Jotta voisit osallistua keskusteluihin, sinun pitää ensin rekisteröityä. Rekisteröityminen edellyttää sitoutumista foorumin käyttöehtoihin. Rekisteröidy täällä.
Jos olet ensimmäistä kertaa tällä foorumilla, ole hyvä ja tutustu ensin jo kysyttyihin kysymyksiin. Kysymykseesi löytyy mahdollisesti jo useita vastauksia. Hae vanhoja kysymyksiä ja vastauksia täältä.
Touaregiin (3.0 TFSI) etulambdat ja oikea VVT-solenoidi. Kaikki alkuperäisosia vuodelta 2010, takana 252.000km.
Vasemman VVT:n vain putsasin ja herkistelin. Hyvin napsahteli viidelläkin voltilla. Kylmäkäynnistyksen rallatus lyheni alle sekuntiin ja käynti sivistyi muutenkin.
Viikonloppuna kopistelin jälkikasvun bertta seiskaa kasaan pikku tolppapusun jälkeen. Samalla aloitin ja lopetin vetareiden suojakumin vaihdon, bitch bolt jumissa. Ei vaan jaksanut.
4äffän takajarrupalojen vaihto oli oikeasti naps ja kops. Kokonaisuudessaan sellaiset 45min ja valmista.
Eilen hain emännän vereksen kauppakassin Oulusta. Pikku kolmosessa pysyttiin, kuutiotilavuus kasvoi, samoin vaihteisto muuttui sekä webasto tuli lisänä.
Vaikka kuinka on kyyninen ja kaiken nähnyt ja kokenut niin silti aina välillä onnistuu yllättämään itsensä. Viimeksi eilen kun meni taas aivan yksinkertainen homma oikein tuelta vi*uiksi. Lähinnä yllätyin siitä miten ei niin simppeliä hommaa olekaan etteikö sitä pystyisi ryssimään.
Tallissa on pukilla projektiksi ostettu B8.5 johon piti vaihtaa etujouset ja etupyöränlaakeri. Sinänsä siis aivan helppoja perushommia joissa ei pitäisi mitään sen kummempaa olla. Vanhat osat purinkin jo viime viikolla irti, putsailin kynkän valmiiksi uutta laakeria varten ja purin iskaritolpista vanhat vieterit irti. So far so good, ei mitään yllätyksiä.
Eilen tuli uudet osat, painoin navan kiinni uuteen laakeriin ja pulttasin paikoilleen. Sen jälkeen uudet jouset tolppiin kiinni ja niitä kiinnittämään. Apukuskin puolelta aloitin ja sielläpä ei kynkkä suostu sitten millään voimalla kääntymään sellaiseen asentoon että saisi ylätukivarret paikoilleen. Olen siitä purkaessa ja jousijalkaa irrottaessa onnistunut näköjään vetämään kynkkää sen verran raakasti ulospäin että vetarin sisäpään tripodi on tullut pois paikaltaan ja panee siellä nyt vastaan. Vetoakseli ei siis liiku syvyyssuunnassa nyt silleen kun pitäisi vaan on ihan yhtä puuta sisäpäästä. Ja tuossa on vielä kaiken maailman lämpösuojaa ja pakosarjaa ja etuperää jne haitoilla sillä puolella. Kuskin puolen vetari mahtuukin tulemaan pois purkamatta mitään muuta. Pääsee todennäköisesti kuitenkin sitä keppiä irrottamaan joka on aivan turha ylimääräinen työvaihe tähän kohtaan. Olis pitänyt kunkkupultti avata ensin ettei vetari pane siinä vastaan tai vähän vähemmällä vääntämisellä irrotella osia.
