Artikkeli on pidempi versio vuoden 2025 AudiClub Finlandin lehdessä julkaistusta sisällöstä.

Jäärata löytö läheltä kaikkea

Harvialassa sijaitsevalle Icerange.fi jääradalle päädyttiin sattumalta kun pohdimme kevään ohjelmaa ja tämä tuli ehdotuksena toisen autokerhon kehumana. Sijainti Hämeenlinnan kupeessa on erittäin saavutettava – ensi kerralla pitää vain muistaa saapua pohjoisesta asfaltoidun osuuden kautta. pitkin. Opasteet metsän keskelle olivat erittäin hyvät ja piti vain uskaltaa ajaa pidemmälle.

Rata-alueelle saavuttiin suoraan parkkipaikalle, mihin mahtui tällä kertaa reilu 20 autoa. Parkkipaikan päässä grillikodan viereltä, päästään suoraan leveälle käsittelyradalle mihin, kasasimme pujotteluradan keiloilla. Ensimmäisen suoran päästä pystyi valitsemaan lähtikö vasemmalle vai oikealle kohden seuraavia ratoja. Molempiin suuntiin oli tarjolla mutkarataa ja vasemalle puolelle oli myös tehty iso kitkaympyrä johon mahtui kerrallaan turvallisesti kaksi autoa.

Päivän ohjelma oli ryhmien pohjalta suunniteltu, 3 ryhmää ja jokaisella olisi sama ohjelma parin tunnin ajaksi: kuljettajakokous, vapaata ajoa ja makkaran grillausta. Tämä osoittautui hyväksi jaoksi, radoille ei syntynyt jonoja ja jossain kohden porukka kerääntyi  grillikatokselle vaihtamaan kuulumisia. Samaan aikaan radoilla oli hyvin tilaa ajaa hieman kovempaakin, vaikka kovat lumipenkat hieman menoa haittasivatkin.

Mitä jäi mieleen?

Vuoden 2025 tapahtumista listalla pitämisestä voi päätellä, että tämä oli erittäin hyvä kokemus niin järjestäjille kuin kävijöille, sijainti aivan erinomainen kun miettiin Etelä-Suomea. Ensi kerralla tarkoituksena on kasvattaa tarvittaessa ryhmien kokoaja ja lisätä pujotteluradan osuudelle hieman lisähaastetta.

Itse en ollut ennen päässyt pellolle jäädytetylle käsittelyradalle ja pinnan kunto oli suurin jännityksen aihe, mutta turhaan. Radalla nähtiin mm. e-tron gt ja B7 RS4 harjoittelemassa liukkaan kelin manöövereja, joten ehdottamasti tänne uskaltaa tulla kaikenlaisella kalustolla parantamaan liukkaankelin ajotaitojaan.

Audiclub Finland kuvagalleria – Harviala 2024

Yhteystiedot ajoharjoittelukeskukseen

Pukinpellontie 120, 13330 Harviala
+358 (0)44 333 7000
seppo.kervinen@icerange.fi
https://www.icerange.fi/

Artikkeli on pidempi versio vuoden 2025 AudiClub Finlandin lehdessä julkaistusta sisällöstä.

Uudet kuviot

Edellisen kerran Ahvenistolla pidettiin Audiclubin ratapäivää vuonna 2022. Sen jälkeen ratayhtiö oli vaihtanut omistajaa ja alueella oli jo suoritettu paljon uudistuksia, sekä paljon oli vielä suunnitelmissa tuleville vuosille.

Tapahtumia ei saada toteutettua ilman vapaaehtoisvoimia ja puuhatiimille heti kärkeen kiitokset, että kiinnostusta riitti vielä tässä vaiheessa syksyä. Puuhatiimin majoitus oli ilmeisesti kaatuneen telemaston lähistöllä ja pääsimme nauttimaan elämästä internetin ulkopuolella. Vanha radiokin saatiin viriteltyä tunnelmaa tuomaan kun suoratoistot pysyivät läpi viikonlopun mykkinä. Pienen joen varrella ollut majoitus oli kaikille mieluinen, ainoa miinus annettiin grillikodan kaasumuurikasta.

Kiirettä pitää läpi päivän

Autokuntia oli heti aamusta jonottamassa jäsentarkastukseen, jonka sijainti vaihdettiin rata-alueen uudistuksista johtuen sisääntulotunnelin läheisyyteen. Uusi paikka mahdollisti kahden rinnakkaisen jonon järjestämisen ja äänenmittaus ja muut muodollisuudet saatiin hoidettua nopealla aikataululla. Kuljettajakokouksia pidettiin läpi päivän ja saimme jälleen kiitosta hyvästä opastuksesta ja tietopaketista osallistujille, myös ratayhtiön edustaja kehui asioiden hoituneen mallikkaasti meidän kanssa.

