään mutta kylläpä se alkaa siltä vahvasti näyttämään että ihan ajamalla ja tankkaamalla ei tämän(kään) kanssa pärjää. Toukokuun lopussa ostettu auto on nyt kaikkiaan viidettä kertaa pajalla, viimeisin käynti K-autolla on nyt kestänyt päivälleen kolme viikkoa. Siitä toisessa ketjussa lisää, pidetään se ketju tekniikkapainotteisena ja jeesustellaan tässä topikissa remonttien hinnoista ja 8 vuotta vanhan TDI/Plugari tekniikan järjettömyydestä.
Mutta sitä ennen hiukan taustaa. Tämän auton hankinta juontaa juurensa oikeastaan jo useamman vuoden taakse. Noin 6 vuotta sitten olin elämässäni tilanteessa jossa maata kiertävän myyntimiehen työkaluna oli kolmoskopan Skoda Superb. 2.0TDI johonkin 220-230hp luokkaan jekutettuna toimitti erinomaisesti sitä virkaa johon auto oli hankittu. Aivan mielellään sillä ajeli pitkää matkaa kun tuli säännöllisesti 400-600km päivävetoja. Skodan tietty tylsyys ja arkisuus oli perusteltavissa sillä että taseessa oli jo vanhastaan 4.5 V8 tuplaturbo Cayenne jolla sai päästellä höyryjä sitten kun alkoi liikaa tottumaan Skodan 2-litraiseen nakkikeittimeen. Cayenne oli aikanaan hankittu ruokkimaan tiettyä lapsellisuutta yhdistettynä keski-ikääntyvän miehen mukavuudenhaluun. Ilmajouset ja pullakumit vakuutti kerrasta, on nuo tiet ja kadut yksinkertaisesti niin paskassa kunnossa nykyään että ei vaan hermot riitä väisteleen matalaprofiilirenkaiden ja alustasarjojen kanssa jokaista pattia ja reikää. Tuollainen möhkö on siitä tunnoton että ihan sama minkälaisia uria ja monttuja ladulla on niin voi päästää koko lailla surutta läpi.
No, Cayenne oli hankittu terapiaksi ja Skoda arkikäyttikseksi. Jälkimmäisessä alkoi olemaan sen verran paljon numeroita matkamittarissa että piti alkaa suunnittelemaan vaihtoa. Ensimmäinen risteykseen jarruttaessa tuntunut DSG:n nykäys eskaloi tilanteen autovexaamiseksi ja saman viikon sisällä Skoda olikin myyty. Seuraajaksi oli valikoitunut 4K kopan A6 Avant jollaisen kävinkin samana päivänä hakemaan tilalle. Sitä yksilöä valitessa ei kynnet riittänyt ihan parhaaseen, ei saanut ilmajousia tai kolmelitraista moottoria. Voimalinjaksi valikoitui 2.0TDI josta oli hyviä käyttökokemuksia aiemman auton kanssa ja olihan pihassa edelleen se Porsche jolla voi sitten tuulettaa ja porsastella kun alkaa rivinelosdieselin raksutus liikaa ärsyttämään.
Kaikki oli hetken maailmassa hyvin. Se hetki kesti tasan viikon. Päivälleen viikko A6 oston jälkeen ajoin Cayennella hirvikolarin ja auto päätyi lopulta vakuutusyhtiölle lunastukseen. Nyt olikin sitten tilanne että olin juuri ostanut uuden auton, tilillä oli tyhjän panttina Cayennen lunnasrahat ja jos nämä asiat olisi tapahtunut aikajanalla eri järjestyksessä niin en olisi todennäköisesti päätynyt juuri siihen A6 yksilöön jonka olin hakenut. No, c'est la vie. Väittäisin että 4K on yksi parhaista autoista millä tuollaista pitkän matkan jyräämistä maantiellä voi suorittaa. Sillä A6:lla sitten ajettiin vuoden verran kunnes silloinen työnantaja alkoi perseilemään ja ilmoitti ykskantaan että huomisesta alkaen kaikki työajot ajetaan firman pakettiautolla. Loppui se matkadieselin tarve kertaheitosta ja autovexasin vuorostaan A6:n. Siinä vaiheessa kun ei varsinaisesti ollut juuri lainkaan auton tarvetta niin ajelin milloin milläkin huutokauppaprojekteilla ja tonnipommeilla viime kevääseen asti.
