Audi A2 20 vuotta – Kevyen pioneerin raskas polku
Tienraivaaja, uranuurtaja, edelläkävijä, sitä kaikkea oli automaailman ensimmäinen kolmen litran auto. Rakkaalla 90-luvulla, aikakaudella, jolloin muut valmistajat uinuivat vielä ikiunessaan ja nostivat mainoksissaan esiin lähinnä tehon ja huippunopeuden, oli Audilla esittää jotain täysin uutta ja erilaista. Viisiovinen pikku tila-auto, joka kulki kolmen litran kulutuksella ja oli varustettu alumiinikorilla. Kyseessä oli maailman ensimmäinen suursarjatuotantoinen alumiiniauto. Auto, jossa teknistä etumatkaa toitottanut brändilupaus muuttui lihaksi ja vereksi. Tässä se on, ihmetelkää. Ja maailma ihmetteli, vaan ei ostanut.
Kuten niin monen muunkin konsernin mallin, oli myös A2:n takana äskettäin edesmennyt visionääri Ferdinand Piëch. Hän ilmoitti vuonna 1990, toimiessaan silloin Audin pääjohtajana, rakentavansa kolmen litran auton ennen vuosituhannen vaihdetta. Piëchillä oli kyky saada insinöörit ja suunnittelutiimi ponnistelemaan kohti yhteistä tavoitetta. Tätä kolmen litran tavoitetta palvelemaan syntyi Volkswagen-konsernin sisäinen projekti CC1. Projektin näkyvänä aikaansaannoksena futuristinen konseptiauto Al2 esiteltiin suurelle yleisölle Frankfurtin autonäyttelyssä 1997.
Tuotantoon lopulliset muotonsa saanut A2 pääsi kaksikymmentä vuotta sitten marraskuussa 1999, strategisilta mitoiltaan 3,826m pitkänä ja 895kg painavana. Alumiininkorin ansiosta auto oli 150kg kevyempi kuin vastaava teräskorinen. Moottorivaihtoehdoiksi oli aluksi tarjolla 1.4 bensana ja dieselinä. Kesäkuussa 2001 tuli myyntiin sitten se kolmen litran auto, jonka ilmanvastuskerroin oli hiottu vielä pienemmäksi aina 0,25 saakka, myös painoa oli tiputettu entisestään ja koneeksi asennettu pihi kolmesylinterinen 1.2TDI kera robottivaihteiston. Näistä palikoista muodostui yhdistetty normikulutus 2,99 l/100 km ja päästöt 81g/km. Tässä versiossa ei ollut ohjaustehostinta, ilmastointia tai muita lisävarusteita.
Pioneerin maihinnousu
A2 saapui Suomeen syksyllä 2000. Silloin myyntiin tuli 75 hevosvoimaa omaava 1.4 bensamalli, jonka hinta karkasi neuvottelujen aikana hieman ennalta arvioitua 160 000 markkaa korkeammalle, lopullisen hinnan oltua 169 900 markkaa. Maahantuoja oli tässä vaiheessa kaavaillut mallin vuosimyynniksi 60-100 kappaletta. A2:n suomivarustelu oli silloiseen pikkuautoluokkaan varsin kohtuullinen. Vakiovarusteena mallissa oli mm. 15" kevytmetallivanteet, täysautomaattinen ilmastointilaite, nahkapäällysteinen 4-puolainen ohjauspyörä, ESP-ajonvakautusjärjestelmä, ASF-täysalumiinikori, sivuturvatyynyt etuistuimissa sekä kuljettajan ja etumatkustajan turvatyynyt. Perusväreinä oli tarjolla mustaa ja sinistä. Metalli- ja helmiäisvärit olivat eebenpuunmusta, jaipurinpunainen, männynvihreä, atlantic-sininen, valonhopea ja koboltinsininen. A2:n verhoilumateriaaliksi pystyi valitsemaan harmaata ja beigeä kangas- ja nahkaversioina.
Kun lisävarusteluettelosta ruksi osan mielestä tarpeelliset lisävarusteet: metallivärin, vakionopeudensäätimen, ajovalojenpesimet, kuljettajan informaatiojärjestelmä FIS:n, radio Symphonyn ja 3-puolaisen nahkaratin päästiinkin jo hulppeaan 196 000 markkaan. Mielenkiintoisia varusteita luettelossa oli myös Open-Sky lasikatto sekä kolmenistuttava takaistuin, jonka sai valita lisävarusteena 3000 markan hintaan.