Rataprofiili ei ollut muuttunut, uutta varikon tuntumaan lisättyä drifting mutkaa ei päästy kokeilemaan ja siinä kohdassa hidastaminen tekisi todennäköisesti mäen nousun ajokokemuksesta hieman tylsän.

Päivän ohjelmaan sisällytettiin kolme tutustumisvuoroa jäsenistön toiveita kuunnellen ja ne vaikuttivat erittäin suosituilta tälläkin kertaa. Tutustumisvuorot antavat hyvän mahdollisuuden käydä katsomassa miltä moottorirata näyttää, toisaalta myös vähän vauhdikkaamminkin ajaminen on mahdollista jos vapaanajon vuorot tuntuvat liian hankalilta omalle ajotahdille. Audiclubin ratatapahtumista löytyy aina joku vapaaehtoinen myös apukuskin paikalle jos radalle meno yksin ei tunnu luontevalta tai tarvitsee opastusta ajolinjojen osalta turvalliseen radalla ajoon – jos tunnistat tarpeen opastukseen, kysy tapahtuman puuhatiimiläisiltä kuka voisi olla avuksi. Vapaanajon vuoroilla radalla oli lähes kokoajan liikennettä ja valokuvaajat saivatkin kiitettävän määrän kuvia, mitkä löytyvät kerhon kuvagalleriasta. En muista milloin viimeksi varikko olisi ollut näin täynnä koko päivän ajan, kiitos siitä kaikille kävijöille.

Päivän aikana oli tarjolla myös kävelykierros rata-alueen ympäristöön, halusimme tarjota vaihtelua myös tapahtumaan osallistujille, ketkä eivät keskity ajamiseen vaan tulevat paikalle tapaamaan muita Audiclubilaisia, katsomaan millaista kalustoa varikkoalueella on tai vain nauttimaan ulkonaolosta hyvässä seurassa. Paikanpäällä saadun palautteen perusteella, tulemme jatkossakin järjestämään oheisohjelmaa ajoharjoittelun rinnalle – jos sinulla on ideoita mitä voisimme toteuttaa, niin ota yhteyttä Audiclubin tapahtumavastaaviin!

Artikkeli on pidempi versio vuoden 2025 AudiClub Finlandin lehdessä julkaistusta sisällöstä.

Puuhavastaavan päiväkirja

Ennakkoon oli jo tiedossa, että väkeä on riittävästi viemään päivä läpi, se oli oikein positiivinen ”ongelma”. Perjantaina 26.4.2024 vaihdoin työpaikalla kesärenkaat TT:n alle, pakkasin hyllystä varapuolaa, sytytystulppaa ja bensapumppua matkaan, ja suuntasin Kehä1 länteen. Huomasin kehällä ajellessani, että TT:n kuskin ikkuna oli jäänyt roikkumaan, ja Lintuvaaran kohdilla sitä rupesin ihmettelemään. No se ihmettely päättyi siihen, että kuskin ikkuna oli lopuksi kokonaan auki.

Takki päälle, lämppäri täysille ja matkaan. Raision Prismasta kävin Vikiön Arton kanssa hakemassa puuharyhmälle evästä, pari ilta- ja aamupalaa kun tarvitsee järjestää, samoin puuhajuomaa (kivennäisvettä) ryhmälle. Majapaikkaan saapuessa eväät sisään ja TT:tä pajoittamaan. Ikkuna saatiin kiinni, kiitos teipin lainaajalle.

Ilta meni nopeasti ja seuraavana aamuna silmät kirkkaina radalle järjestämään asiat kuntoon. Ensimmäisenä oli ohjelmassa Track Walk, jonka vetäjille kiitos. Tämä päivähän ajettiin nyt kerhon toimesta ensimmäistä kertaa uuden pitkän radan profiililla. Aamulla oli hiukan kostea keli, mutta rata kuivui kivasti ja iltapäivällä rata olikin jo ihan kuiva. Osallistujia riitti kivasti, on mukava järjestää tapahtumaa sen kelvatessa. Päivä meni ilman suurempia murheita ja pääsimme puuharyhmän kanssa majoitukseen hyvissä ajoin. Jälkiviritykset olivat perinteiset, saunomista, syömistä ja juomista nauttimista. Seuraavana aamuna siivosimme jälkemme ja suuntasimme kotia kohti.