Entisen työnantajayrityksen toiminta oli niin pitkään jo mennyt alamäkeen että päätös työpaikan vaihdosta oli lukittu jo viime vuoden kesällä. Noin puoli vuotta sitten asia realisoitui, otin toukokuussa lopputilin ja aloitin kesäkuussa uudet työt. Uusissa hommissa olikin taas tarve oman auton käytölle. Valintaa tahkottiin taas hartaasti ja lopulta päätös osui 4M koriseen Q7 e-tron TDI:hin. Vaakakupissa painoi ison auton mukavuus, ilmajousitus, sisätilojen hiljaisuus ja aika hyvät päreet. Muun muassa se parempi B&O joka oli ollut bucket listilla aina. Eihän tuo lähellekään Cayennen repivää järjettömyyttä tietenkään pääse mutta riittävästi samaa fiilistä on ja se korkean alustan ja paksujen renkaiden mahdollistama välinpitämättömyys alla olevalle tienpinnalle on vaan jotain jota ilman ei enää halua olla. Matkassahan tuollainen Q7 on varsin miellyttävä työkalu, hiljainen ja vakaa eikä joka puolella vielä tunnu halpuuttaminen.
Onko sitten mitään järkeä hankkia auto jossa on Euro5 luokan saastelaitteilla varustettu V6 dieselmoottori? Auto jossa on perinteinen huoltoa vaativa automaattivaihteisto? Auto jossa on hybridijärjestelmä kaikkine potentiaalisine vikoineen? No todennäköisesti ei tosiaankaan ole enkä tällaista ratkaisua voi kenellekään suositella. Minulle sopii oikein hyvin, riittää kun hyväksyy että kaikki hajoaa aina ja sitten ne vaan tarvii korjata. Ei se sen ihmeellisempää ole. Eikä tällaisen auton hankintahinnalla olisi toisaalta saanut mitään muuta vastaavaa jos halusi tuollaisen ison möhkön kunnon suorituskyvyllä ja ilman rangeahdistusta.
Omassa ajossa viiden kuukauden aikana keskikulutus on asettunut jonnekin alle viiteen litraan dieseliä, kotona ja työpaikalla saa ladattua ja ylipäänsä sopii omaan ajoprofiiliin tuollainen hybridiratkaisu erinomaisesti. Kun nyt vaan pääsisi taas ajamaan, auto odottaa tässä vaiheessa K-autolla uutta SCR-katalysaattoria. Toimitusaikaa ei osaa kovin tarkkaan arvioida kukaan, sen aikaa ajellaan sijaisautoksi autoliikkeestä saadulla '21 Kia Sorentolla. Siihen liittyen, vaikka keissi on vielä kesken ja oli tarkoitus naputtaa joku kooste vasta kun kaikki on lopullisesti selvillä, kirjoitetaan nyt jo tässä vaiheessa väliaikatietona miten tuo autokauppa meni, siitä kun on jonkun verran tullut kyselyä ja hämmästelyä.
Ostin auton siis toukokuun lopussa Petikon Rinta-Joupilta. Siinä vaiheessa autolla ajettu jotakuinkin 170tkm hyvällä Suomi-auton huoltohistorialla. Seuraavana päivänä kotona laitoin VCDS:n kiinni ja olihan se listaus aika paljon punaisella. Jotain sekundäärisiä latausportin ja mittariston kommunikaatiovirheitä jne joista ei tarvi välittää, joku ilmanlaatusensorin vika joka ei oo kovin vakava sekään mutta sitten moottorinohjaimelta löytyi vikakoodeja viitaten SCR-katalysaattorin tehoon. Tuo oli potentiaalisesti niin kallis korjattava että tarjosin autoliikkeelle vaihtoehdoiksi joko korjata auto heidän kustannuksellaan, toisena vaihtoehtona joku realistinen hinnanalennus ja korjaan itse omalla kustannuksellani tai kolmas vaihtoehto kaupan purku.