A2:n lähtöhinnalla sai tuohon aikaan kaupasta sellaisia valtateiden valtiaita kuten 5-ovinen Saab 9-3, Alfa Romeo 156 ja Vw Passat Variant. Tärkeimmän ja kovimman kilpailijan Mersedes-Benz A140:n hinta lähti liikkeelle selvästi matalammalta 138 900 markasta. Tästä muodostui pioneerin kipupiste. Se oli edelläkävijä, mutta kallis sellainen.
Vuonna 2002 A2 valittiin vuoden ekoautoksi Suomessa. Kyseessä oli Motivan ja Tuulilasi-lehden yhdessä vuosina 1996-2013 järjestämä autovertailu, jossa etsittiin ekologisinta kulkupeliä luokassaan. Merkillepantavaa oli, että A2 löi maantiekulutuslenkille sellaiset pohjalukemat, joihin kukaan ei enää yltänyt, vaikka mukaan tuli myöhempinä vuosina myös hybridi-autot.
Pioneerin ystävät
Paljon ajava piirimyyjä marssi Audi-myymälään saavuttuaan määrätietoisin askelin A4:n tai A6:n pariin työsuhdeautoa valitessaan. Myymälän ovelle tuotu uutuus A2 vilahti kyllä silmäkulmassa, mutta itseään uskottavana edustajana pitänyt piirimyyjä ei halunnut nähdä itseään tuon kummajaisen ratissa köröttelemässä valtateitä pitkin asiakkaiden luo. Mielikuvat myivät tai eivät myyneet.
Yksin asuvalle hyvätuloiselle sinkulle, joka etsi kätevää kaupunkiautoa, A2 oli todellinen vaihtoehto. Tässä segmentissä suurimman haasteen tarjosi edullisempi, hirveä erikoisesti väistävä Baby-Benz, joka oli tullut markkinoille muutamia vuosia aikaisemmin. Bmw:llä ei tuohon aikaan ollut tila-autoa mallistossa, mutta baijerilaisiin ihastunut valitsi myös hiukan edullisemman, peräpäästään veitsellä leikatun 316i Compactin.
Lapsettomalle pariskunnalle A2 sopi tilojensa puolesta hyvin, mutta osa valitsi mieluummin urheilullisemman vaihtoehdon 2-ovisen coupen muodossa. Ja myös se toinen osa pariskunnista halusi unohtaa kaikki maailman perhe- ja tila-autot, joihin he aakakkosen lukivat.
Mitä jäi jäljelle? Audi-perhe. Se kaupungin omakotialueella asuva hyvin toimeentuleva kaksilapsinen perhe, joka etsi itselleen sitä kuuluisaa kakkosautoa. Autokatoksen lipan alta tuijotti jo valmiina neljä rinkulaa. Tällä A6:lla isä lähti aina aamuisin töihin ja nyt haluttiin päivittää perheen kakkosauto premium-luokkaan. Perheen äiti ansaitsi myös oman kokemuksensa premium-laadusta, vaikkakin hiukan pienemmässä koossa. Vaihdossa autokauppaan meni 90-luvun alun ranskanpatonki.
Kohderyhmä oli näin ollen varsin pieni. Yksi ongelma kuluttajille oli myös Audi-perheen sisäinen ristiriita, jossa malliston pienimmäksi numeroitu A2 oli vastoin markkinoinnin oppeja hinnoiteltu kalliimmaksi kuin A3. 5-ovisesta A3:sta tarvitsi pulittaa vain 146 200 markkaa. Hintaero selittyi kakkosen kovemmilla tuotantokustannuksilla, mutta se tieto ei kuluttajan päänsärkyä helpottanut.
Yhtenä pioneerin haasteena oli kapea moottoripaletti. Vasta 2003 Suomen tuontiohjelmaan saatiin muitakin koneita 1.4 bensan kaveriksi. Yhdessä hinnanalennuksen ja autoveron laskun kanssa tämä näkyikin heti positiivisesti kyseisen vuoden myyntiluvuissa.
