Toistuvuus: Parillisten viikkojen keskiviikko, kello 18:00.

Audifinns-foorumeilla viestiketju suunnitteluun ja Whatsapp-ryhmän tiedot.

Whatsapp ryhmä paikan ja ajan sopimiseen (tiedot foorumilla).

Audifinns-foorumeilla viestiketju.

Oulun alueen kokoontumiset – Ouluntulli, Oulu

Pirkanmaan kesäkahvit – Tampere

Pirkanmaan ympärivuotiset kokoontumisajot – Juustoportti, Ylöjärvi

PK-Seudun kahvittelut – Vantaa

VAG koontumiset Lahdessa – Lahti

Tauolla olevat kokoontumiset

Joensuun kahvit – Marjalan ABC, Joensuu

Konsernituotteiden kokoontuminen – Kuopio

VAG kokoontumiset – Turku

Kymenlaakson kerhokahvit – Kotka

Mikkelin kahvit – Satama, Mikkeli

Jyväskylän kahvit – Jyväskylä

VaToSUA Jäärata – Toijala, Akaa

Tapahtumia sivulla päivitetään touko- ja kesäkuussa 2026!

Olemme julkaisseet verkkosivuston ulkoasupäivityksen, joka tuo sivuston visuaalisen ilmeen lähemmäksi Audin nykyistä designlinjaa. Päivityksen tavoitteena on modernimpi käyttökokemus sekä selkeämpi navigointi niin uusille kävijöille kuin pitkäaikaisille jäsenille.

Ulkoasu-uudistuksen yhteydessä sivustolle on lisätty myös uusia toiminnallisuuksia. Merkittävin lisäys on tapahtumakalenterin tilausmahdollisuus, jonka avulla käyttäjät voivat seurata klubin tapahtumia suoraan omissa kalentereissaan.

Kaikki uudistukset eivät ole vielä täysin valmiita. Sivuston toiminnallisuuksien viimeistely jatkuu kevään edetessä, ja tavoitteena on varmistaa sujuva ja luotettava käyttökokemus kaikilla laitteilla.

Lisäksi luvassa on merkittävä päivitys klubin keskustelufoorumiin. Nykyinen foorumialusta on aiheuttanut talven aikana useita haasteita käytettävyydessä, mikä on vaikeuttanut käyttäjien osallistumista keskusteluihin. Foorumiohjelmiston siirto uudelle alustalle on suunnitteilla, ja sen odotetaan parantavan käytettävyyttä sekä vakautta tulevaisuudessa.

Uudistusten myötä Audiclub Finland tähtää entistä aktiivisempaan yhteisöön ja parempaan palvelukokemukseen jäsenilleen.

Hallitus

Kun vaihdoin polttomoottorisen Audi A5:n täyssähköiseen Audi e-tron 55 Sportbackiin toukokuussa 2025, odotin teknologista harppausta, mutta sainkin jotain muuta: uuden tavan matkustaa. Nyt, reilun 12 000 kilometrin jälkeen, on aika katsoa, mitä sähköistyminen on opettanut.

Suurin muutos on tapahtunut ratin ja penkin välissä. Siinä missä aiempi 2.0 TFSI -kone ruokki aktiivisempaa ajotapaa, e-tron on rauhoittanut kuljettajan. Kyse ei ole siitä, etteikö voimaa löytyisi – raskaammalla kaasujalalla e-tron liikahtaa hyvinkin eleettömästi – mutta moottoriäänten puuttuminen luo seesteisen tunnelman, joka ohjaa nauttimaan matkasta suorittamisen sijaan.

E-tronin vahvuudet korostuvat pitkillä siirtymillä. Viime kesän 2 000 kilometrin lenkki osoitti, että auto on erinomainen matkakumppani. Daytona Gray -väri, mustaoptiikka-paketti ja S-line-yksityiskohdat timanttitikattuine nahoineen tekevät autosta visuaalisesti nautinnollisen, mutta todellinen luksus piilee hiljaisuudessa. Vaikka alla pyörivät näyttävät 21-tuumaiset vanteet, rengasmelu pysyy maltillisena. Myös auton kyky ottaa virtaa vastaan on huippuluokkaa, mikä tekee lataustauoista lyhyitä.

