Sillon jännitti

[horch]

Aattelin josko tälläseen topikkiin löytys ihmisiltä tekstiä.

Omalta kohdalta voin kertoa et olin vuosia sit yhes rakennusvehjevuokraamos työharjottelus ja sinne tuotiin tarkastettavaks Dino 210T. Olin jo sitä ennen oppinu vähä nuota vehkeitä käsitteleen ja aattelin josko tuollaki vehkeellä kävis "tapis".

No koriinhan laitettiin testipainot + minä, toki niin että mun kans testipaino oli kohdallaan. Meinas kyllä vähä jännäkakkaa lykätä ku rupes tuleen korkeutta, tuuliki oli ihan kohtuullinen, ei tietty mikää puuska ja katto alaspäin ku puomi on aiva vintturas. Tapis kävin mutta en tosiaankaa sinne jääny :) Onhan tuo toki normaalia et puomi taipuu mut kyllä se kokemattomalle antaa pieniä lisälyöntiä pumppuun :) En välttämättä enää menis, ainakaa testikuorman kans.

[Otto.]

Helmikuu 2008 Flachaussa Itävallassa. Kaverin vaimon kanssa nautitaan rommikaakaota ja apfelstrüdeliä vaniljakastikkeella rinneravintolan terassilla auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta ja odotellaan loppuseuruetta massivin toiselle puolelle suuntautuvalta offarilaskulta. Mulla PMR-puhelin repun hihnassa kiinni ja jäänyt päälle, vaikka güntherit ja josefit siellä jodlaa omiaan jatkuvasti. Yks kaks sekaan pärähtää selvällä suomella kaverin karjaisu:"Vyöry! Vyöry! Voi saatana!".

Heti siihen tietysti huutelemaan perään, että kuin kävi, onko kaikki ok? Ei vastausta. Samoilta seisomilta sukset jalkaan ja kohti hissiasemaa, jolla pääsisi ylemmäs ja pois mahdollisesta katveesta. Ylähissiasemalle mennessä hississä istuessa alkoi kuulua lisää juttua PMR:n kautta ja onneksi koko seurue oli kunnossa. Lopulta yläasemalla saatiin kuso kulkemaan molempiin suuntiin ja huokaistua helpotuksesta.

Meinasi tulla jo jännäkakka housuun siinä kohdin.

piaf: Vyöry lähti kaverin kokeiltua tiukalla leikkaavalla käännöksellä, että onko lumi kuinka herkkää noin metrin suksien alapuolelta. Noin 100m leveä ja 400m pitkä laattavyöry lopputulemana.

[liki]

Sprintteristä olin siirtämässä kuution vesikonttia ulos työmaalle pumppukärryllä, vettä reilu 500l kyydissä. Auto oli tietysti hitusen mäessä, ajattelin kuitenkin että eiköhän tuota saa hillittyä, tai laskettua maahan jos meinaa karata.

Niinhän siinä kävi että helkutinmoista ravia tultiin perälaudan yli ja niukasti ehdin pois kontin alta joka tippui heti perään pihalle.

[seepra]

Joskus kesällä 2001 avattiin Cessnan sivuovi ja katottiin Oulunsalon kiitorataa, joka näky 3000 metriä alempana. Hyppysetä sanoi vain, että "muista taivuttaa." Silloin alkoi jännäkakasta jo vähän pää näkyä... Sitten koskettiinkin seuraavan kerran kiinteään kohteeseen vasta parin minuutin päästä.

[diffas]

Silloin jännitti ku tollainen 10m dino lähti kaatumaan kun oli itse korissa. :) Onneksi ei kaatunut kun viereiseen seinään päin, josta sit hypääsin rakennuksen katolle ja
kiipesin alas ja ajoin auton etutassun päälle joka lähti nousee. :) Kyydis siis oli meitsi + työkalupakki, mut äärirajoilla. Toki mun elopaino oli vähä yli 150kg :)

Toinen kerta oli tuossa joku puolisentoista kk sitten kun ajelin Kuopiosta Lahteen, kun keli oli niin huono ettei paikotellen pystynyt kävelyvauhtia kovempaa eteneen.

[Jondetski]

Kai se eka kerta vähän jännitti :D

Ei vaan, muutama vuosi sitten ajoin traktorilla julmetun kokoista viljakuormaa, joka oli vielä vähän kosteaa (saattoi olla hieman ylikuormaa). Tosi pienestä töyssystä tiessä lähti yhdistelmä pomppimaan, ja muututtiin matkustajaksi. Onneksi sai pikkuhiljaa sen verran hiljennettyä, että palasi kuorma hallintaan. Hetken aikaa pulssi oli aavistuksen korkealla...