Näistä haasteista huolimatta mallia kuitenkin Suomessa myytiin. Ne onnelliset, jotka lopulta päätyivät valitsemaan autokseen pioneerin, saivat siitä uskollisen ystävän. He muistivat aina kiittää pieneen autoon luotuja isoja sisätiloja, pientä kulutusta, sekä ”ison” auton ajo-ominaisuuksia. Myös poikkeava ja erikoinen ulkomuoto sai individualisteilta kehuja.
Ensirekisteröinnit Suomessa
2000 40kpl Tuli myyntiin vasta syksyllä, siihen nähden 40kpl oli hyvä saavutus. Ennakkohype onnistui.
2001 42kpl Ensimmäinen täysi kalenterivuosi oli pienoinen pettymys. Jäi maahantuojan tavoitteesta.
2002 10kpl Rimanalitus. Täysin eri hintaluokassa ollutta Bmw M3:ta myytiin tasan yhtä monta.
2003 67kpl Hinta laski 28 590 eurosta 25 740 euroon. Mallisto laajeni dieselillä ja 1.6FSI koneella.
2004 70kpl Ennätys. Samassa porukassa Ford Galaxy, Smart ForTwo 450, Hyundai Tuscon.
2005 3kpl Tuontanto loppui.
Pioneerin kohtalo
Pioneerin rooli voi olla raskas ja sitä se oli myös A2:n kohdalla. Mallin kokonaismyynti jäi kauas tavoitteista, 175 000 yksilöön. Vaikka A2 oli Audille taloudellisesti kannattamaton, vahvisti se merkin brändiä ja haluttavuutta, mikä taas lisäsi muiden mallien myyntiä. Sellainen oli pioneerin osa, raivata tietä tuleville Audeille. Mallin valmistuslinja ajettiin alas kesäkuussa 2005. Vaikka tehdas hautasi mallin, jäi pikkukakkonen elämään autolehtien historia-sivuille, Audi-harrastajien takapihoille ja kaupunkien omakotialueiden autotalleihin. Se mikä joskus oli edistyksellistä, oli myös kestävää. Alumiinikorinen pioneeri ei ruostunut pois vaan jatkaa ilonamme vielä vuosikymmeniä.
Teksti: maileri
Tienraivaaja, uranuurtaja, edelläkävijä, sitä kaikkea oli automaailman ensimmäinen kolmen litran auto. Rakkaalla 90-luvulla, aikakaudella, jolloin muut valmistajat uinuivat vielä ikiunessaan ja nostivat mainoksissaan esiin lähinnä tehon ja huippunopeuden, oli Audilla esittää jotain täysin uutta ja erilaista. Viisiovinen pikku tila-auto, joka kulki kolmen litran kulutuksella ja oli varustettu alumiinikorilla. Kyseessä oli maailman ensimmäinen suursarjatuotantoinen alumiiniauto. Auto, jossa teknistä etumatkaa toitottanut brändilupaus muuttui lihaksi ja vereksi. Tässä se on, ihmetelkää. Ja maailma ihmetteli, vaan ei ostanut.
Kuten niin monen muunkin konsernin mallin, oli myös A2:n takana äskettäin edesmennyt visionääri Ferdinand Piëch. Hän ilmoitti vuonna 1990, toimiessaan silloin Audin pääjohtajana, rakentavansa kolmen litran auton ennen vuosituhannen vaihdetta. Piëchillä oli kyky saada insinöörit ja suunnittelutiimi ponnistelemaan kohti yhteistä tavoitetta. Tätä kolmen litran tavoitetta palvelemaan syntyi Volkswagen-konsernin sisäinen projekti CC1. Projektin näkyvänä aikaansaannoksena futuristinen konseptiauto Al2 esiteltiin suurelle yleisölle Frankfurtin autonäyttelyssä 1997.
Tuotantoon lopulliset muotonsa saanut A2 pääsi kaksikymmentä vuotta sitten marraskuussa 1999, strategisilta mitoiltaan 3,826m pitkänä ja 895kg painavana. Alumiininkorin ansiosta auto oli 150kg kevyempi kuin vastaava teräskorinen. Moottorivaihtoehdoiksi oli aluksi tarjolla 1.4 bensana ja dieselinä. Kesäkuussa 2001 tuli myyntiin sitten se kolmen litran auto, jonka ilmanvastuskerroin oli hiottu vielä pienemmäksi aina 0,25 saakka, myös painoa oli tiputettu entisestään ja koneeksi asennettu pihi kolmesylinterinen 1.2TDI kera robottivaihteiston. Näistä palikoista muodostui yhdistetty normikulutus 2,99 l/100 km ja päästöt 81g/km. Tässä versiossa ei ollut ohjaustehostinta, ilmastointia tai muita lisävarusteita.