Siitä vittuuntuneena menin kasaamaan välillä kuskin puolta. Jousijalan yläpää kiinni neljä pulttia konehuoneen puolelta, siellä edestä irrotettu paisari ja lasinpesunesteen täyttökärsä takaisin paikalleen, pyöräkotelossa vetoakseli paikalleen, yksi suojamuovi vetarin ympärille, jousijalan alapää, raidentangon pää, jarrusatulan kannake kiinni. Jarrusatula.... Eikun sehän onkin nostettu tonne sivuun pois tieltä ja nyt se on väärällä puolella eikä mahdu enää iskaritolpan ja kynkän välistä takaisin omalle puolelleen. Voi perkele. Yksi vaihtoehto irrottaa jarruletku, ei oikein innostanut ajatus kun niin happaman näköinen ilmausnippa. Eli mieluummin taas aivan kaikki auki että sai purettua sen verran kynkkää sivuun että mahtu se satula omalle paikalleen ja kasata uudestaan.
Meni yli neljä tuntia aikaa ja edelleen se apukuskin puoli on vaiheessa. Ei oo taas ihan hetkeen vastustanut mikään remontti noin raskaasti. Ja ihan tommosia omia työvirheitä vielä ettei voi oikein ketään muutakaan syyttää. Kyllä meni sisimpäänsä matkustamiseksi taas.
A2:n FSI:stä hajosi taannoin imuläppien säätökellon varsi, josta oireena koodi ja kojetaulussa iloisesti loimottava possua muistuttava piktogrammi. Kellon vaihtoa ei insinööri ole suunnittelussaan tainnut sen suuremmin huomioida, vaan hommaa varten imusarjan molemmat osat on purettava moottorista irti, joista alempi toimii railina/suutintukkina. Ja kuten muissakin samansukuisissa konsernin pikkukoneissa, on imupuoli tulipeltiä päin, eli A2:n korissa oikein mukava ja ergonominen paikka työskennellä.
Puolen vuoden suunnittelun ja tiivisteiden ym. osien metsästämisen (orkkisosien saatavuus monen osan kohdalla loppu) jälkeen hommaan tuli kuitenkin tartuttua. Samaan konkurssiin jynssäsin egr-venttiilin puhtaaksi, vaihtelin haurastuneita ja tihkuvia lämppärin letkuja silikonisiin, ja muovisia letkuliittimiä rosterisiin. Ekan polven fsi-koneessa vedenlämpö on hyötysuhteen parantamiseksi 110C, ja EPDM-letkut ja PA:sta tehdyt muoviosat ei ole ihan niin pitkäikäisiä, kuin "tavallisessa" moottorissa. Imukanavia tuli liuotettua CRC:n GDI cleanerilla ja jynssäiltyä harjalla ja ronkittua piikillä siistimmiksi. Unohtui endoskoopilla ottaa kuvia, mutta kyllähän sitä möhnää oli ja paljon lähti. Ihan ei kiiltäväksi asti putsaamiseen riittänyt motivaatio. Aika paljon sai mottia tiputtaa alaspäin, että imusarjan mollukka mahtui tulemaan alas, mutta mitään kohtuuttomia vastoinkäymisiä ei tuossa hommassa tullut. Jossain vaiheessa harja tarttui imukanavaan kiinni ja tukko nylon-harjaksia jäi lepäämään imuventtiilin päälle, mikä nosti vähän jännistyskerrointa :) Käänsin konetta niin että venttiili aukeaa ja tulpan reiästä paineilmaa työntämällä, kanavan suulta imurilla imemällä samalla piikillä karvoja härkkien ne sai tahmeasta lautasesta irti ja imuriin. 1,5 päivää meni tusaamiseen, ja tuntuu kyllä selässä. Bonushommana olisi vielä ollut ns. "death pipen" vaihto koneen taakse, mutta jäi seuraavaan kertaan, kun onnistuu ilman imusarjan purkuakin. Klokkerholmin katalogista muuten löytyy tuo surullisenkuuluisa muoviputki teräksisenä versiona, jos aihe on jollekin ajankohtainen.
Tänään sitten suoritin renkaanvaihdon ohjekirjan mukaan, eli alkuperäistä alumiinitunkkia käyttäen.
Comment