Varjopuoliakin löytyy. Talven tullen ovenkahvat ovat osoittautuneet herkiksi, ja ohjelmisto on muistutellut itsestään epämääräisillä ilmoituksilla vakionopeudensäätimestä ja käsijarrusta. Range on myös auton painoon nähden rajallinen, erityisesti pakkasilla.

Kaipaanko jotain vanhasta? Ehkä moottorin ääntä ja sitä tiettyä mekaanista sielukkuutta. Sähköauto on kieltämättä hieman kliininen – se lipuu paikalle vailla dramatiikkaa. Silti, kokonaisuus on niin mieluisa, ettei paluuta entiseen enää ole.

Pärnun ratapäivällä on tullut käytyä melkein joka vuosi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Pari vuotta on tainnut jäädä välistä.  Joka kerta olen mennyt sinne kaveriporukalla. On otettu majoitus milloin mistäkin ja vietetty rentouttava pidennetty viikonloppu. Tällä kertaa arvelin, että lähden perheen kanssa. Vaimon ja kahden kouluikäisen pojan. Ketään näistä ei tarvinnut varsinaisesti houkutella mukaan. Poikia innosti laivamatka ja yksi uusi maa. Ja tietenkin se kesäratapäivä. Talvella ollaan vanhemman pojan kanssa käyty Rovaniemellä ajamassa jäärataa, mutta kesäkelin radat ovat vielä käymättä. Korjautuu sekin tässä samalla.

Matkaan lähdettiin aikaisin aamulla Joensuusta. Laivaksi valikoitui perinteisesti rahtilaiva Vuosaaresta Muugaan. Sillä välttää sekä Helsingin että Tallinnan keskustojen ruuhkat ja hintakin on varsin kohtuullinen. Ainut huono puoli tässä laivassa on, ettei siellä ole juuri mitään tekemistä. Pärnussa majoituimme kaksion kokoiseen asuntoon ja lähdimme paikalliseen pizzeriaan iltapalalle. Sitten odottamaan huomista ratapäivää.

Yleensä Pärnussa on ollut aurinkoinen ja kuuma sää. Tällä kertaa säätiedote lupasi hieman sateisempaa ja viileämpää keliä. Ei siis kylmää missään nimessä, mutta normaalia hellepäivää viileämpää. Radalle saapuessa keli oli puolipilvinen ja rata oli sateen jäljiltä kostea. Poijille kypärä vuokralle ja rataa kiertämään. Uutena tietona itselle tuli, että radalla sai olla vain yksi kyytiläinen kerrallaan. Tämä tarkoitti sitä, että kumpaakin poikaa täytyi kyydittää vuorotellen.  Tämä tarkoitti sitä, että isälle tulee ennätysmäärä kierroksia. Eihän se mitään haitannut. Vanha RS 6 toimi ratataksina aivan hyvin. Vaikkei se mikään rata-auto olekaan. Yleensä Pärnun ratapäivillä on joutunut vierailemaan paikallisessa varaosaliikkeessä hakemassa joko puolaa, jarrupaloja, sisäilman puhallinta tai jotain muuta tarpeellista mikä on ratapäivillä sanonut itsensä irti, mutta tällä kertaa siellä ei tarvinnut käydä. Aamupäivän jälkeen tuli pidettyä lounastauko paikallisessa ostoskeskuksessa. Päivän toisella puoliskolla rata näytti hetken jo siltä, että se kuivuisi, mutta ei se meidän aikana sitä kerennyt tehdä.  Kierroksia en laskenut, mutta koskaan aikaisemmin en ole näin paljoa täällä ajanut. Pojat tykkäsi. Ja isä myös. 