Pioneerin maihinnousu
A2 saapui Suomeen syksyllä 2000. Silloin myyntiin tuli 75 hevosvoimaa omaava 1.4 bensamalli, jonka hinta karkasi neuvottelujen aikana hieman ennalta arvioitua 160 000 markkaa korkeammalle, lopullisen hinnan oltua 169 900 markkaa. Maahantuoja oli tässä vaiheessa kaavaillut mallin vuosimyynniksi 60-100 kappaletta. A2:n suomivarustelu oli silloiseen pikkuautoluokkaan varsin kohtuullinen. Vakiovarusteena mallissa oli mm. 15" kevytmetallivanteet, täysautomaattinen ilmastointilaite, nahkapäällysteinen 4-puolainen ohjauspyörä, ESP-ajonvakautusjärjestelmä, ASF-täysalumiinikori, sivuturvatyynyt etuistuimissa sekä kuljettajan ja etumatkustajan turvatyynyt. Perusväreinä oli tarjolla mustaa ja sinistä. Metalli- ja helmiäisvärit olivat eebenpuunmusta, jaipurinpunainen, männynvihreä, atlantic-sininen, valonhopea ja koboltinsininen. A2:n verhoilumateriaaliksi pystyi valitsemaan harmaata ja beigeä kangas- ja nahkaversioina.
Kun lisävarusteluettelosta ruksi osan mielestä tarpeelliset lisävarusteet: metallivärin, vakionopeudensäätimen, ajovalojenpesimet, kuljettajan informaatiojärjestelmä FIS:n, radio Symphonyn ja 3-puolaisen nahkaratin päästiinkin jo hulppeaan 196 000 markkaan. Mielenkiintoisia varusteita luettelossa oli myös Open-Sky lasikatto sekä kolmenistuttava takaistuin, jonka sai valita lisävarusteena 3000 markan hintaan.
A2:n lähtöhinnalla sai tuohon aikaan kaupasta sellaisia valtateiden valtiaita kuten 5-ovinen Saab 9-3, Alfa Romeo 156 ja Vw Passat Variant. Tärkeimmän ja kovimman kilpailijan Mersedes-Benz A140:n hinta lähti liikkeelle selvästi matalammalta 138 900 markasta. Tästä muodostui pioneerin kipupiste. Se oli edelläkävijä, mutta kallis sellainen.
Vuonna 2002 A2 valittiin vuoden ekoautoksi Suomessa. Kyseessä oli Motivan ja Tuulilasi-lehden yhdessä vuosina 1996-2013 järjestämä autovertailu, jossa etsittiin ekologisinta kulkupeliä luokassaan. Merkillepantavaa oli, että A2 löi maantiekulutuslenkille sellaiset pohjalukemat, joihin kukaan ei enää yltänyt, vaikka mukaan tuli myöhempinä vuosina myös hybridi-autot.
Pioneerin ystävät
Paljon ajava piirimyyjä marssi Audi-myymälään saavuttuaan määrätietoisin askelin A4:n tai A6:n pariin työsuhdeautoa valitessaan. Myymälän ovelle tuotu uutuus A2 vilahti kyllä silmäkulmassa, mutta itseään uskottavana edustajana pitänyt piirimyyjä ei halunnut nähdä itseään tuon kummajaisen ratissa köröttelemässä valtateitä pitkin asiakkaiden luo. Mielikuvat myivät tai eivät myyneet.
Yksin asuvalle hyvätuloiselle sinkulle, joka etsi kätevää kaupunkiautoa, A2 oli todellinen vaihtoehto. Tässä segmentissä suurimman haasteen tarjosi edullisempi, hirveä erikoisesti väistävä Baby-Benz, joka oli tullut markkinoille muutamia vuosia aikaisemmin. Bmw:llä ei tuohon aikaan ollut tila-autoa mallistossa, mutta baijerilaisiin ihastunut valitsi myös hiukan edullisemman, peräpäästään veitsellä leikatun 316i Compactin.