Autoliikkeen kanta oli että vie johonkin paikalliselle verstaalle tutkittavaksi, ja näin toimittiin. Se oli ensimmäinen huoltokeikka. Samalla käynnillä omaan laskuuni vaihdatin moottoriöljyt, peräöljyt, ilmanputsarin jne perushuolto. Vaihteistoöljyt jäi vielä vaihtamatta, sillä korjaamolla ei ollut osaamista hybriditekniikan kanssa touhuamiseen. Palataan siihen asiaan myöhemmin, homma ei ole kovin monimutkainen mutta hiukan työläs, teen jossain vaiheessa itse.
Vikadiagnoosi vahvisti minun VCDS:llä tekemät havainnot ja näistä sitten sovittiin myyjäliikkeen kanssa että vien auton korjattavaksi. Näin toimittiin ja auto meni Tampereella tunnetulle VAG-autoihin erikoistuneelle korjaamolle jossa tehtiin testejä ja vaihdettiin osia. Samalla käynnillä teetettiin toinen avain jota ei myyjäliikkeestä lopultakaan löytynyt. Näistä tuli noin kolmen kilon kustannukset yhteensä, vika tosin ei poistunut vaan tuttu moottorin vikavalo syttyi jo kotimatkalla. Vein auton takaisin samalle korjaamolle jatkotutkimuksiin, myyjäliike järkkäsi huollon ajaksi sijaisauton jonka hain Rinta-Joupin Tampereen liikkeestä. Huolto kesti tällä kertaa vajaan viikon jonka jälkeen oli valmista. Hain Q7:n huollosta, palautin sijaisauton toiseen paikkaan ja kappas kun moottorin vikavalo syttyi taas aivan samojen vikakoodien kera vielä samana päivänä. Tästäkin keikasta kuitenkin tuli useemman satasen lasku ja siinä vaiheessa autoliikkeen myyjän kanssa neuvoteltiin asiasta ja tuli päätös että auto menee seuraavaksi merkkihuoltoon että tulee varmuudella kuntoon. Ja siellä se nyt on sitten tänään alkaen neljättä viikkoa. Myyjäliike oli hoitanut K-Auton pihaan sijaisauton valmiiksi, tällä kertaa sen Kian. Sillä tässä nyt ajeltu sitten, katselin jo prismassa että ei tuulipuku välttämättä ihan väärin olisi...
Vaan siitä autoliikkeen toiminnasta. Niin paljon kuin nuo käytettyjen autojen myyntiin keskittyvät ketjut saa sikaa niin kerrompa oman kokemukseni nyt tiivistettynä. 8 vuotta vanhaan, 170tkm ajettuun autoon on nyt tässä vaiheessa tehty yli 6000€ remontit ja lähtöoletus on että SCR-katalysaattori vaihdettuna tulee maksamaan vielä useamman tuhat euroa. Korjauskustannukset nousevat yhteensä yli 10k€, autoon jonka kauppahinta oli alle 30k€. Lisäksi tulee kulut sijaisautoista, niiden kuskaamisesta edestakaisin ja nyt viimeisimpänä talvirenkaiden Schenkeröinti Vantaalta autoliikkeestä minulle kun näyttää että talvi ehtii tulemaan ennen kuin Q7 on valmis huolloista. Myyjäliike on ilman pienintäkään ongelmaa tai viivyttelyä maksanut kaikki tähän astiset kulut, kommunikaatio on toiminut koko ajan erinomaisesti enkä suoraan sanoen tiedä miten liike olisi voinut tällaista asian tätä paremmin hoitaa. Aion viedä myyjälle jonkun konjakin tai viskin siinä vaiheessa kun tämä kaikki on jonain päivänä maalissa enkä pitäisi ollenkaan mahdottomana että asioin jatkossakin samassa liikkeessä kun tulee seuraavan kerran tarve.