Näin ensikertaa tapahtumavastaavana toimineena oli kiva kun muilta sai neuvoja ja apuja, itselläni oli tullu jo yli 10 vuoden tauko puuhamisesta, mutta kyllä sieltä ne hyvät asiat muistuivat mieleen hyvin nopeasti, eikä kertaakaan ole harmittanut puuhaamaan lähtö.

Artikkeli on pidempi versio vuoden 2025 AudiClub Finlandin lehdessä julkaistusta sisällöstä.

Naiskuskin näkökulma Pärnun ratapäiväreissusta

Herätyskellon ääni tunkeutuu sikeän uneni lävitse ja äkkiä olen täysin hereillä. Olemme Pärnussa ja tänään on RATAPÄIVÄ!

Edellispäivän aamuna starttasimme puolisoni Jukan kanssa TT:n ja lähdimme matkaan Turun kupeesta. Laivalla Helsingistä Tallinnaan ei näkynyt tällä kertaa muita kerholaisia ja kulutimme aikaa kannella auringossa ja tuulen tuiverruksessa.

Tallinnassa oli vastassa mielenkiintoinen taisto Google Mapsin kanssa. Se yritti kierrättää autoa yhden korttelin ympäri, eikä vaan suostunut ajattamaan eteenpäin sataman tietyömaiden ohitse. Lopulta oma järki toimi ja matka kohti Pärnua alkoi. Matkalla tuli poikettua sympaattiseen Automuuseumiin, jossa ei ollut puutetta erikoisen sävyisistä autoista.

Lempihotellimme oli täynnä, kuulemma varattu yksittäisen yrityksen käyttöön juurikin ratapäiväksi, joten Jukka kyseli kerholaisilta hyviä majoituskokemuksia. Niitä tulikin mukavasti. Pärnussa oli otettu käyttöön parkkimaksut joka puolella keskustassa -hotelleissakin, joten lopulta päädyimme hotelliin, jossa parkkeeraus kuului yöpymisen hintaan. Kiva paikka merinäköaloineen, mutta kylpyhuoneen keltaiset kaakelit herättivät kyllä hilpeän 70-luvun tunnelman…

Ilta pizzan, kylmien juomien ja rantakävelyn kera pohjusti mukavasti tulevaa ratapäivää omalla lempiradallani. Tämä olisi kuudes ajovuoteni Audrussa, tällä hetkellä Porschering-nimellä kutsuttavalla radalla.

Kohti Porscheringiä

Aamiaista tankkasin reilusti ja sen yksi maukas yksityiskohta olivat blinit, sipuli, smetana ja mäti. Pari kerholaista näkyi syömässä myös hotellin aamiaisruuhkassa.

Vielä kipaisu huoneeseen pukeutumaan. Oli pilvinen aamu ja synkkääkin, joten lämpimämpi Audi-huppari ja shortsit olisivat hyvä valinta päälle. Hiukset letille, jotten säikyttäisi ketään peikkona ja suunta kohti Audrua.

Radalla oli jo muutamia autoja pilttuiden edessä ja oli mukava vaihdella kuulumisia tuttujen kanssa. Kuka oli tehnyt mitäkin kunnostuksia edellisen ratapäivän jälkeen ja uutta kalustoakin oli joku hankkinut. Muutamalla oli koko perhe mukana ja Pärnusta oli tarkoitus aloittaa erilaisia kesälomamatkoja.

Audi TT:hen, joka on 3.2q -06, oli valikoitunut useista vaihtoehdoista edellisen vuoden semi-slicksit alle ja Jukka oli uusinut alustan. Auto kiilteli kuin pieni sukkula odottaessaan kuskiensa tuloa alun kuljettajakokouksesta. TT joutuisi koville, kun kaksi kuskia ajavat koko päivän autoa säästelemättä.

Se on menoa nyt!

Pari testikierrosta, ilmanpaineet kohdilleen ja hiukan leppoisaa kilpailua siitä, kumpi pääsee ensin ajamaan. Jukka voittaa ja lähtee ensin. Sekä mies että auto palaavat kunnossa ja jännitys kutkuttaa sisälläni, kuten aina oman ajon alkaessa.