Lapsettomalle pariskunnalle A2 sopi tilojensa puolesta hyvin, mutta osa valitsi mieluummin urheilullisemman vaihtoehdon 2-ovisen coupen muodossa. Ja myös se toinen osa pariskunnista halusi unohtaa kaikki maailman perhe- ja tila-autot, joihin he aakakkosen lukivat.
Mitä jäi jäljelle? Audi-perhe. Se kaupungin omakotialueella asuva hyvin toimeentuleva kaksilapsinen perhe, joka etsi itselleen sitä kuuluisaa kakkosautoa. Autokatoksen lipan alta tuijotti jo valmiina neljä rinkulaa. Tällä A6:lla isä lähti aina aamuisin töihin ja nyt haluttiin päivittää perheen kakkosauto premium-luokkaan. Perheen äiti ansaitsi myös oman kokemuksensa premium-laadusta, vaikkakin hiukan pienemmässä koossa. Vaihdossa autokauppaan meni 90-luvun alun ranskanpatonki.
Kohderyhmä oli näin ollen varsin pieni. Yksi ongelma kuluttajille oli myös Audi-perheen sisäinen ristiriita, jossa malliston pienimmäksi numeroitu A2 oli vastoin markkinoinnin oppeja hinnoiteltu kalliimmaksi kuin A3. 5-ovisesta A3:sta tarvitsi pulittaa vain 146 200 markkaa. Hintaero selittyi kakkosen kovemmilla tuotantokustannuksilla, mutta se tieto ei kuluttajan päänsärkyä helpottanut.
Yhtenä pioneerin haasteena oli kapea moottoripaletti. Vasta 2003 Suomen tuontiohjelmaan saatiin muitakin koneita 1.4 bensan kaveriksi. Yhdessä hinnanalennuksen ja autoveron laskun kanssa tämä näkyikin heti positiivisesti kyseisen vuoden myyntiluvuissa.
Näistä haasteista huolimatta mallia kuitenkin Suomessa myytiin. Ne onnelliset, jotka lopulta päätyivät valitsemaan autokseen pioneerin, saivat siitä uskollisen ystävän. He muistivat aina kiittää pieneen autoon luotuja isoja sisätiloja, pientä kulutusta, sekä ”ison” auton ajo-ominaisuuksia. Myös poikkeava ja erikoinen ulkomuoto sai individualisteilta kehuja.
Ensirekisteröinnit Suomessa
2000 40kpl Tuli myyntiin vasta syksyllä, siihen nähden 40kpl oli hyvä saavutus. Ennakkohype onnistui.
2001 42kpl Ensimmäinen täysi kalenterivuosi oli pienoinen pettymys. Jäi maahantuojan tavoitteesta.
2002 10kpl Rimanalitus. Täysin eri hintaluokassa ollutta Bmw M3:ta myytiin tasan yhtä monta.
2003 67kpl Hinta laski 28 590 eurosta 25 740 euroon. Mallisto laajeni dieselillä ja 1.6FSI koneella.
2004 70kpl Ennätys. Samassa porukassa Ford Galaxy, Smart ForTwo 450, Hyundai Tuscon.
2005 3kpl Tuontanto loppui.
Pioneerin kohtalo
Pioneerin rooli voi olla raskas ja sitä se oli myös A2:n kohdalla. Mallin kokonaismyynti jäi kauas tavoitteista, 175 000 yksilöön. Vaikka A2 oli Audille taloudellisesti kannattamaton, vahvisti se merkin brändiä ja haluttavuutta, mikä taas lisäsi muiden mallien myyntiä. Sellainen oli pioneerin osa, raivata tietä tuleville Audeille. Mallin valmistuslinja ajettiin alas kesäkuussa 2005. Vaikka tehdas hautasi mallin, jäi pikkukakkonen elämään autolehtien historia-sivuille, Audi-harrastajien takapihoille ja kaupunkien omakotialueiden autotalleihin. Se mikä joskus oli edistyksellistä, oli myös kestävää. Alumiinikorinen pioneeri ei ruostunut pois vaan jatkaa ilonamme vielä vuosikymmeniä.
Teksti: maileri
Comment