B8 A4 kolarikorjaus

[arto s]

Emännälle sattui oho, hups ja B8:n nenä kääntyi poskelle.

Vakuutusyhtiön kanssa keskustelun ja markkinoiden tutkimisen jälkeen omistaja päätyi ottamaan kertsin autosta ja niin on talossa taas pikku projekti. Kuski tykkää autostaan, eikä samalla rahalla ole tarjolla oikein mitään järjellistä. Lisäksi laite on sellaisessa iässä ja kilometreissä, ettei kaksikilpisyydellä mahda olla juuri vaikutusta myyntiarvoon. Varsinkaan, kun sillä on tarkoitus ajaa itse seuraavat pari vuotta. Sattunut kopsu ei ollut kova, mutta dramaattisen näköinen.

A4 Avant quattro '10
Mäntärempattu 2.0 tfsi + S-Tronic, josta ainakin meca jo kertaalleen korjattu (siisteimmin vaihtava, joka omalle kohdalle on osunut)
Nahka-alcantara sporttipenkit + musta kattoverhoilu
B&O
MMI 3G High (muistaakseni), navilla
ajettu jo 322 tkm.

Tästä on noin vuosi sitten otettu ruosteet kiinni helmoista ja keulan pelleistä. Kuskin etusiipi taisi siinä yhteydessä vaihtua.

Uusiksi menee ensimmäisen siivouksen yhteydessä tehtyjen havaintojen perusteella puskurin kuori, ajovalot telineineen, repsikan etusiipi, konepeitto, radpack ja maski. Ajovalojen pesureiden kohtalo on vielä auki. Niiden kiinnitys täytyy tutkia. Itse pesurit on muuten toimivia, mutta niiden kiinnitys on pieninä paloina, kuten iso osa muuta kiinnikettä maskin takaa.

Aloitin siis siivoamalla irtosilpun ja yläkautta helposti irtoavia. Seuraavaksi osien metsästystä ja niitä odotellessa keula pukeille loppujen purkua varten.

Tässä kohtaa iso kiitos QHadille auton lavetoinnista Kouvolan marmorin rivistä takaisin kotipihaan.

[JM]

Mulla sattui pari viikkoa sitten aika paljon pienempi haaveri, mut siitä ei kyllä tollut mitään diiliä SVT:n kanssa. Oli niin heikko kertakorvaus, että sen ottamisessa ei olis ollut pienintäkään järkeä. Näyttää olevan ihan tuuripeliä, millaisen korvauksen sieltä saa.

[arto s]

En ihan saanut kiinni, millä logiikalla ne niitä jakelee. K-Auton korjausarvio oli 9k€, eikä siinä kohtaa ollut vielä saaneet konepeittoa auki (vähän jäkissä hajonneen radpackin takia). Sen verran katsoin, että konepeiton hinta oli jo hyvän matkaa toista tonnia, joten äkkiähän siitä tulee.
Uusi tarvike pelti maksaa rahteineen just yli 200€.

[arto s]

Alkaa olla purut tehty. Työpäivän verran siinä kaikkiaan meni hämmästellessä ja työkaluja keräillessä. Eniten on pidätellyt vapaa-ajan puute. Jäljelle jäänyt on mennyt aika tehokkaasti viime aikoina käyttökaluston parsintaan, mutta niistä toisaalla.

Radpackin takaa ei löytyny muuta rikkoutunutta kuin yksi sähköliittimen kulma. Sikäli tuuria matkassa. Edes törmäyspalkissa ei näy ns. naarmuakaan. Ainakin osakasassa tullut on ihan saman muotoinen. Jos osuma olisi tullut siihen, tai sen korkeudelle, prokkis olisi merkittävästi pienempi.

Osien haaliminen tuli aloitettua jo silloin about saman tien päätöksen jälkeen. Hain eräästä saman värisestä, sen kaupanpäälisinä saadun palkin lisäksi, 1.8T manuaalista valot telineineen, puskurin, maskin ja radpackin kaikkine kennoineen. Moottorin jäähdytyskenno pitää toki hankkia uusi, koska S-Tronic. Manuaalin kennosta puuttuu laatikon linjat. Myös parkkitutkat pitää siirtää. Maskin paikat on helppo vain tökätä ripojen väliin, mutta itse kuoreen joutuu kairaamaan reijät.

Puuttuvia osia on syylärin lisäksi ainakin repsikan etusiipi ja valon pesuri. Myös konepeitto pitää varmaan vaihtaa. En ehkäpä jaksa ruveta leipomaan reunaa suoraksi.

[arto s]

Tarkemmin tutkiessani löysin vesipumpun luota vuotojälkiä. Sehän on näissä ihan tunnettu heikkopaikka. Vuoto lienee yleisimmin joko termostaattikotelon kannessa tai sitten itse pumpun ja moottorilohkon välissä. Myös öljyjäähyn ja sisäkennolle lähtevän putken välistä saattaa vuotaa.

