Soittaja on voittaja.

[ilkkapoika]

Yhdyn täysin Heksan mielipiteeseen. Jos olen tosimielellä jotakin hankkimassa, yleensä haluan saada kaikki kauppaan liittyvät asiat selville nyt eikä seuraavana vappuna. Sähköpostia kun kaikki eivät tosiaan ole vartin välein tarkistamassa eikä kaikille tule siitä muistutusta kännyyn tms. uuden hipohipoteknologian hömpötyksiä...

Olen kai sitten niin vanhakantainen, että haluan sekä saada että antaa henkilökohtaista palvelua oikeastaan missä tahansa kaupankäynnissä.
Ensin soitto, päällisen puolen kyselyt, tarkennukset ja sitten paikan päälle tinkaamaan. Näin haluan itse sekä ostaa että myydä.

[Jape]

Pääosin Heikin kanssa samaa mieltä ja soittaja on tääläkin ollut voittaja.

Maailma kuitenkin muuttuu, joten varmaan nuo kaikki sähköpostin kautta tulevat oikeatkin kyselyt lisääntyvät. Muutenkin tuntuu olevan kaupanteko muuttuneen tässä kymmenen vuoden aikana.

Oma tarinani (sorry ot) liittyy edelliseen golffiini ja sen myyntiin. Eka kaveri (parikymppinen mies), joka tuli katsomaan autoa koeajoi auton, tinkasi hinnan kohdalleen ja lyötiin kättä päälle kaupan syntymisen merkiksi. Sovittiin, että raha vaihtaa omistajaa seuraavana päivänä.

Kuitenkin illalla alkoi tulla tekstiviestiä, että emäntä haluaisi sittenkin vähän toisenlaisen auton ja muutenkin vähän sitä ja tota. Nooh, annoin asia olla koska oli seuraava kaveri kovalla hingulla ostamassa ja tämä auton myös osti seuraavana päivänä.

Se on tietysti ollut selvää, että ei kannata juuri juhlia ennenkun raha vaihtaa omistajaa, mutta ihmetyttää vaan, että miksi ylipäätänsä sopia kenenkään kanssa mitään jos ei ole täysin varma? Itse en olisi kehdannut enää peruuttaa tuosta tilanteesta pois, en mitenkään. Ei olisi ylpeys kestänyt.

[+RISU]

Liekkö tuolla suuresti väliä miten ne lopulliset treffit sopii, ite oon aina autoista kaupat tehnyt vasta paikan päällä. Tässä viimeisen kuukauden sisään olen ollut molemmilla puolin, sekä myyjänä, että ostajana, ja alkuun on molemmat hommat saatettu sähköpostin välityksellä, jatkettu puhelimella ja viimesitelty lyömällä kättä päälle. Kyseessä profiilista löytyvät nyk. ja ex. autot, joten ei ihan muutaman satasen teinilintoista kyse.

[docw]

Meitä on niin moneksi että on turha alkaa nirsoilemaan. Itse suosin ehdottomasti sähköpostia, lähinnä siksi että kyselyt ja vastaukset voi lähettää ihan oman aikataulun mukaan. Joku tuossa mainitsi että puhelimessa kuulee minkälaisen tyypin kanssa on tekemisissä, mielestäni saman näkee myös sähköpostista. Puhelut ovat ihan yhtä jees, mutta kun itsellä puhelin soi muutenkin pitkin päivää eikä kaikkiin ehdi vastata niin vastaajaan viestin jättäminen olisi suotavaa.

Tekstiviesteistä tulee kieltämättä mieleen vähän teinimeininki, itse en nyrpistelisi niille mutta viimeistään toiseen kyselyyn soittaisin jo itse perään. Yleensä laitan itse tekstarin jos puheluun ei vastata. Lähinnä tyyliin: tavara kiinnostaa, soittele jos ehdit, yritän itse myöhemmin uudelleen.

-09 kesällä myin 4kk ikäisen A4:n juurikin sähköpostien välityksellä. Tärskyt sovittiin pankkiin joka oli puolessa välissä matkaa (400km), siellä kaupanteko ja auto lähti uuden omistajan mukaan. Muutenkin 99% myymästäni tavarasta on kaupattu sähköpostin välityksellä.