[bonus]

Tuossa yks kesä kävin kuopiossa asioilla ja ajelin kuopion motaria missä oli aika uuden karhea asfaltti vasta vedetty. No minä siinä ajelin ohituskaistaa ohitusmielessä, kaide vasemmalla puolella ja yhdistelmärekka oikealla puolella. Eihän siinä muuten ois mitenkään jännittäny mutta vettä tuli kuin esterin perseestä, vesi jäi hyvin vielä lillumaan uudelle asfaltille, itsellä sakkorenkaat.. Hyvin se auto välillä nousi vesipatjan päälle, siinä oli jännitettävää että meneekö kaiteeseen vai rekan alle :) Onneksi selvittiin ehjin nahoin. Kotia kun pääsin takaisin, tilasin uudet renkaat..

[Oko^^]

Opelin perävaunussa terassipuut. Tärinää, elivät pikkaisen -> Takarenkaat ilmaan ja ohjaus pois. Takana rekka, pyörähdän ympäri ilman mahdollisuttakaan tehdä mitään.
Hetken tärisi kädet. Rekka onneksi pysähtyi, kun oli huomannut "lievän" huojumisen.
Sinänsä huvittavaa että ko tapauksessa ei tapahtunut mitään. Mutta viisi minuuttia myöhemmin kun olin ajamassa motarilta pois että saa lastin pistettyä parempaan kuosiin..?

Räkspoks ja obelixi lunariin. Good times.

[Mr.Rj]

Aluksi vähän taustoja: Nelisen vuotta olin pyörinyt sahalla
trukkikuskin ominaisuudessa. Alue on sahaksi melko erikoinen korkeuserojen vuoksi, joista johtuen mäet ovat jyrkkiä ja/tai pitkiä. Yhdistettynä pienoisiin routavaurioihin, tahtoo näiden kuljettaminen olla välillä vähän haasteellista. Etenkin kun ottaa huomioon, että lautoja/lankkuja ei sidota millään toisiina.

Työtehtävänä oli sinä päivänä kuljettaa vastaavia kuormia lankkuja kuivaamosta välivarastoon odottamaan linjalle pääsyä. Tuolle välille sattuu kaksi lyhyttä, mutta sitäkin jyrkempää ylämäkeä. Oli päivän 2. viimeinen taakka kyydissä ja toiseen mäkeen tultaessa toimin kuten aina: säädin maston kallistuksen kohdalleen ja hidastin vauhtia osuen samalla pieneen töyssyyn, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Näiden asioiden myötävaikutuksesta taakka heilahti eteen ja taakse... ai niin, muistinko mainita, että sorkissa olevat taakkatuet eivät yletä koko taakan korkeudelle? Ylimmät kymmenkunta riviä nimittäin jatkoivat matkaansa taaksepäin maston yli. Alkaisi nimittäin jopa vähän kovempaakin äijää jännittämään, kun puolisen tonnia lankkuja sataa lasikattoisen kopin päälle.

[hopsis]

Aikanaan painelin vanhalla perämoottoriveneellä urku auki järvellä. Tässä siis perus 9.9hp Yamaha jossa istutaan ite takana ja kaasukahvassa kiinni. Koneessa oli hiukan lyhyt riki veneen runkoon ja pituuteen nähden joten koko paatti keuli täyskaasulla niin paljon että aina välissä piti himmata jotta keula laski sen verran että taas näki mihin ollaan menossa.

Tutulla paikalla yksin ajoin ja roikotin toista kättä veneen laidalla enkä huomannu about 50cm veden pinnan yläpuolelle nousevaa vanhaa betonista tukinuittopoijua. Rystysistä lähti nahka kun se kivi pyyhkäisi aivan veneenkylkeä hipoen.

Jännitys ja pulssi nousi sitten kun ehti vähän päästä tajuamaan että se kivi olisi tullut aika nätisti kyljestä läpi täydessä vauhdissa jos olisi ollut puol metriä vieressä ajolinja.

[haraldh]

Kotimatkalla Östersundista uuden auton kanssa tuossa joulun alla ei ainakaan nukuttanut. Kaamea lumipölly -20°C pakkasessa kaposella valtatiellä 100 km/h rajoituksella täysperävaunujen seassa pelotti oikeasti. Kiire lisäsi löylyä.

