Hirviä on tullut muutaman kerran väisteltyä, ja poroja, mutta aina kuitenkin vähintään parin metrin päästä, eli niiden kanssa ei tositilanteita vielä ole päässyt osumaan kohdalle.
Mutta koska otsikonkin voi tulkita myös vihjailevasti, niin kerran oli parikin asiaa lähellä samalla kertaa. Toinen osuu hyvin tuohon "Liikenteessä"-tarkenteeseen, toinen vähän toisaalle. Aikoinaan kun ajelin 405:lla, niin sain kyytiin vokoteltua oikein nätin tyttöihmisenkin, ja vielä niin että pieni silmäpeli oli molemminpuolista eikä tylsän yksipuolista kuskin puolelta niinkuin perinteisesti. Lähdettiin sitten ajelemaan, ja pelimiehenä ajelin iltahämärissä Porin Reposaareen, takarannalle parkkiin, sellaiseen kohtaan jossa auton sai ~kymmenen metrin päähän vedenrajasta. Iltahan oli mitä kaunein, aurinkokin maalaili siltaa tyyneen veteen, joten tuumasta toimeen, eli tekemään lähempää tuttavuutta tytön kanssa. Jossain vaiheessa huomasin että tilanne oli edennyt siihen asti että saatettiin jopa hivuttaa selkänojia vähän taka-asentoon mukavuuden edistämiseksi, ja tutustuminen jatkui. Siihen asti kunnes havahduin jonkun olevan kummasti, ja nostin päätä, niin eiköhän kottero ollut liukumassa yltyvällä vauhdilla kohti vesirajaa. Onneksemme ehdein hyppämään jarrulle ennen viimeistä "pudotusta" kohti vettä. Kaikessa tohinassa olin potkaissut vaihteen vapaalle, eikä se pösön käsijarru pitänyt tipan vertaa.
Oli ihan lähellä ettei silloin olisi päässyt elämän ensimmäistä kertaa kokeilemaan takapenkin jousituksia. :)
Mutta koska otsikonkin voi tulkita myös vihjailevasti, niin kerran oli parikin asiaa lähellä samalla kertaa. Toinen osuu hyvin tuohon "Liikenteessä"-tarkenteeseen, toinen vähän toisaalle. Aikoinaan kun ajelin 405:lla, niin sain kyytiin vokoteltua oikein nätin tyttöihmisenkin, ja vielä niin että pieni silmäpeli oli molemminpuolista eikä tylsän yksipuolista kuskin puolelta niinkuin perinteisesti. Lähdettiin sitten ajelemaan, ja pelimiehenä ajelin iltahämärissä Porin Reposaareen, takarannalle parkkiin, sellaiseen kohtaan jossa auton sai ~kymmenen metrin päähän vedenrajasta. Iltahan oli mitä kaunein, aurinkokin maalaili siltaa tyyneen veteen, joten tuumasta toimeen, eli tekemään lähempää tuttavuutta tytön kanssa. Jossain vaiheessa huomasin että tilanne oli edennyt siihen asti että saatettiin jopa hivuttaa selkänojia vähän taka-asentoon mukavuuden edistämiseksi, ja tutustuminen jatkui. Siihen asti kunnes havahduin jonkun olevan kummasti, ja nostin päätä, niin eiköhän kottero ollut liukumassa yltyvällä vauhdilla kohti vesirajaa. Onneksemme ehdein hyppämään jarrulle ennen viimeistä "pudotusta" kohti vettä. Kaikessa tohinassa olin potkaissut vaihteen vapaalle, eikä se pösön käsijarru pitänyt tipan vertaa.
Oli ihan lähellä ettei silloin olisi päässyt elämän ensimmäistä kertaa kokeilemaan takapenkin jousituksia. :)
Comment