Teksti: Mirjam Pohjalainen
Kuvat: Mirjam ja Jukka Pohjalainen
Artikkeli on pidempi versio vuoden 2025 AudiClub Finlandin lehdessä julkaistusta sisällöstä.
Naiskuskin näkökulma Pärnun ratapäiväreissusta
Herätyskellon ääni tunkeutuu sikeän uneni lävitse ja äkkiä olen täysin hereillä. Olemme Pärnussa ja tänään on RATAPÄIVÄ!
Edellispäivän aamuna starttasimme puolisoni Jukan kanssa TT:n ja lähdimme matkaan Turun kupeesta. Laivalla Helsingistä Tallinnaan ei näkynyt tällä kertaa muita kerholaisia ja kulutimme aikaa kannella auringossa ja tuulen tuiverruksessa.
Tallinnassa oli vastassa mielenkiintoinen taisto Google Mapsin kanssa. Se yritti kierrättää autoa yhden korttelin ympäri, eikä vaan suostunut ajattamaan eteenpäin sataman tietyömaiden ohitse. Lopulta oma järki toimi ja matka kohti Pärnua alkoi. Matkalla tuli poikettua sympaattiseen Automuuseumiin, jossa ei ollut puutetta erikoisen sävyisistä autoista.
Lempihotellimme oli täynnä, kuulemma varattu yksittäisen yrityksen käyttöön juurikin ratapäiväksi, joten Jukka kyseli kerholaisilta hyviä majoituskokemuksia. Niitä tulikin mukavasti. Pärnussa oli otettu käyttöön parkkimaksut joka puolella keskustassa -hotelleissakin, joten lopulta päädyimme hotelliin, jossa parkkeeraus kuului yöpymisen hintaan. Kiva paikka merinäköaloineen, mutta kylpyhuoneen keltaiset kaakelit herättivät kyllä hilpeän 70-luvun tunnelman…
Ilta pizzan, kylmien juomien ja rantakävelyn kera pohjusti mukavasti tulevaa ratapäivää omalla lempiradallani. Tämä olisi kuudes ajovuoteni Audrussa, tällä hetkellä Porschering-nimellä kutsuttavalla radalla.
Kohti Porscheringiä
Aamiaista tankkasin reilusti ja sen yksi maukas yksityiskohta olivat blinit, sipuli, smetana ja mäti. Pari kerholaista näkyi syömässä myös hotellin aamiaisruuhkassa.
Vielä kipaisu huoneeseen pukeutumaan. Oli pilvinen aamu ja synkkääkin, joten lämpimämpi Audi-huppari ja shortsit olisivat hyvä valinta päälle. Hiukset letille, jotten säikyttäisi ketään peikkona ja suunta kohti Audrua.
Radalla oli jo muutamia autoja pilttuiden edessä ja oli mukava vaihdella kuulumisia tuttujen kanssa. Kuka oli tehnyt mitäkin kunnostuksia edellisen ratapäivän jälkeen ja uutta kalustoakin oli joku hankkinut. Muutamalla oli koko perhe mukana ja Pärnusta oli tarkoitus aloittaa erilaisia kesälomamatkoja.
Audi TT:hen, joka on 3.2q -06, oli valikoitunut useista vaihtoehdoista edellisen vuoden semi-slicksit alle ja Jukka oli uusinut alustan. Auto kiilteli kuin pieni sukkula odottaessaan kuskiensa tuloa alun kuljettajakokouksesta. TT joutuisi koville, kun kaksi kuskia ajavat koko päivän autoa säästelemättä.
Se on menoa nyt!
Pari testikierrosta, ilmanpaineet kohdilleen ja hiukan leppoisaa kilpailua siitä, kumpi pääsee ensin ajamaan. Jukka voittaa ja lähtee ensin. Sekä mies että auto palaavat kunnossa ja jännitys kutkuttaa sisälläni, kuten aina oman ajon alkaessa.
Kypärä päähän, penkin säätö, nelipistevyö kiinni… ja heti perään auki, unohtui laittaa seuranta-app päälle ja kamera kuvaamaan ajoa.Vihdoin kaikki on kunnossa ja ajan hitaasti pilttuiden editse. Enemmän kerholaisia on tullut paikalle, huomioin ja vilkutan tutuille.
Se on menoa nyt. Hitaasti suoja-aidan lopun ohitse, kunnon vilkaisu vasemmalle radan tyhjyyden varmistamiseksi ja kaasu pohjaan. TT on valmiiksi lämmitetty, joten erillistä lämmittelykierrosta ei tarvita.
Heti tuloliittymästä avautuvalla suoralla pätkällä saa yleensä radan toiseksi nopeimmat ajat ja sitten onkin voimakas jarrutus. Jyrkkä oikea, apexin kautta joustavasti puoliympyrää myöten vasemmalle ja siitä apexin kautta suoristus. Mielessä käy, että olisihan tämän voinut paremminkin ajaa…no ensi kierroksella sitten.
Innoissani ajan suoraa liian pienellä vaihteella kaasu pohjassa ja kierrosluvunrajoitin tulee vastaan. Nopeasti vaan suurempaa silmään ja meno jatkuu.