Kypärä päähän, penkin säätö, nelipistevyö kiinni… ja heti perään auki, unohtui laittaa seuranta-app päälle ja kamera kuvaamaan ajoa.Vihdoin kaikki on kunnossa ja ajan hitaasti pilttuiden editse. Enemmän kerholaisia on tullut paikalle, huomioin ja vilkutan tutuille.

Se on menoa nyt. Hitaasti suoja-aidan lopun ohitse, kunnon vilkaisu vasemmalle radan tyhjyyden varmistamiseksi ja kaasu pohjaan. TT on valmiiksi lämmitetty, joten erillistä lämmittelykierrosta ei tarvita.

Heti tuloliittymästä avautuvalla suoralla pätkällä saa yleensä radan toiseksi nopeimmat ajat ja sitten onkin voimakas jarrutus. Jyrkkä oikea, apexin kautta joustavasti puoliympyrää myöten vasemmalle ja siitä apexin kautta suoristus. Mielessä käy, että olisihan tämän voinut paremminkin ajaa…no ensi kierroksella sitten.

Innoissani ajan suoraa liian pienellä vaihteella kaasu pohjassa ja kierrosluvunrajoitin tulee vastaan. Nopeasti vaan suurempaa silmään ja meno jatkuu.

Uskaltaisikohan ajaa loivan vasemman nostamatta kaasua, käy mielessä ja koska saan hienon ajolinjan, uskallan. Tämä tunne, kun renkaat liimaantuvat asfalttiin ja pitävät väkisten siinä kiinni, siinä on jotain maagista. TT ei puskekaan kuten jotkut muut testaamani isommat Audit.

Radan nopein kohta on äkkiä ohitse ja jätän jarruttaminen aika pitkälle, koska Jukan edellisvuonna asentamat paremmat jarrut ovat todella tehokkaat. Tässä kohtaa kyllä aina miettii, että onneksi radan ympärillä on paljon hiekkaa, eikä mitään kallioita.

Jarrutuksesta jyrkkä vasen, takapää hiukan luisuu. Kiihdytys, jarrutus ja taas vasen kiihdyttäen. Taas jarrua ja oikealle jyrkästi. Kiihdytys kohti oikealle kaartavaa katsomosuoran alkua.

Tällä kertaa muistan hellittää hiukan kaasua ennen suoralle kääntymistä. Tuntomuistissa on edellisen kesän vastaava paikka ja aavistus liikaa vauhtia. Siitä seurasi lipsahdus ulos radalta, kyntämistä hetken perunapeltomaisella ruohikolla ja pääsy takaisin radalle. Ensimmäinen ulosajo ikinä, mutta onneksi itsetunto ainoastaan koki kolauksen. Tapahtuma toki myös vaikutti sen jälkeisiin kierrosaikoihin alentavasti. Järki pitää olla vauhdissakin.

Suoralle taas kaasua pohjaan, TT:n ääni pörisee kivasti auton sisälle ja huomaan ohimennen katsojia ja kuvaajia. Keskittyminen on kuitenkin kovaa, maalilinjan jälkeinen muuri oikealla lähestyy. Vauhdilla eteenpäin aivan sitä viistäen, auton linja nopeasti suoraan ja voimakas jarrutus. Alkuvuosina tuli yritettyä jarruttaa tässä kodassa auton ollessa vielä hieman vinossa, mutta onneksi vauhti ei ollut silloin niin kova. Heittokaan ei siis ollut…

Jyrkkä kurvi vasemmalle ja avaan sen loivasti ajautumatta sumppuun. Kaasu pohjaan ja radalle tulopaikan ohitus, siellä joku jo odotteleekin päästäkseen liittymään harjoitteluun.

Useita kierroksia myöhemmin olo on euforinen suunnatessani pilttuille parkkiin. Hetken jäähdyttelyä, auto sammuksiin ja ulos. Sää on lämmennyt ja ajon tuoma jännitys tuntuu. Kypärä äkkiä pois päästä. Tässä kohtaa nolottaa aina päähän liimaantuneet hiukset ja mielessä käy haave lyhyestä tyylistä. Ajon tuoma hyvä olo voittaa kuitenkin sata-nolla liimaletti-lookin!

Miltä nyt tuntuu?

Ajoin yhteensä 17 kierrosta päivän aikana TT:llä ja nautin täysillä. TT on mielestäni erittäin kompakti ja kätevä rata-auto, toki manuaalilaatikko hidastaa aavistuksen menoa, mutta tämähän on ajoharjoittelua. Yritän haastaa itseäni parantamaan aikoja joka vuosi opettelemalla parempia ajolinjoja ja saan hyviä vinkkejä opeteltavaksi toisilta kerholaisilta.

