Vaihteeksi jotain kevyttä...
Nyt kun talvi on taas täällä, tai ainakin kohta pitäisi olla, on ihan mukava laittaa pikkulinnuille hieman siementä syötäväksi. Varsinkin kevättalvesta on aamukuppusen seuralaisena varsin rauhoittavaa seurata keittiön ikkunan takaa lintulaudalla pyrähtelevien tiaisten ja muiden lintujen toimintaa. Tai siis näin sitä niitä auringonkukan siemeniä lisättäessä toivoisi tapahtuvan. Mutta, mutta...
Lintulautaa terrorisoi eräs varsin pyylevä kiusa; orava. Jyrsijä hyppää maasta hieman talon seinästä otetta hapuillen ikkunalaudalle, kurottautuu lintulaudalle ja ahtautuu sisään. Siinä se sitten syö aivan kaiken ja ajaa linnut tiehensä. Ei ole moksiskaan, vaikka kuinka koputtaisi ikkunaa ja kyyläisi vihaisena parinkymmenen sentin päästä ikkunan takaa. Ei ole moksiskaan vaikka avaa avaat ikkunaa ja pamauta äänekkäästi kiinni. Ehkä hetkeksi hieman vaivautuu nostamaa päätään.
Viime talvena kokeilein oksasta metrin pituisella narulla roikkuvia puisia syöttöautomaatteja, joissa alareunassa vain pieni rako. Orava liukui narua pitkin hallitusti alas, käänsi kannen auki ja aloitti aterioinnin. Kun naruun laittoi puoleen väliin kiekon esteeksi, orava väänsi kiekon kuin trapetsitanssija sivuun ja hyppäsi alas. Kun kannen varmisti hakasella kiinni, orava jyrsi kostoksi koko laitteen tuhanne päreiksi.
Visan kysymys kuuluukin, onko joku onnistunut kehittämään oikeasti toimivan esteen, jota tuo riivattu jyrsijä ei osaa kiertää?
Netin syövereistä käy ilmi, että ovat muutkin löytäneet eläinkunnasta älyllisesti vertaisensa kilpakumppanin:
"Muuan kertoja ripusti lintulaudan narun varaan korkealle koivun oksaan. Orava roikkui kuin akrobaatti lähimmältä oksalta alassuin ja sai syötyä laudan tyhjäksi. Joskus orava kellahti lintulaudan katolta maahan ja pudotti samalla aimo annoksen siemeniä, joita se sitten tyytyväisenä nakersi.
Joku toinen oli tehnyt rautalangasta piikkilankaa ja kiinnittänyt sitä narun alaosaan, noin oravan pituuden verran. Oravapa laskeutui piikkilankaan asti, roikkui sitten takatassuistaan ja nakersi suuren reiän lintulaudan kattoon. Sen jälkeen se söi siemeniä niin paljon kuin ylettyi. Kertoja korvasi runnellun katon emalisella kattilankannella. Orava hilasi koko härvelin ylös, pitäen sitä takakäpälillään paikallaan oksassa, laski sitten etupäänsä taas alas ja ruokailu saattoikin alkaa!"
Jenkeissä kurret on sen luokan ongelma, että asiaa on kaupallisella puolella ratkottu oikein high-techin turvin: http://www.yankeeflipper.com/droll/index.cfm#.
Ugh!
Nyt kun talvi on taas täällä, tai ainakin kohta pitäisi olla, on ihan mukava laittaa pikkulinnuille hieman siementä syötäväksi. Varsinkin kevättalvesta on aamukuppusen seuralaisena varsin rauhoittavaa seurata keittiön ikkunan takaa lintulaudalla pyrähtelevien tiaisten ja muiden lintujen toimintaa. Tai siis näin sitä niitä auringonkukan siemeniä lisättäessä toivoisi tapahtuvan. Mutta, mutta...
Lintulautaa terrorisoi eräs varsin pyylevä kiusa; orava. Jyrsijä hyppää maasta hieman talon seinästä otetta hapuillen ikkunalaudalle, kurottautuu lintulaudalle ja ahtautuu sisään. Siinä se sitten syö aivan kaiken ja ajaa linnut tiehensä. Ei ole moksiskaan, vaikka kuinka koputtaisi ikkunaa ja kyyläisi vihaisena parinkymmenen sentin päästä ikkunan takaa. Ei ole moksiskaan vaikka avaa avaat ikkunaa ja pamauta äänekkäästi kiinni. Ehkä hetkeksi hieman vaivautuu nostamaa päätään.
Viime talvena kokeilein oksasta metrin pituisella narulla roikkuvia puisia syöttöautomaatteja, joissa alareunassa vain pieni rako. Orava liukui narua pitkin hallitusti alas, käänsi kannen auki ja aloitti aterioinnin. Kun naruun laittoi puoleen väliin kiekon esteeksi, orava väänsi kiekon kuin trapetsitanssija sivuun ja hyppäsi alas. Kun kannen varmisti hakasella kiinni, orava jyrsi kostoksi koko laitteen tuhanne päreiksi.
Visan kysymys kuuluukin, onko joku onnistunut kehittämään oikeasti toimivan esteen, jota tuo riivattu jyrsijä ei osaa kiertää?
Netin syövereistä käy ilmi, että ovat muutkin löytäneet eläinkunnasta älyllisesti vertaisensa kilpakumppanin:
"Muuan kertoja ripusti lintulaudan narun varaan korkealle koivun oksaan. Orava roikkui kuin akrobaatti lähimmältä oksalta alassuin ja sai syötyä laudan tyhjäksi. Joskus orava kellahti lintulaudan katolta maahan ja pudotti samalla aimo annoksen siemeniä, joita se sitten tyytyväisenä nakersi.
Joku toinen oli tehnyt rautalangasta piikkilankaa ja kiinnittänyt sitä narun alaosaan, noin oravan pituuden verran. Oravapa laskeutui piikkilankaan asti, roikkui sitten takatassuistaan ja nakersi suuren reiän lintulaudan kattoon. Sen jälkeen se söi siemeniä niin paljon kuin ylettyi. Kertoja korvasi runnellun katon emalisella kattilankannella. Orava hilasi koko härvelin ylös, pitäen sitä takakäpälillään paikallaan oksassa, laski sitten etupäänsä taas alas ja ruokailu saattoikin alkaa!"
Jenkeissä kurret on sen luokan ongelma, että asiaa on kaupallisella puolella ratkottu oikein high-techin turvin: http://www.yankeeflipper.com/droll/index.cfm#.
Ugh!
Comment