Purkaminen on sikäli suoraviivaista, kaasuläppä ja paisari pois edestä ja nippu letkuja sekä kasa liittimiä irti, jonka jälkeen alkaa päästä käsiksi itse pumppuun ja sen takaosan hihnaan.

Hämmästyksekseni löysin Febiläisen pumpun vuodelta '22. Vähän vaikea uskoa, että pumppu itsessään on vielä kolmessa vuodessa (max) mennyt sellaiseen kuntoon. Yhdysputket näyttivät alkuperäisiltä, joten ehkäpä ennemmin niistä se vuoto on tullut. Tiivisteitäkin näihin kyllä saa.
Toisaalta tuokin on muovirunkoinen ja uusi yksikkö maksaa noin satasen. Äherryksen määrä on myös sellainen, etten haluaisi olla parin vuoden päästä uudelleen näissä hommissa.

Toinen ylläri on moottorin etummaisen kopan tiivisteen vuoto. Sen vaihtamisen edestä tarvisi saada irti moniurahihnan pyörä kampialkselilta. Koska en omista pulttimopoa, pitäisi kampura saada lukittua. Tähän täytyy vielä vähän perehtyä.

[arto s]

Ratkaisin vuotoasian vaihtamalla kopan ylemmän osan tiivisteet. Vesipumppuun tuli myös uudet tiivisteet ja samalla uusin kennolle ja oljyn lämmönvaihtimelle lähtevät putket. Jakopään suojakotelossa, öljytikun juuressa oli vähän korroosiota, joista rapsin pahimmat pois, sivelin fosforihapolla ja maalasin kevyesti yli. Moniurahihna kiristimineen vaihtui uuteen. Alumiineisessa hihnapyörässä ei näkynyt merkkejä kulumisesta, joten annoin sen olla. Kulessaan terottuu veitsiksi, jotka syövät hihnan nopeasti suikaleiksi.

Ehdottomasti isoin homma oli puskurin ja peltiosien maalaus. Puskuria piti toki vähän silotella ja olihan päädyssä pieni halkeamakin. Kiitokset //MTT:lle jeesistä puskurin pohjissa. Onhan se toissalta terve merkki entisessäkin nuoressa miehessä, kun tykkää hieroa puskureita..

Maalaukseen oli käytössä kotitalli, 12 litran kompura, sekä vain vähän jeesusta vanhempi Iwatan ruutta. Tallin lattialle levittelin vanhoja lakanoita, jotka kastelin varuiksi. Aloitin lokarista, joka on suorahkoa pintaa, mutta kuitenkin kohtuullisen kokoinen. Värimassan veto onnistui ihan hienosti. Ensimmäiset ongelmat ilmenivät lakan kanssa. Roskaa löytyi jostain omiksi tarpeiksi ja sainpa aikaan yhden valumankin. Pinta muuten onnistui hienosti. Taisin kuvailla kaverille pintaa kuin teinin naamaksi; siistiä sileää ja kaikin puolin hienoa ihoa koristi jumaton kasa finnejä. Ripustin siiven pihalle muutamaksi päiväksi ja hieroin roskat sekä valuman tasaiseksi.

Edellisestä sisuuntuneena lemppasin tallista kaiken irtoavat pihalle ja lääpin katon seinät, putket, sähköjohdot, ja mitä ikinä oli pakko takaisin kantaakaan, märällä rätillä. Puskurin ja konepeiton värimassassa ei ollutkaan sitten käytännössä lainkaan roskaa. Konepeiton kohdalla väri vaan loppui kesken ja se jäi raidalliseksi. Lisää väriä ja uusi yritys. Väristä tuli lopulta riittävän hyvä. Valitettavasti lakasta ei pääse sanomaan samaa. Kalansilmiä ja roskaa on taas niin että livettää. Lisäksi kompressorin rajat tulivat vastaan ja pinta on paikoin "kuiva". Ilma ei vaan kertakaikkiaan riitä noin isoon kappaleeseen.

Totesin tuloksen olevan riittävä tähän lähtöön ja painoin laitteen läjään. Auto käydään vielä läpi hiekkapaperillla ja myllyllä, kunhan uskallan.

Leima tulla läpsähti kertalaakista. Ainoa huomautus tuli toisen ajovalon suuntauksesta. Ilmastointikin täyttyi ensiyrittämällä, alipaine pysyi ja kylmää tulee. Taloudessa asuva nainen on ollut tyytyväinen autoonsa 370 tkm ajetun tilapäis-Fabian jälkeen.

Kuvia vielä myöhemlin, kun jaksan kaivaa ne vähät puhelimesta.