Ajoin lisäksi Hanskin & Antamon RS5:lla 4 kierrosta. Autossa oli hienot äänet, katurenkaat pitivät yllättävän hyvin kunnon kurveissakin ja tehoja oli niin, ettei voinut ajella kaasu pohjassa kuten TT:llä. Kuitenkin TT:ssä on todella hyvä tuntuma rataan, sitä taas en tuntenut niin hyvin RS5:lla. Toki kyse voi olla myös kokemuksen puutteesta.

Antamo & Hanski ovat muutenkin olleet todella upeita herrasmiehiä, olen saanut joka kerta ajaa heidän mukanaan tuomalla autolla ja oppinut paljon lisää. Lisäksi juuri täällä Audrun radalla olen päässyt Tepon ”Rapeen” hiestyttävässä kyydissä katselemaan ja kyselemään ajolinjoista. Samoin Jussin Porschen kyydissä tajusin kuinka eri tavalla nämä eri merkkiset autot ottavat kurvit.

Kaikkein eniten olen kuitenkin saanut ajovinkkejä puolisoltani Jukalta. Aina olen ajanut paljon, jopa työkseni, mutta Jukkaan tutustumista ennen en ollut rataharjoitteluista kuullutkaan. No, asia korjaantui, löysin vauhdikkaan puolison ja huiman harrastuksen itsellenikin ja siitä ei voi olla muuta kuin onnellinen!

Ratapäivän jälkeen oli ihana jäädä Pärnuun vielä pariksi päiväksi. Tapasimme Jukan kanssa muita kerholaisia seurustelun, ruoan ja juoman merkeissä. Tämä tietynlainen yhteisöllisyys on Audi-kerhossa hieno juttu, ei haittaa vaikkei ole mikään asiantuntija, kelpaat joukkoon silti. Toki mukana on huippuasiantuntijoitakin ja heitä on hieno kuunnella.

 Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta tästä oli hyvä jatkaa kohti seuraavaa ratapäivää!

Tässä ajassa perustajapolvi on ehtinyt jo hyvinkin keski-ikään, tai sen kynnykselle. Monella on myös perhettä ja joillakin jälkikasvu alkaa olla ajokortti-ikäistä. Myös itse olen tässä tilanteessa.

Itse olin lapsena kiinnostunut autoista ja varsinkin ajamisesta. Omat lapseni eivät vaikuta aiheesta yhtä innostuneilta, joskin kiinnostus vapaampaa liikkumista kohtaan on alkanut herätä. Ajatus 15 km kesäduunimatkasta polkupyörällä kaupungin laitamille ei ehkä vielä tunnu mahdottomalta ajatukselta, kaikki kunnia sellaisen toteuttuvalle, mutta vaihtoehto tälle selvästi houkuttelee.Oma kuljettajan urani alkoi pitkällä odotuksella. Loppuvuodesta syntyneen alkuvuosi oli pitkä, kun seurasi vierestä luokkakavereiden saavan lisenssejään.

Vaikka ajaminen kiinnostikin, en osannut siihen ikinä panostaa. Naapurikylään johtavan valtatien varressa pönöttävä ajoharjoitteluradan viitta herätti ajatuksia, mutta en osannut oikein haaveillakaan oikealle moottoriradalle pääsystä, saati ymmärtänyt, mitä hyötyjä siitä voisi olla. Tällä kokemuksella toivoisin, että joku olisi ollut kertomassa minulle ajamisesta asioita, joita tiedän nyt. Ennen kaikkea toivoisin, että olisin tiennyt harjoittelumahdollisuuksista rataolosuhteissa. Moni asia olisi voinut jäädä kokeilematta liikenteessä.

Rataolosuhteissa harjoittelun pääsin aloittamaan vasta lähes kolmekymppisenä. Ensimmäisellä reissulla osuin sopivasti kerhon järjestämälle peruskurssille. Jo tämän jälkeen tapahtui merkittäviä muutoksia moneen asiaan, alkaen ajoasennosta. Jarruttamisesta tuli rohkeampaa ja ajamisesta ylipäänsä reipasotteisempaa. Suunnan ja nopeuden muutokset eivät ole enää korostetun varovaisia. Myös asenteet kalustoa ja sen osia kohtaan ovat muuttuneet merkittävästi. Eräs mieleenpainuneimpia hetkiä rata-ajosta on erään kerholaisen kyydistä. Muistan miettineeni, voiko autoa tosiaan paiskoa näin? Siviililiikenteessä ei tietenkään käsitellä autoa samalla tavalla, ennen kuin on pakko. Siinä kohdin on hyvä olla selkärangassa, mitä autolla voi tehdä ja mihin se pystyy. Ei tarvitse luovuttaa heti ensimmäisen ylimääräisen liikkeen kohdalla.

