Pärnun ratapäivällä on tullut käytyä melkein joka vuosi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Pari vuotta on tainnut jäädä välistä.  Joka kerta olen mennyt sinne kaveriporukalla. On otettu majoitus milloin mistäkin ja vietetty rentouttava pidennetty viikonloppu. Tällä kertaa arvelin, että lähden perheen kanssa. Vaimon ja kahden kouluikäisen pojan. Ketään näistä ei tarvinnut varsinaisesti houkutella mukaan. Poikia innosti laivamatka ja yksi uusi maa. Ja tietenkin se kesäratapäivä. Talvella ollaan vanhemman pojan kanssa käyty Rovaniemellä ajamassa jäärataa, mutta kesäkelin radat ovat vielä käymättä. Korjautuu sekin tässä samalla.

Matkaan lähdettiin aikaisin aamulla Joensuusta. Laivaksi valikoitui perinteisesti rahtilaiva Vuosaaresta Muugaan. Sillä välttää sekä Helsingin että Tallinnan keskustojen ruuhkat ja hintakin on varsin kohtuullinen. Ainut huono puoli tässä laivassa on, ettei siellä ole juuri mitään tekemistä. Pärnussa majoituimme kaksion kokoiseen asuntoon ja lähdimme paikalliseen pizzeriaan iltapalalle. Sitten odottamaan huomista ratapäivää.

Yleensä Pärnussa on ollut aurinkoinen ja kuuma sää. Tällä kertaa säätiedote lupasi hieman sateisempaa ja viileämpää keliä. Ei siis kylmää missään nimessä, mutta normaalia hellepäivää viileämpää. Radalle saapuessa keli oli puolipilvinen ja rata oli sateen jäljiltä kostea. Poijille kypärä vuokralle ja rataa kiertämään. Uutena tietona itselle tuli, että radalla sai olla vain yksi kyytiläinen kerrallaan. Tämä tarkoitti sitä, että kumpaakin poikaa täytyi kyydittää vuorotellen.  Tämä tarkoitti sitä, että isälle tulee ennätysmäärä kierroksia. Eihän se mitään haitannut. Vanha RS 6 toimi ratataksina aivan hyvin. Vaikkei se mikään rata-auto olekaan. Yleensä Pärnun ratapäivillä on joutunut vierailemaan paikallisessa varaosaliikkeessä hakemassa joko puolaa, jarrupaloja, sisäilman puhallinta tai jotain muuta tarpeellista mikä on ratapäivillä sanonut itsensä irti, mutta tällä kertaa siellä ei tarvinnut käydä. Aamupäivän jälkeen tuli pidettyä lounastauko paikallisessa ostoskeskuksessa. Päivän toisella puoliskolla rata näytti hetken jo siltä, että se kuivuisi, mutta ei se meidän aikana sitä kerennyt tehdä.  Kierroksia en laskenut, mutta koskaan aikaisemmin en ole näin paljoa täällä ajanut. Pojat tykkäsi. Ja isä myös. 

Ratapäivän jälkeinen päivä oli tarkoitus kierrellä Pärnua ja katsella nähtävyyksiä.  Sää ei tosin sitä suosinut. Satoi vettä. Saimme sitten idean, että lähdetään ajelemaan Latviaan. Ajoimme lopulta Riikaan asti katsomaan patoa ja Riian radio- ja televisiotornia. Paluumatkalla tankki täyteen ja tarvittaessa myös kontti. Illaksi Pärnuun majoitukseen ja seuraavaksi päiväksi Tallinnaan kauppoja kiertämään sekä käymään Tallinnan teletornissa. Tornista on hyvät näkymät ja hauskoja reikiä lattiassa mistä näkee maahaan. Pääsisi siellä myös kävelemään ulkotasanteen reunalle, mutta siihen ei riitä pää. Illaksi laivalla Suomeen ja yöksi kotiin. Loppujen lopuksi pojille tuli kaksi uutta maata ja kesäratapäivä oli sen verran mukava kokemus, että ilmeisesti pitää lähteä uudelleen.  Olihan se itsellekin sisällöltään hieman erilainen viikonloppu Pärnussa. Jälkitunnelmat olivat kyllä ihan yhtä virkeät kuin aikaisempienkin reissujen jälkeen. 

