Teksti: Kalle Turunen
Pärnun ratapäivällä on tullut käytyä melkein joka vuosi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Pari vuotta on tainnut jäädä välistä. Joka kerta olen mennyt sinne kaveriporukalla. On otettu majoitus milloin mistäkin ja vietetty rentouttava pidennetty viikonloppu. Tällä kertaa arvelin, että lähden perheen kanssa. Vaimon ja kahden kouluikäisen pojan. Ketään näistä ei tarvinnut varsinaisesti houkutella mukaan. Poikia innosti laivamatka ja yksi uusi maa. Ja tietenkin se kesäratapäivä. Talvella ollaan vanhemman pojan kanssa käyty Rovaniemellä ajamassa jäärataa, mutta kesäkelin radat ovat vielä käymättä. Korjautuu sekin tässä samalla.
Matkaan lähdettiin aikaisin aamulla Joensuusta. Laivaksi valikoitui perinteisesti rahtilaiva Vuosaaresta Muugaan. Sillä välttää sekä Helsingin että Tallinnan keskustojen ruuhkat ja hintakin on varsin kohtuullinen. Ainut huono puoli tässä laivassa on, ettei siellä ole juuri mitään tekemistä. Pärnussa majoituimme kaksion kokoiseen asuntoon ja lähdimme paikalliseen pizzeriaan iltapalalle. Sitten odottamaan huomista ratapäivää.
Yleensä Pärnussa on ollut aurinkoinen ja kuuma sää. Tällä kertaa säätiedote lupasi hieman sateisempaa ja viileämpää keliä. Ei siis kylmää missään nimessä, mutta normaalia hellepäivää viileämpää. Radalle saapuessa keli oli puolipilvinen ja rata oli sateen jäljiltä kostea. Poijille kypärä vuokralle ja rataa kiertämään. Uutena tietona itselle tuli, että radalla sai olla vain yksi kyytiläinen kerrallaan. Tämä tarkoitti sitä, että kumpaakin poikaa täytyi kyydittää vuorotellen. Tämä tarkoitti sitä, että isälle tulee ennätysmäärä kierroksia. Eihän se mitään haitannut. Vanha RS 6 toimi ratataksina aivan hyvin. Vaikkei se mikään rata-auto olekaan. Yleensä Pärnun ratapäivillä on joutunut vierailemaan paikallisessa varaosaliikkeessä hakemassa joko puolaa, jarrupaloja, sisäilman puhallinta tai jotain muuta tarpeellista mikä on ratapäivillä sanonut itsensä irti, mutta tällä kertaa siellä ei tarvinnut käydä. Aamupäivän jälkeen tuli pidettyä lounastauko paikallisessa ostoskeskuksessa. Päivän toisella puoliskolla rata näytti hetken jo siltä, että se kuivuisi, mutta ei se meidän aikana sitä kerennyt tehdä. Kierroksia en laskenut, mutta koskaan aikaisemmin en ole näin paljoa täällä ajanut. Pojat tykkäsi. Ja isä myös.
Ratapäivän jälkeinen päivä oli tarkoitus kierrellä Pärnua ja katsella nähtävyyksiä. Sää ei tosin sitä suosinut. Satoi vettä. Saimme sitten idean, että lähdetään ajelemaan Latviaan. Ajoimme lopulta Riikaan asti katsomaan patoa ja Riian radio- ja televisiotornia. Paluumatkalla tankki täyteen ja tarvittaessa myös kontti. Illaksi Pärnuun majoitukseen ja seuraavaksi päiväksi Tallinnaan kauppoja kiertämään sekä käymään Tallinnan teletornissa. Tornista on hyvät näkymät ja hauskoja reikiä lattiassa mistä näkee maahaan. Pääsisi siellä myös kävelemään ulkotasanteen reunalle, mutta siihen ei riitä pää. Illaksi laivalla Suomeen ja yöksi kotiin. Loppujen lopuksi pojille tuli kaksi uutta maata ja kesäratapäivä oli sen verran mukava kokemus, että ilmeisesti pitää lähteä uudelleen. Olihan se itsellekin sisällöltään hieman erilainen viikonloppu Pärnussa. Jälkitunnelmat olivat kyllä ihan yhtä virkeät kuin aikaisempienkin reissujen jälkeen.