Edellä kuvatun takia päätin itse opettaa lapseni ajamaan. Autokoulu saa hoitaa pakolliset ajokorttiin asti, mutta siitä eteenpäin vastuu olkoon minulla, eikä pelkästään tuoreella kuskilla. Tässä kohtaa autokerho tulee hienosti apuun, joten nuorison jäsenhakemukset ovat jo vetämässä. Paitsi ratapäiviä omatoimiseen harjoitteluun, tarjolla on myös kursseja. Naapurin setää kuunnellaan aina tarkemmin kuin omaa vanhempaa. Valitettavasti ajokortin saanti osuu keväälle vasta rata-ajokurssin jälkeen, joten joudumme aloittamaan omin nokkinemme.

Arto Sunila

Nykyään nuorison asenteet ja prioriteetit ovat kovasti erilaiset kuin vanhempiensa ollessa samanikäisiä. Valtaosalle meistä 80-luvulla syntyneistä liikkumisen vapaus ajokortin muodossa oli itsestään selvä hankinta, jos se vaan oli mahdollista. Ainakin pikkukaupungin kupeessa. Tänä päivänä yhä useamman kuulee jättävän ajokortin hankkimatta. Sille ei ehkä koeta tarvetta, koska julkisillakin pääsee ja kaupunkiympäristöissä polkupyöräkin tuntuu olevan monelle nuorelle tarpeeksi. Toki valtaosa taitaa edelleen olla niitä, joille ajokortti kuuluu elämän virstanpylväisiin, siinä missä koulusta valmistuminenkin.

Ajoharjoittelu Jämi La 18.02.2023

Rovaniemi jäärata pe 17.-la 18.03.2023

Alastaro ajokoulutus & ratapäivä 15.4.

Classic Motor Show la 6.- su 7.5.2023

Pärnu ratapäivä pe 9.6.2023

Alastaro ratapäivä ma 17.7.2023

Kesäcruising 22.7.

Botniaring ratapäivä la 26.8.2023

Hifi and Tuning Show 9.9.-10.9.

Kostean kelin ajoharjoittelua ja rajojen hakemista

Alastaron moottorirata kutsui totuttuun tapaan kesäkauden tapahtumien aloitukseen. Luvassa oli rata-ajokoulutusta ja perinteistä ajoharjoittelua. Sääennusteet lupasivat monipuolisuutta päivän mittaan, mutta tänä vuonna ei onneksi tarvinnut aamupakkasia jännittää.

Puuhaporukkaa alkoi perjantai iltapäivänä kokoontumaan pikkuhiljaa radan vieressä sijaitsevalle mökille, joka toimii perinteisenä tukikohtana puuhaajille lauantain ratapäivää varten. Ratapäivät toimivat hyvänä kohtaamispaikkana ympäri Suomea levinneelle jäsenistölle. Tämän saimme huomata, kun mökkinaapuriksi saapui trailerilla RS2 ja pikaisen jutustelun perusteella kyseessä oli pidempi aikainen kerholainen ja ohimennen saimme kaksi nuorison edustajaa mukaan kokonaisvahvuuteemme lauantaille. Loppu ilta menikin sitten nopeasti kuulumisia vaihdellessa ja aamun aikataulujen sopimisessa.

Lauantai aamu alkoi toisilla puuhaajista hieman aikaisemmin, ja toiset saivat nauttia muutaman tunnin pidemmistä unista. Jäsenistöltä pyydettyyn palautteeseen ja edellisen vuoden tapahtumissa saatuihin kommentteihin perustuen, kesäkauden aloitukseen otettiin mukaan erillinen rata-ajokoulutus, jonka järjestäjänä toimi Tero. Puuhaajille jäi tehtäväksi varmistaa, että rata oli ajokunnossa ja toimimme lähettäjänä varikonportilla. Oli kiva nähdä trackwalk ensimmäistä kertaa kerhopäivillä, se tuntui innostavan vain enemmän koulutukseen osallistujia päästä kokeilemaan linjojen ajoa.