Pärnussa vietetyn viikonlopun päätteeksi pääsimme lähtemään itse reissulle. Ennakko-odotuksista huolimatta Via Baltican liikenne sujui oikein mallikkaasti. Ensimmäisen etapin päätepiste oli heti Puolan puolella Suwalkissa. Illalla karttaa selatessa mietittiin, että pienellä koukulla voisi käydä Krakovassa makkaralla. Voisi sitten sanoa, että on syönyt Krakovassa Krakovanmakkaraa. Käytiin. Seuraava kohde oli Auschwitz. Se on oikeasti kylmä paikka. Suosittelen, jos yhtään kiinnostaa.

Tämän jälkeen katsoimme taas karttaa ja huomasimme, että Wien olisi ihan ilman koukkua matkan varrella. Mietimme, että oisko se viinin paikka Wienissä. Tämä kyllä velvoittaisi sitten juomaan monta pitkää kylmää Lyypekissä.. Ajoimme Praterin juureen juomaan lasilliset. Päivä alkoi pikkuhiljaa kääntyä iltaan ja varasimme majoituksen paikasta nimeltä Bruck an der Mur. Siitä olisi kätevä suorittaa seuraavana päivänä Grossglockner. Mutta taas oli majoituksessa aikaa katsella karttaa. Mietin, että pienellä koukulla piipahtaisi Wörtherseessä katsomassa kivestä veistettyä kakkoskopan Golfia. Tulipahan nähtyä sekin ja samalla vierailtua Pyramidenkogel -näkötornissa josta aukeaa todella upeat maisemat. Puolihuolimattomasti pakotin myös korkeanpaikankammoisen sinne. Anteeksi.

Näkötornista selvittiin ja samana päivänä suoritimme vielä sen Alppitien jossa maisemat ovat upeat ja tie itsessään on mukava kurvailla. Kävimme Zell Am Seessä mäkkärissä ja majoituimme paikassa nimeltä Sankt Veit im Pongau. 

Seuraavana aamuna lähdimme aikaisin Kotkanpesälle. Tätäkin paikkaa voi vain ihmetellä. Maisemat ovat upeat ja tie jota pitkin bussilla sinne kiivetään on vähintään mielenkiintoinen. Täältä jatkettiin sitten Ingolstadtiin Audin museoon ja matkan varrella sain ensipuraisun Autobahniin kunnon autolla. Ingolstadtista sitten yöksi Neckarsulmiin. Seuraavana päivänä näytettiin RS6:lle sen syntymäpaikka ja jatkettiin vihdoin ja viimein sinne Nurburgringille. Mutta hei. Tiedätte varmaan sen vanhojen Audien mittariston kellossa olevan ”palmun”? Jos autolla on yhteys tänne Saksan Mainflingenissä sijaitsevalle pellolle, niin se palmun näköinen symboli siellä kellon vieressä loimottaa. Tämä nyt ei ollut mikään nähtävyys, mutta minun teki mieli käydä tämäkin katsomassa, kun se sattui ihan pienellä koukulla matkan varrelle.

Tämän jälkeen päästiin Nurburgringille ja sunnuntain turistipäivälle. Ajoin tosin vain kaksi kierrosta, koska vetoakselin suojakumi päätti antautua baanalla ajaessa eikä viikonloppuna saanut mistään uutta. Maanantaina soittelemaan pajoja läpi ja saatiin paikalliselta marmorilta kumin vaihto tiistaille. Päätettiin ottaa maanantai lepopäiväksi ja turisteerattiin ihan rauhassa. Löysempi päivä tuli tarpeeseen sillä koko viikko oli herätty kohtalaisen ajoissa ja suoritettu monenlaista kohdetta.

Tiistaina uudella kumilla baanalle ajamaan ja kokeilemaan miten se vanha Ronsu jaksaa kulkea. Ja jaksoihan se. Paras tankillinen kesti 3,5 tuntia. Tosin kilometrejä tuli myös ihan kiitettävästi.