Lisää esittelyä Q7:n speksistä ja varusteista sekä kuvia autosta tulee jos ja kun saan sen joskus takaisin omaan pihaan.
Mutta sitä ennen hiukan taustaa. Tämän auton hankinta juontaa juurensa oikeastaan jo useamman vuoden taakse. Noin 6 vuotta sitten olin elämässäni tilanteessa jossa maata kiertävän myyntimiehen työkaluna oli kolmoskopan Skoda Superb. 2.0TDI johonkin 220-230hp luokkaan jekutettuna toimitti erinomaisesti sitä virkaa johon auto oli hankittu. Aivan mielellään sillä ajeli pitkää matkaa kun tuli säännöllisesti 400-600km päivävetoja. Skodan tietty tylsyys ja arkisuus oli perusteltavissa sillä että taseessa oli jo vanhastaan 4.5 V8 tuplaturbo Cayenne jolla sai päästellä höyryjä sitten kun alkoi liikaa tottumaan Skodan 2-litraiseen nakkikeittimeen. Cayenne oli aikanaan hankittu ruokkimaan tiettyä lapsellisuutta yhdistettynä keski-ikääntyvän miehen mukavuudenhaluun. Ilmajouset ja pullakumit vakuutti kerrasta, on nuo tiet ja kadut yksinkertaisesti niin paskassa kunnossa nykyään että ei vaan hermot riitä väisteleen matalaprofiilirenkaiden ja alustasarjojen kanssa jokaista pattia ja reikää. Tuollainen möhkö on siitä tunnoton että ihan sama minkälaisia uria ja monttuja ladulla on niin voi päästää koko lailla surutta läpi.
No, Cayenne oli hankittu terapiaksi ja Skoda arkikäyttikseksi. Jälkimmäisessä alkoi olemaan sen verran paljon numeroita matkamittarissa että piti alkaa suunnittelemaan vaihtoa. Ensimmäinen risteykseen jarruttaessa tuntunut DSG:n nykäys eskaloi tilanteen autovexaamiseksi ja saman viikon sisällä Skoda olikin myyty. Seuraajaksi oli valikoitunut 4K kopan A6 Avant jollaisen kävinkin samana päivänä hakemaan tilalle. Sitä yksilöä valitessa ei kynnet riittänyt ihan parhaaseen, ei saanut ilmajousia tai kolmelitraista moottoria. Voimalinjaksi valikoitui 2.0TDI josta oli hyviä käyttökokemuksia aiemman auton kanssa ja olihan pihassa edelleen se Porsche jolla voi sitten tuulettaa ja porsastella kun alkaa rivinelosdieselin raksutus liikaa ärsyttämään.
Kaikki oli hetken maailmassa hyvin. Se hetki kesti tasan viikon. Päivälleen viikko A6 oston jälkeen ajoin Cayennella hirvikolarin ja auto päätyi lopulta vakuutusyhtiölle lunastukseen. Nyt olikin sitten tilanne että olin juuri ostanut uuden auton, tilillä oli tyhjän panttina Cayennen lunnasrahat ja jos nämä asiat olisi tapahtunut aikajanalla eri järjestyksessä niin en olisi todennäköisesti päätynyt juuri siihen A6 yksilöön jonka olin hakenut. No, c'est la vie. Väittäisin että 4K on yksi parhaista autoista millä tuollaista pitkän matkan jyräämistä maantiellä voi suorittaa. Sillä A6:lla sitten ajettiin vuoden verran kunnes silloinen työnantaja alkoi perseilemään ja ilmoitti ykskantaan että huomisesta alkaen kaikki työajot ajetaan firman pakettiautolla. Loppui se matkadieselin tarve kertaheitosta ja autovexasin vuorostaan A6:n. Siinä vaiheessa kun ei varsinaisesti ollut juuri lainkaan auton tarvetta niin ajelin milloin milläkin huutokauppaprojekteilla ja tonnipommeilla viime kevääseen asti.