Kävimme puuhaporukan kanssa nopeasti päivän askeleet lävitse ja saimme iloksemme todeta, että traksa oli pitkästä aikaa käytettävissä ja erillisiä lippuhenkilöitä ei tarvittaisi radan varteen. Iltapäivän ajoharjoitteluun osallistuvia autokuntia alkoi saapua kymmenen jälkeen ja pian oltiinkin pitämässä jo ensimmäistä kuljettajakokousta, jossa muistuteltiin rata-ajon perussäännöistä – painotetaan nyt vielä, varikon portilta lähdettäessä, sulkuviivaa ei saa ylittää. Sääennuste oli luvannut sadetta, joten radalla olikin heti runsaasti autoja, kun vielä kuivalla kelillä ehti ajamaan. Sadekeli toi hyvän lisän ajoharjoitteluun ja myöhemmissä kuljettajakokouksissa tästä muistuteltiinkin, että sateella ajolinjat ja voiman annostelu muuttuvat verrattuna kuivaan keliin. Rajoja haettiin pitkin päivää ja tämä johti myös väistämättä siihen, että rata piti tyhjentää muutaman kerran, jotta harjakoneella saatiin turvallisesti Las Palmasin jälkeinen mutka siivottua. Huomiona ensi kertaan, rata-alueelta löytyy autonpesupaikka – alaparkin katoksessa on käytettävissä painepesuri, millä mullat ym. voi käydä huuhtomassa pois. Päivän aikana yksi autokunta tarvitsi hinausta, toiseen lähdettiin hakemaan varaosia, muita ongelmia ei minun korviini kantautunut, ei voi olla kuin tyytyväinen kaikkien puolesta.

Kävin itse pari kertaa neuvomassa linjoja apukuskin paikalta ja kyllä se opettaminen vaan ilahduttaa, kun kuskin saa varmuutta ja voiman annostelu mutkissa alkaa tuntua turvalliselta, vaikka nopeutta saattaa olla tuplatkin ensimmäiseen kierrokseen verrattuna. En yleisesti tykkää omalla risalla ajaa sadekelillä, koska on jo tullut todettua, että renkaat eivät lämpiä ja pitoja ei ole leveällä semislicksillä. Ajattelin nyt tehdä poikkeuksen ja käydä ajeluttamassa rauhallisesti sadekelissä linjoja lävitse, pääsimme kaksi kierrosta ja joka mutkaanhan se puutui, kun ESP vilkkui. Nopea arvio, että pääsuoralle voisi ESPin nakata pois, virhe – radan ylitse meni pieni puro, josta perä lähti ilman varoitusta alta ja yhden korjauksen jälkeen betoniseinä näytti olevan liian läheltä ja piti hellittää. Nopea kysymys apukuskille, että eihän nyt rata-ajo alkanut pelottamaan – ja sieltä tuli hymyssä suin vastaus, että kaikki hyvin, homma oli selkeästi hallussa ja olo on turvallinen. Virhe oli tapahtunut voiman annostelussa ja vetoa tuli lisää juuri kriittisesti väärässä kohdassa, vaikka menosuunta oli suoraan eteenpäin. Ajoimme vielä muutaman kierroksen, ettei kummallekaan jäisi mielenpäälle mitään ja sitten varikolle syvä analyysia tekemään muiden kanssa.

Kokonaisuutena minusta päivä tarjosi paljon jäsenistölle, kävijämäärä reilu 80 autokuntaa oli linjassaan edellisiin vuosiin. Iltapäivän ajoharjoittelu karsi pitkän matkalaisia osallistujia, mutta aamun koulutukseen osallistujat jatkoivat ajoaan myös iltapäivällä ja uskaltautuivat myös vapaan ajon vuoroille, mikä minusta on erittäin hyvä asia jatkon kannalta – koulutuksia kannattaa järjestää ja hyöty nähdään heti saman päivän aikana.

12.2. Vuosikokous

25-26.2. Rovaniemi

30.4.-1.5. Classic Motor Show

7.5. Alastaro Driving School (Tutustumis- ja opetustapahtuma)

10.6. Pärnu

9.7. Kesäkruising

18.7. KymiRing

6.8. Kemora

10.9. Ahvenisto [”Melupäivä”]

26.-27.2. Rovaniemi

6.3. Mäntyharjun jäärata (Peruttu)

15.5. Alastaro

19.6. Kesäkruising

19.7. KymiRing

15.8. Ahvenisto

11.9. Pärnu

Lokakuussa Kalpalinna (Peruttu)

Pitkään oli jo tiedossa siirtyminen pois Tahkon maisemista. Tämän tiedostaen kerho olikin jo aikaisessa vaiheessa tehnyt varauksen Rovaniemelle, tarkemmin katsottuna lähelle Vanttauskoskea. Ratoja ylläpitävänä tahona toimii SnowRallyRings. Radat olivat käytössämme perjantaina 22.2. ja lauantaina 23.2.2019.