Seuraavaksi Lyypekkiin yöksi ja juomaan ne monta pitkää kylmää. Ompahan tällä reissulla suoritettu Edelmanin biisikin. Loppureissulla ei sen kummempia tapahtumia ollut. Juutinrauman silta on hieno kokemus ja Ruotsin läpi ajaminen ei ollut paha rasti. Sekin alkaa olla pientä pätkää vaille moottoritietä Malmöstä Tukholmaan.

Tästä reissusta riittäisi kaikennäköistä kerrottavaa, mutta tässä pieni yhteenveto miten meidän reissu eteni. Yhteenvetona voisin todeta autosta sen verran, että 2004 vuosimallin RS6 Plus melkein 300tkm ajettuna toimi todella hienosti koko reissun. Ja vaikka on vanha auto, niin se on edelleen Saksan Autobahnalla kuin kotonaan. Ja siellä se myös tunnistetaan. Muutaman kerran tuli hauista ja peukkua samaa matkaa ajaneilta. Ainoat teknikaalit oli tuo vetoakselin suojakumi ja Wienin ruuhkassa piiputtanut ilmastointi. Ilmeisesti joku turvaraja pudottaa vaan kompuran pois, jos auto seisoo ja ilman lämpötila on +42 astetta eikä viilennysteho riitä. Alkoi taas toimimaan, kun kävimme motarin levikkeeltä matkustajille virvokkeita.

Tällaisena autolla ajamisesta tykkäävänä ihmisenä tämä meni lomareissujen kärkeen. Eikä pidä vähätellä matkaseuraa. Se tekee reissaaisesta vielä astetta mukavampaa, kun on hyvää seuraa. Iso kiitos Ville Wisakannolle ja Joonas Määtälle. Ensi kerralla lähdetään ihan pelkästään Nyrrelle, ehkä. Joko mennään?!

Kalle Turunen

Artikkeli on pidempi versio vuoden 2025 AudiClub Finlandin lehdessä julkaistusta sisällöstä.

Naiskuskin näkökulma Pärnun ratapäiväreissusta

Herätyskellon ääni tunkeutuu sikeän uneni lävitse ja äkkiä olen täysin hereillä. Olemme Pärnussa ja tänään on RATAPÄIVÄ!

Edellispäivän aamuna starttasimme puolisoni Jukan kanssa TT:n ja lähdimme matkaan Turun kupeesta. Laivalla Helsingistä Tallinnaan ei näkynyt tällä kertaa muita kerholaisia ja kulutimme aikaa kannella auringossa ja tuulen tuiverruksessa.

Tallinnassa oli vastassa mielenkiintoinen taisto Google Mapsin kanssa. Se yritti kierrättää autoa yhden korttelin ympäri, eikä vaan suostunut ajattamaan eteenpäin sataman tietyömaiden ohitse. Lopulta oma järki toimi ja matka kohti Pärnua alkoi. Matkalla tuli poikettua sympaattiseen Automuuseumiin, jossa ei ollut puutetta erikoisen sävyisistä autoista.

Lempihotellimme oli täynnä, kuulemma varattu yksittäisen yrityksen käyttöön juurikin ratapäiväksi, joten Jukka kyseli kerholaisilta hyviä majoituskokemuksia. Niitä tulikin mukavasti. Pärnussa oli otettu käyttöön parkkimaksut joka puolella keskustassa -hotelleissakin, joten lopulta päädyimme hotelliin, jossa parkkeeraus kuului yöpymisen hintaan. Kiva paikka merinäköaloineen, mutta kylpyhuoneen keltaiset kaakelit herättivät kyllä hilpeän 70-luvun tunnelman…

Ilta pizzan, kylmien juomien ja rantakävelyn kera pohjusti mukavasti tulevaa ratapäivää omalla lempiradallani. Tämä olisi kuudes ajovuoteni Audrussa, tällä hetkellä Porschering-nimellä kutsuttavalla radalla.

Kohti Porscheringiä

Aamiaista tankkasin reilusti ja sen yksi maukas yksityiskohta olivat blinit, sipuli, smetana ja mäti. Pari kerholaista näkyi syömässä myös hotellin aamiaisruuhkassa.