Entisen työnantajayrityksen toiminta oli niin pitkään jo mennyt alamäkeen että päätös työpaikan vaihdosta oli lukittu jo viime vuoden kesällä. Noin puoli vuotta sitten asia realisoitui, otin toukokuussa lopputilin ja aloitin kesäkuussa uudet työt. Uusissa hommissa olikin taas tarve oman auton käytölle. Valintaa tahkottiin taas hartaasti ja lopulta päätös osui 4M koriseen Q7 e-tron TDI:hin. Vaakakupissa painoi ison auton mukavuus, ilmajousitus, sisätilojen hiljaisuus ja aika hyvät päreet. Muun muassa se parempi B&O joka oli ollut bucket listilla aina. Eihän tuo lähellekään Cayennen repivää järjettömyyttä tietenkään pääse mutta riittävästi samaa fiilistä on ja se korkean alustan ja paksujen renkaiden mahdollistama välinpitämättömyys alla olevalle tienpinnalle on vaan jotain jota ilman ei enää halua olla. Matkassahan tuollainen Q7 on varsin miellyttävä työkalu, hiljainen ja vakaa eikä joka puolella vielä tunnu halpuuttaminen.
Onko sitten mitään järkeä hankkia auto jossa on Euro5 luokan saastelaitteilla varustettu V6 dieselmoottori? Auto jossa on perinteinen huoltoa vaativa automaattivaihteisto? Auto jossa on hybridijärjestelmä kaikkine potentiaalisine vikoineen? No todennäköisesti ei tosiaankaan ole enkä tällaista ratkaisua voi kenellekään suositella. Minulle sopii oikein hyvin, riittää kun hyväksyy että kaikki hajoaa aina ja sitten ne vaan tarvii korjata. Ei se sen ihmeellisempää ole. Eikä tällaisen auton hankintahinnalla olisi toisaalta saanut mitään muuta vastaavaa jos halusi tuollaisen ison möhkön kunnon suorituskyvyllä ja ilman rangeahdistusta.
Omassa ajossa viiden kuukauden aikana keskikulutus on asettunut jonnekin alle viiteen litraan dieseliä, kotona ja työpaikalla saa ladattua ja ylipäänsä sopii omaan ajoprofiiliin tuollainen hybridiratkaisu erinomaisesti. Kun nyt vaan pääsisi taas ajamaan, auto odottaa tässä vaiheessa K-autolla uutta SCR-katalysaattoria. Toimitusaikaa ei osaa kovin tarkkaan arvioida kukaan, sen aikaa ajellaan sijaisautoksi autoliikkeestä saadulla '21 Kia Sorentolla. Siihen liittyen, vaikka keissi on vielä kesken ja oli tarkoitus naputtaa joku kooste vasta kun kaikki on lopullisesti selvillä, kirjoitetaan nyt jo tässä vaiheessa väliaikatietona miten tuo autokauppa meni, siitä kun on jonkun verran tullut kyselyä ja hämmästelyä.
Ostin auton siis toukokuun lopussa Petikon Rinta-Joupilta. Siinä vaiheessa autolla ajettu jotakuinkin 170tkm hyvällä Suomi-auton huoltohistorialla. Seuraavana päivänä kotona laitoin VCDS:n kiinni ja olihan se listaus aika paljon punaisella. Jotain sekundäärisiä latausportin ja mittariston kommunikaatiovirheitä jne joista ei tarvi välittää, joku ilmanlaatusensorin vika joka ei oo kovin vakava sekään mutta sitten moottorinohjaimelta löytyi vikakoodeja viitaten SCR-katalysaattorin tehoon. Tuo oli potentiaalisesti niin kallis korjattava että tarjosin autoliikkeelle vaihtoehdoiksi joko korjata auto heidän kustannuksellaan, toisena vaihtoehtona joku realistinen hinnanalennus ja korjaan itse omalla kustannuksellani tai kolmas vaihtoehto kaupan purku.