Kukaan ei oikein osannut odottaa, mitä on luvassa, millaisille radoille pääsemme ja millaiset ovat järjestävän tahon tilat. Siitä huolimatta odotukset olivat korkealla ja hypetystä oli Whatsapp-ryhmässä ilmassa.

Kun kauan odotettu kalenterimerkintä lähestyi, pakkaaminen viikonloppua varten oli täydessä vauhdissa. Meidän ryhmämme oli liikkeellä kahdella autolla, ja saavuimme Rovaniemelle torstai-iltana. Työkiireet estivät ajamasta vielä perjantaiaamusta rata-alueelle. Mutta puhelimeen saapuvat viestit nostattivat kuumetta. Muutama video ja huutonaurut vitilumessa kaasuttelusta eivät helpottaneet asiaa yhtään. Ennen omaa radalle siirtymistä noudin vielä kerhokaverille öljyä paikallisesta varaosaliikkeestä. Saavuin järjestäjän huoltotiloille perjantaina puolen päivän jälkeen. Lounaan jälkeen suuntana oli rata-alue.

Käytössämme oli yhteensä viisi erilaista rataa. Kaksi noin 700-1000 m pituista lenkkiä, joissa radan leveys oli 12 metriä. Kolme pitkää rataa, joiden pituus vaihteli 3-4 km välillä; leveyttä näillä pitkillä radoilla oli 6 metriä. Näiden väliltä ei voinut oikein valita suosikkia, koska kaikki olivat omalla tavallaan hienoja. Perjantaina kiersimme pitkiä lenkkejä vastapäivään, lauantaille suunta oli vaihtunut myötäpäivään. Pienemmissä radoissa ajosuunta pysyi molempina päivinä samana. Perjantaina iltapäivästä ilma muuttui hiukan pilvisemmäksi sekä tuuliseksi. Tuuli tuiskutti korkeiden penkkojen päältä lunta juuri tuulilasin korkeudelle, mikä hiukan latisti ajofiilistä perjantai-iltapäivän osalta. 

Lauantai käynnistyi järjestäjän ja kerhon kahvin ääressä yleisten turvamääräysten läpikäymisellä. Ilmakin oli mitä mainioin, aurinko paistoi ja pakkasta oli noin viisi astetta. Rata-alueella kertasimme vielä yleisiä asioita ja kävimme tutustumiskierroksia radoilla. Tämän jälkeen alkoi riemu! Radat olivat ahkerassa käytössä, ja pitkillä radoilla nopeudet nousivat reilusti yli 100km/h. Eikä penkaltakaan vältytty! Ensin saimme lapioida Ronsua syvältä penkasta, hinauksenkin tarvittiin kolmen auton juna. Oli myös upeaa nähdä, kuinka hallituksen jäsenkin antoi oman tyylinäytteen kasin parkkeeraamisesta penkan päälle. Kaiken kaikkiaan pahemmilta teknisiltä ongelmilta vältyttiin, vaikka katkennutta jäähdytinletkua fiksailtiin ja puskurin osia keräiltiin. Se kuuluu motorsportin luonteeseen.

Isoin osa autokunnista saapui omia reittejään ja yöpyi eri paikoissa. Pisin possujuna taisi saapua Oulusta lauantaiaamuna. Pienempi possujuna lähti myös takaisin Ouluun päin lauantaina, ja olin itse mukana Pudasjärvelle asti. Tapahtumassa kävi paikalla kahden päivän aikana nelisenkymmentä autokuntaa. Jälleen kerran oli mukava huomata, kuinka porukan hyvä yhteishenki kantaa pitkälle. Vertaistuki ja tuttujen naamojen kanssa jutustelu on joskus jopa tärkeämpää kuin itse ajaminen. Kerhon tarjoama mahdollisuus testata omia rajojaan ja autonsa rajoja ääritilanteissa edesauttaa meitä jokaista liikenteessä. Tästä seurauksena meidän perheessämme on tuleva klubijäsen ja hankittuna toinen quattro-merkillä varustettu auto.

Arto Vikiö

(Artikkelikuvat: Valtteri Malinen)