Vielä kipaisu huoneeseen pukeutumaan. Oli pilvinen aamu ja synkkääkin, joten lämpimämpi Audi-huppari ja shortsit olisivat hyvä valinta päälle. Hiukset letille, jotten säikyttäisi ketään peikkona ja suunta kohti Audrua.

Radalla oli jo muutamia autoja pilttuiden edessä ja oli mukava vaihdella kuulumisia tuttujen kanssa. Kuka oli tehnyt mitäkin kunnostuksia edellisen ratapäivän jälkeen ja uutta kalustoakin oli joku hankkinut. Muutamalla oli koko perhe mukana ja Pärnusta oli tarkoitus aloittaa erilaisia kesälomamatkoja.

Audi TT:hen, joka on 3.2q -06, oli valikoitunut useista vaihtoehdoista edellisen vuoden semi-slicksit alle ja Jukka oli uusinut alustan. Auto kiilteli kuin pieni sukkula odottaessaan kuskiensa tuloa alun kuljettajakokouksesta. TT joutuisi koville, kun kaksi kuskia ajavat koko päivän autoa säästelemättä.

Se on menoa nyt!

Pari testikierrosta, ilmanpaineet kohdilleen ja hiukan leppoisaa kilpailua siitä, kumpi pääsee ensin ajamaan. Jukka voittaa ja lähtee ensin. Sekä mies että auto palaavat kunnossa ja jännitys kutkuttaa sisälläni, kuten aina oman ajon alkaessa.

Kypärä päähän, penkin säätö, nelipistevyö kiinni… ja heti perään auki, unohtui laittaa seuranta-app päälle ja kamera kuvaamaan ajoa.Vihdoin kaikki on kunnossa ja ajan hitaasti pilttuiden editse. Enemmän kerholaisia on tullut paikalle, huomioin ja vilkutan tutuille.

Se on menoa nyt. Hitaasti suoja-aidan lopun ohitse, kunnon vilkaisu vasemmalle radan tyhjyyden varmistamiseksi ja kaasu pohjaan. TT on valmiiksi lämmitetty, joten erillistä lämmittelykierrosta ei tarvita.

Heti tuloliittymästä avautuvalla suoralla pätkällä saa yleensä radan toiseksi nopeimmat ajat ja sitten onkin voimakas jarrutus. Jyrkkä oikea, apexin kautta joustavasti puoliympyrää myöten vasemmalle ja siitä apexin kautta suoristus. Mielessä käy, että olisihan tämän voinut paremminkin ajaa…no ensi kierroksella sitten.

Innoissani ajan suoraa liian pienellä vaihteella kaasu pohjassa ja kierrosluvunrajoitin tulee vastaan. Nopeasti vaan suurempaa silmään ja meno jatkuu.

Uskaltaisikohan ajaa loivan vasemman nostamatta kaasua, käy mielessä ja koska saan hienon ajolinjan, uskallan. Tämä tunne, kun renkaat liimaantuvat asfalttiin ja pitävät väkisten siinä kiinni, siinä on jotain maagista. TT ei puskekaan kuten jotkut muut testaamani isommat Audit.

Radan nopein kohta on äkkiä ohitse ja jätän jarruttaminen aika pitkälle, koska Jukan edellisvuonna asentamat paremmat jarrut ovat todella tehokkaat. Tässä kohtaa kyllä aina miettii, että onneksi radan ympärillä on paljon hiekkaa, eikä mitään kallioita.

Jarrutuksesta jyrkkä vasen, takapää hiukan luisuu. Kiihdytys, jarrutus ja taas vasen kiihdyttäen. Taas jarrua ja oikealle jyrkästi. Kiihdytys kohti oikealle kaartavaa katsomosuoran alkua.

Tällä kertaa muistan hellittää hiukan kaasua ennen suoralle kääntymistä. Tuntomuistissa on edellisen kesän vastaava paikka ja aavistus liikaa vauhtia. Siitä seurasi lipsahdus ulos radalta, kyntämistä hetken perunapeltomaisella ruohikolla ja pääsy takaisin radalle. Ensimmäinen ulosajo ikinä, mutta onneksi itsetunto ainoastaan koki kolauksen. Tapahtuma toki myös vaikutti sen jälkeisiin kierrosaikoihin alentavasti. Järki pitää olla vauhdissakin.