Autoliikkeen kanta oli että vie johonkin paikalliselle verstaalle tutkittavaksi, ja näin toimittiin. Se oli ensimmäinen huoltokeikka. Samalla käynnillä omaan laskuuni vaihdatin moottoriöljyt, peräöljyt, ilmanputsarin jne perushuolto. Vaihteistoöljyt jäi vielä vaihtamatta, sillä korjaamolla ei ollut osaamista hybriditekniikan kanssa touhuamiseen. Palataan siihen asiaan myöhemmin, homma ei ole kovin monimutkainen mutta hiukan työläs, teen jossain vaiheessa itse.
Vikadiagnoosi vahvisti minun VCDS:llä tekemät havainnot ja näistä sitten sovittiin myyjäliikkeen kanssa että vien auton korjattavaksi. Näin toimittiin ja auto meni Tampereella tunnetulle VAG-autoihin erikoistuneelle korjaamolle jossa tehtiin testejä ja vaihdettiin osia. Samalla käynnillä teetettiin toinen avain jota ei myyjäliikkeestä lopultakaan löytynyt. Näistä tuli noin kolmen kilon kustannukset yhteensä, vika tosin ei poistunut vaan tuttu moottorin vikavalo syttyi jo kotimatkalla. Vein auton takaisin samalle korjaamolle jatkotutkimuksiin, myyjäliike järkkäsi huollon ajaksi sijaisauton jonka hain Rinta-Joupin Tampereen liikkeestä. Huolto kesti tällä kertaa vajaan viikon jonka jälkeen oli valmista. Hain Q7:n huollosta, palautin sijaisauton toiseen paikkaan ja kappas kun moottorin vikavalo syttyi taas aivan samojen vikakoodien kera vielä samana päivänä. Tästäkin keikasta kuitenkin tuli useemman satasen lasku ja siinä vaiheessa autoliikkeen myyjän kanssa neuvoteltiin asiasta ja tuli päätös että auto menee seuraavaksi merkkihuoltoon että tulee varmuudella kuntoon. Ja siellä se nyt on sitten tänään alkaen neljättä viikkoa. Myyjäliike oli hoitanut K-Auton pihaan sijaisauton valmiiksi, tällä kertaa sen Kian. Sillä tässä nyt ajeltu sitten, katselin jo prismassa että ei tuulipuku välttämättä ihan väärin olisi...
Vaan siitä autoliikkeen toiminnasta. Niin paljon kuin nuo käytettyjen autojen myyntiin keskittyvät ketjut saa sikaa niin kerrompa oman kokemukseni nyt tiivistettynä. 8 vuotta vanhaan, 170tkm ajettuun autoon on nyt tässä vaiheessa tehty yli 6000€ remontit ja lähtöoletus on että SCR-katalysaattori vaihdettuna tulee maksamaan vielä useamman tuhat euroa. Korjauskustannukset nousevat yhteensä yli 10k€, autoon jonka kauppahinta oli alle 30k€. Lisäksi tulee kulut sijaisautoista, niiden kuskaamisesta edestakaisin ja nyt viimeisimpänä talvirenkaiden Schenkeröinti Vantaalta autoliikkeestä minulle kun näyttää että talvi ehtii tulemaan ennen kuin Q7 on valmis huolloista. Myyjäliike on ilman pienintäkään ongelmaa tai viivyttelyä maksanut kaikki tähän astiset kulut, kommunikaatio on toiminut koko ajan erinomaisesti enkä suoraan sanoen tiedä miten liike olisi voinut tällaista asian tätä paremmin hoitaa. Aion viedä myyjälle jonkun konjakin tai viskin siinä vaiheessa kun tämä kaikki on jonain päivänä maalissa enkä pitäisi ollenkaan mahdottomana että asioin jatkossakin samassa liikkeessä kun tulee seuraavan kerran tarve.
Lisää esittelyä Q7:n speksistä ja varusteista sekä kuvia autosta tulee jos ja kun saan sen joskus takaisin omaan pihaan.

Comment