Toinen tapaus: perinteinen Emäsalon Lenkki on toukokuun lopussa purjehdittava purjehduskilpailu joka alkaa helsingin kruunuvuoren selällä, kiertää emäsalon porvoon edustalla yön tunneilla ja paluu maaliin kruunuvuoren selällä on seuraavana aamuna.

Lähtiessä oli niin sankka sumu että näkyvyys oli alle 50 metriä, mutta periksi ei tietenkään voinut antaa. Vajavaisin sokkolentovarustuksin suunnistettiin kohti kustaan miekkaa, se kapea salmi suomenlinnan eteläpäässä josta ruostinlautat hädintuskin mahtuvat. Sumun seasta kuului jatkuvasti erittäin matalaa tööttäystä kun finnlinen ro-ro laiva oli tietenkin samaan aikaan menossa ulos sompasaaren satamasta.

Varmaa havaintoa ei ollut omasta sijainnista, joten otimme vielä hiukan varoiksi itään jotta ei oltaisi väylällä kun laiva menee ohi. Matalakierroksisen laivadieselin töminä vahvistui koko ajan. Kävikin sitten niin että olimme kustaan miekan aukon itäreunan kallion kupeessa kun yhtäkkiä taivaalla näkyi laivan keulan yläosa ja hetikohta rupesi näkymään keula-aalto.

Hätäinen vastakäännös takaisin kohti kalliota parin metrin marginaalilla ja jarruttelua siihen paikkaan, onneksi tuolla on tarpeeksi syvää. Laiva ohitti alle veneenmitan etäisyydellä reippaalla vauhdilla. Onneksi oli kaikilla miehistön jäsenillä varakalsarit mukana.

[karppa]

Nuorena, juuri kortin saaneena, juoppokuskin hommissa kaverin 2107:lla. Oli kyllä ollut puhetta että takarenkaat on parhaat kilometrinsä jo nähneet, mutteihan sellaisiin asioihin kiinnittänyt huomiota itsetuntonsa voimissa ollut huippukuski. Aamuyöstä kohti kotia kesäsateessa rajoituksen sallimaa reipasta satasta, kaikki meni hyvin kunnes kuutostie vaihtui normaalista kapeapientareisestä kaksikaistasta Luumäellä upouuteen leveäpientareiseen. Heti uuden asfaltin rajasta lähti autovazin takapyörät irti, laakealla sladilla kohti vasemman puolen ojan rinnettä. Vauhti takasi sen ettei joutanut rauhassa muistelemaan autokoulun rouvan opetuksia, ainoana nuoren pääkopan takalohkossa ehti välähtämään että "älä vaan käännä yli!". Larssi kääntyi kuin kääntyikin ennen ojaa, vastakkainen liuku lähes yhtä pitkä ja laakea. Meinasi kaistan leveys loppua oikealtakin puolelta.

Koskaan ennen tai jälkeen ei ole maistunut Philip Morrisin tuotteet yhtä hyvältä kuin siinä parin sadan metrin päässä bussipysäkillä vesisateessa. Ja muistui kiittää mielessään tiemestaria leviästä tiestä.

[ola]

2004 keväällä just ennen kuin tuontiverotus muuttui tuli haettua toi S4 stutgartista ja laivan lähtöön tiukka aikataulu, joten tuli vedettyä vapaan rajoituksen maassa huolella.

Siinä sitten piti myös olla hippasilla AMG ynnä muiden menopelien kanssa ja 700 kilsan jälkeen yhdessä pyrähdyksessä tuore peli pamahti täyskiihdytyksessä. EPC syttyi eikä auto käynyt, joten tien sivuun ja odottamaan adacin kaveria. Siinä odotellessa kattelin kun nesteitä valui koneesta ja savu nous, mutta koitin kuitenkin maffia irti kun neste vaikutti jäähdytysnesteeltä, jota oli vielä säiliössä reilusti. Auto alkoi käymään joten rauhallisesti ilman ahtoja (ei saanut ahtoja) 200 kilsaa laivaan, jonne ehdinkin just ja just.

Tien sivussa vähän jänskätti ja svidutti kun oli tuhonnut juuri ostetun auton.

No kotona ehdin paremmin tutkimaan autoa ja ahtoletku oli irronnut IC:stä ja paisari vuoti ylivuotoletkusta ja lisäksi pienestä reiästä paineistettuna pakosarjan päälle.