Suoralle taas kaasua pohjaan, TT:n ääni pörisee kivasti auton sisälle ja huomaan ohimennen katsojia ja kuvaajia. Keskittyminen on kuitenkin kovaa, maalilinjan jälkeinen muuri oikealla lähestyy. Vauhdilla eteenpäin aivan sitä viistäen, auton linja nopeasti suoraan ja voimakas jarrutus. Alkuvuosina tuli yritettyä jarruttaa tässä kodassa auton ollessa vielä hieman vinossa, mutta onneksi vauhti ei ollut silloin niin kova. Heittokaan ei siis ollut…

Jyrkkä kurvi vasemmalle ja avaan sen loivasti ajautumatta sumppuun. Kaasu pohjaan ja radalle tulopaikan ohitus, siellä joku jo odotteleekin päästäkseen liittymään harjoitteluun.

Useita kierroksia myöhemmin olo on euforinen suunnatessani pilttuille parkkiin. Hetken jäähdyttelyä, auto sammuksiin ja ulos. Sää on lämmennyt ja ajon tuoma jännitys tuntuu. Kypärä äkkiä pois päästä. Tässä kohtaa nolottaa aina päähän liimaantuneet hiukset ja mielessä käy haave lyhyestä tyylistä. Ajon tuoma hyvä olo voittaa kuitenkin sata-nolla liimaletti-lookin!

Miltä nyt tuntuu?

Ajoin yhteensä 17 kierrosta päivän aikana TT:llä ja nautin täysillä. TT on mielestäni erittäin kompakti ja kätevä rata-auto, toki manuaalilaatikko hidastaa aavistuksen menoa, mutta tämähän on ajoharjoittelua. Yritän haastaa itseäni parantamaan aikoja joka vuosi opettelemalla parempia ajolinjoja ja saan hyviä vinkkejä opeteltavaksi toisilta kerholaisilta.

Ajoin lisäksi Hanskin & Antamon RS5:lla 4 kierrosta. Autossa oli hienot äänet, katurenkaat pitivät yllättävän hyvin kunnon kurveissakin ja tehoja oli niin, ettei voinut ajella kaasu pohjassa kuten TT:llä. Kuitenkin TT:ssä on todella hyvä tuntuma rataan, sitä taas en tuntenut niin hyvin RS5:lla. Toki kyse voi olla myös kokemuksen puutteesta.

Antamo & Hanski ovat muutenkin olleet todella upeita herrasmiehiä, olen saanut joka kerta ajaa heidän mukanaan tuomalla autolla ja oppinut paljon lisää. Lisäksi juuri täällä Audrun radalla olen päässyt Tepon ”Rapeen” hiestyttävässä kyydissä katselemaan ja kyselemään ajolinjoista. Samoin Jussin Porschen kyydissä tajusin kuinka eri tavalla nämä eri merkkiset autot ottavat kurvit.

Kaikkein eniten olen kuitenkin saanut ajovinkkejä puolisoltani Jukalta. Aina olen ajanut paljon, jopa työkseni, mutta Jukkaan tutustumista ennen en ollut rataharjoitteluista kuullutkaan. No, asia korjaantui, löysin vauhdikkaan puolison ja huiman harrastuksen itsellenikin ja siitä ei voi olla muuta kuin onnellinen!

Ratapäivän jälkeen oli ihana jäädä Pärnuun vielä pariksi päiväksi. Tapasimme Jukan kanssa muita kerholaisia seurustelun, ruoan ja juoman merkeissä. Tämä tietynlainen yhteisöllisyys on Audi-kerhossa hieno juttu, ei haittaa vaikkei ole mikään asiantuntija, kelpaat joukkoon silti. Toki mukana on huippuasiantuntijoitakin ja heitä on hieno kuunnella.

 Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta tästä oli hyvä jatkaa kohti seuraavaa ratapäivää!