Uskaltaisikohan ajaa loivan vasemman nostamatta kaasua, käy mielessä ja koska saan hienon ajolinjan, uskallan. Tämä tunne, kun renkaat liimaantuvat asfalttiin ja pitävät väkisten siinä kiinni, siinä on jotain maagista. TT ei puskekaan kuten jotkut muut testaamani isommat Audit.
Radan nopein kohta on äkkiä ohitse ja jätän jarruttaminen aika pitkälle, koska Jukan edellisvuonna asentamat paremmat jarrut ovat todella tehokkaat. Tässä kohtaa kyllä aina miettii, että onneksi radan ympärillä on paljon hiekkaa, eikä mitään kallioita.
Jarrutuksesta jyrkkä vasen, takapää hiukan luisuu. Kiihdytys, jarrutus ja taas vasen kiihdyttäen. Taas jarrua ja oikealle jyrkästi. Kiihdytys kohti oikealle kaartavaa katsomosuoran alkua.
Tällä kertaa muistan hellittää hiukan kaasua ennen suoralle kääntymistä. Tuntomuistissa on edellisen kesän vastaava paikka ja aavistus liikaa vauhtia. Siitä seurasi lipsahdus ulos radalta, kyntämistä hetken perunapeltomaisella ruohikolla ja pääsy takaisin radalle. Ensimmäinen ulosajo ikinä, mutta onneksi itsetunto ainoastaan koki kolauksen. Tapahtuma toki myös vaikutti sen jälkeisiin kierrosaikoihin alentavasti. Järki pitää olla vauhdissakin.
Suoralle taas kaasua pohjaan, TT:n ääni pörisee kivasti auton sisälle ja huomaan ohimennen katsojia ja kuvaajia. Keskittyminen on kuitenkin kovaa, maalilinjan jälkeinen muuri oikealla lähestyy. Vauhdilla eteenpäin aivan sitä viistäen, auton linja nopeasti suoraan ja voimakas jarrutus. Alkuvuosina tuli yritettyä jarruttaa tässä kodassa auton ollessa vielä hieman vinossa, mutta onneksi vauhti ei ollut silloin niin kova. Heittokaan ei siis ollut…
Jyrkkä kurvi vasemmalle ja avaan sen loivasti ajautumatta sumppuun. Kaasu pohjaan ja radalle tulopaikan ohitus, siellä joku jo odotteleekin päästäkseen liittymään harjoitteluun.
Useita kierroksia myöhemmin olo on euforinen suunnatessani pilttuille parkkiin. Hetken jäähdyttelyä, auto sammuksiin ja ulos. Sää on lämmennyt ja ajon tuoma jännitys tuntuu. Kypärä äkkiä pois päästä. Tässä kohtaa nolottaa aina päähän liimaantuneet hiukset ja mielessä käy haave lyhyestä tyylistä. Ajon tuoma hyvä olo voittaa kuitenkin sata-nolla liimaletti-lookin!
Miltä nyt tuntuu?
Ajoin yhteensä 17 kierrosta päivän aikana TT:llä ja nautin täysillä. TT on mielestäni erittäin kompakti ja kätevä rata-auto, toki manuaalilaatikko hidastaa aavistuksen menoa, mutta tämähän on ajoharjoittelua. Yritän haastaa itseäni parantamaan aikoja joka vuosi opettelemalla parempia ajolinjoja ja saan hyviä vinkkejä opeteltavaksi toisilta kerholaisilta.
Ajoin lisäksi Hanskin & Antamon RS5:lla 4 kierrosta. Autossa oli hienot äänet, katurenkaat pitivät yllättävän hyvin kunnon kurveissakin ja tehoja oli niin, ettei voinut ajella kaasu pohjassa kuten TT:llä. Kuitenkin TT:ssä on todella hyvä tuntuma rataan, sitä taas en tuntenut niin hyvin RS5:lla. Toki kyse voi olla myös kokemuksen puutteesta.
Antamo & Hanski ovat muutenkin olleet todella upeita herrasmiehiä, olen saanut joka kerta ajaa heidän mukanaan tuomalla autolla ja oppinut paljon lisää. Lisäksi juuri täällä Audrun radalla olen päässyt Tepon ”Rapeen” hiestyttävässä kyydissä katselemaan ja kyselemään ajolinjoista. Samoin Jussin Porschen kyydissä tajusin kuinka eri tavalla nämä eri merkkiset autot ottavat kurvit.
Kaikkein eniten olen kuitenkin saanut ajovinkkejä puolisoltani Jukalta. Aina olen ajanut paljon, jopa työkseni, mutta Jukkaan tutustumista ennen en ollut rataharjoitteluista kuullutkaan. No, asia korjaantui, löysin vauhdikkaan puolison ja huiman harrastuksen itsellenikin ja siitä ei voi olla muuta kuin onnellinen!
Ratapäivän jälkeen oli ihana jäädä Pärnuun vielä pariksi päiväksi. Tapasimme Jukan kanssa muita kerholaisia seurustelun, ruoan ja juoman merkeissä. Tämä tietynlainen yhteisöllisyys on Audi-kerhossa hieno juttu, ei haittaa vaikkei ole mikään asiantuntija, kelpaat joukkoon silti. Toki mukana on huippuasiantuntijoitakin ja heitä on hieno kuunnella.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta tästä oli hyvä jatkaa kohti seuraavaa ratapäivää!