Puheluista taas löytyy vähän erilainen esimerkki. Laitoin aikoinaan vaihdossa autoliikkeeseen -99 GTI Golfin. Tuolloin autolla oli ikää reilut 4v. Olin sitten työreissussa kaukomailla kun puhelin pärähti. Joku vanhemman kuuloinen herra soitteli ja tiedusteli autosta. Kysyi ainoastaan syökö auto öljyä, no ei syönyt ja aloin kertoilemaan herralle muuta taustaa autosta. Ei ilmeisesti kiinnostanut kun keskeytti ja kysyi uudelleen notta joojoo, mutta syökö öljyä. Kun tilanne ei ollut 15 sekunnissa muuttunut niin puhelu päättyi siihen...kunnes vajaa tuntia myöhemmin sama herra soittaa uudelleen ja taas varmistelee tuosta öljyn syönnistä, pariin otteeseen. Kolmanteen ja neljänteen puheluun jätin sitten töykeästi vastaamatta :) Ei ostanut kyseinen herra loppujen lopuksi autoa, liekkö pelkäsi että auto syö öljyä ;)

[Juuzmo]

Sama täällä tuon soittelun suhteen, viikon aikana eräs sankari soitti 3 kertaa ja kysyi täysin samat asiat autosta, saman tinkauspuheen piti ja valitteli samoista turhuuksista. Lopulta tuli katsomaan autoa, kyseli taas samat asiat, tutki autoa yli tunnin ja lopuksi teki "tarjouksen", joka oli 1/4 osa pienempi kuin auton pyyntihinta. Naurussa oli pidättelemistä, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Tämän jälkeen ei vaihdettu enään sanaakaan, ukko paineli autoonsa ja huuteli oven raosta että hänen tarjouksensa on voimassa jos mieli muuttuu. Muutenkin ihmeellistä napisemista, yritti tingata myös sillä perusteella, että näki saksassa täysin vastaavan auton mutta oli muutaman tonnin halvempi! Ei uskonut vaikka kuinka selitin miten siihen hintaan tulee vielä (tässä tapauksessa lähemmäs kympin) vero suomenpäässä. Asenne oli "elä juippi koita, kyllä minä tiedän nämä autoasiat!"

[Ilkka L]

Lopulta tuli katsomaan autoa, kyseli taas samat asiat, tutki autoa yli tunnin ja lopuksi teki "tarjouksen", joka oli 1/4 osa pienempi kuin auton pyyntihinta. Naurussa oli pidättelemistä, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Tämän jälkeen ei vaihdettu enään sanaakaan, ukko paineli autoonsa ja huuteli oven raosta että hänen tarjouksensa on voimassa jos mieli muuttuu.

Tästä tuli mieleen, kun olin myymässä erästä Tojotaa pois. Sellainen isokorolla oli kyseessä, hintapyynti oli tasan kymppitonnin (mk aikaa). Eräs kaveri soitti (tuohon aikaan ei ollut nettiä saati sähköpostia) autosta ja oli kovasti kiinnostunut siitä. Sovittiin, että tulee katsomaan ja niin hän sitten tulikin. Kaveri muuten paljastui heimoveljeksi... no ei siinä mitään. Heppu tutki auton tosi tarkkaan ja haukkui suunnilleen kaiken mitä keksi ja jatkuvasti voivotteli, kuinka korjauksiin joutuu käyttämään niin ja niin paljon rahaa. Lopulta hän tarjosi 7000mk autosta. Tähän en suostunut ja niinpä kaveri poistui paikalta ja lähti kävelemään n. 200m päässä olevalle autollensa. Autolle päästyä hän meni sen sisään, nousi samantien ulos ja huusi minulle kovaan ääneen: "SAAT KAHDEKSAN TONNIA, TEHDÄÄNKÖ KAUPAT?". No en tehnyt kauppoja, mutta jäipä hauska juttu mieleen viimeiseen asti tinkaamisesta :)

[Monster]

Heimoveljistä tuli mieleen että kaveri myi viime vuonna Mansessa loppuunajettua Nissan Primeraa 100 eurolla. Autossa oli leimaa 5kk jäljellä, takaiskarit kuitenkin tuli läpi takakonttiin. No, heimoveli tuli paikalle ja olisi ostanut auton mutta ei ollut 100 euroa mukana mutta oli nippu uusia valkoisia t-paitoja. Olis maksanu auton t-paidoilla (oliko nyt 10 vai 15kpl). Kaveri ei tietenkään suostunut vaan manne joutui soittamaan emännän paikalla rahoineen. Tuosta mallia tinkaamiseen :=)

[KariM]

Sellainen isokorolla oli kyseessä<...>Heppu tutki auton tosi tarkkaan ja haukkui suunnilleen kaiken mitä keksi ja jatkuvasti voivotteli, kuinka korjauksiin joutuu käyttämään niin ja niin paljon rahaa.

Tuohan on kuin suoraan Kummelista? "Ovi roikkuu!" "Pfft!" :)