Ratapäivän jälkeinen päivä oli tarkoitus kierrellä Pärnua ja katsella nähtävyyksiä.  Sää ei tosin sitä suosinut. Satoi vettä. Saimme sitten idean, että lähdetään ajelemaan Latviaan. Ajoimme lopulta Riikaan asti katsomaan patoa ja Riian radio- ja televisiotornia. Paluumatkalla tankki täyteen ja tarvittaessa myös kontti. Illaksi Pärnuun majoitukseen ja seuraavaksi päiväksi Tallinnaan kauppoja kiertämään sekä käymään Tallinnan teletornissa. Tornista on hyvät näkymät ja hauskoja reikiä lattiassa mistä näkee maahaan. Pääsisi siellä myös kävelemään ulkotasanteen reunalle, mutta siihen ei riitä pää. Illaksi laivalla Suomeen ja yöksi kotiin. Loppujen lopuksi pojille tuli kaksi uutta maata ja kesäratapäivä oli sen verran mukava kokemus, että ilmeisesti pitää lähteä uudelleen.  Olihan se itsellekin sisällöltään hieman erilainen viikonloppu Pärnussa. Jälkitunnelmat olivat kyllä ihan yhtä virkeät kuin aikaisempienkin reissujen jälkeen. 

Kaksi eri lähtökohtaa

Aiemmin kesällä tuli seurattua useamman matkaseurueen reissuja Saksan suunnalle jatkona Pärnun ratapäiviltä ja haaveissa oli, että ehkä kesällä 2025 sinne suunnalle pääsisi seuraavan kerran – tälle vuodelle ei aikataulut osuneet kohdalleen.

Audiclubin kesän ratatapahtumat olivat Ahvenistoa vaille paketissa. Mukavaa oli taas ollut ja kierroksia tuli kerättyä A3:lla riittävästi omaan makuun. Mikko sattumalta mainitsi, että olisi lähdössä yksin Saksan suuntaan syyskuun puolella, vaikka omat ajatukset olivat edelleen vahvasti seuraavassa vuodessa, niin kyllä se mieli lopulta muuttui – eihän sitä tiedä mitä talvi tuo tullessaan. Kiirehän siinä lopulta sitten tuli kerhon tapahtumien hoitamisen ja kaluston kuntoon saattamisen kanssa, mutta lopulta nokan saattoi kääntää hyvillä mielin kohden Saksaa.

Mikolla on tavoitteena päästä Nordschleiffelle joka vuosi, mutta elämä kun on usein hektistä niin ei koskaan tiedä milloin matkaan pääsee ja joinain vuosina varaukset saatetaan tehdä vain viikkoa ennen reissua.

Esimerkiksi tänä vuonna kun elokuussa lähti isompi tuttavaporukka, niin Mikon aikataulu ei antanut mitenkään periksi lähteä viikoksi pois. Syyskuulta peruuntui sitten perheen yhteinen reissu, kun työ- ja vapaa-aika eivät perheessä kaikilla kohdanneet niin yllättäen kalenterissa olikin sopiva viikon tyhjä aukko. Tilaisuutta ei voi hukata ja silloin mennään vaikka yksin – porukalla on toki mukavampaa kun on seuraa, mutta aina ei voi valita, jos radalle haluaa. Tapahtui nopea Nyrre-kalenterin tarkastus ja etsintään ajankohta, milloin rata on auki koko päivän ajan – tämmöinen viikonloppu sieltä löytyikin ja siihen heti varaus kiinni autolauttaan ja majoituksiin. 

Mikä se Nordschleiffen lumo on?

Tuttavallisemmin Nordschleiffen rata tunnetaan Nyrrenä. Kävijämäärät tuntuvat kasvavan vuosi vuodelta Nordschleiffella ja tuurista kiinni millainen ruuhka sinne sattuu. Kelillä oli tälläkin reissulla suuri osuus siihen, että ruuhkia ei päässyt syntymään kun alustavassa ennusteessa oli viikonlopulle luvassa kevyttä sadetta. Torstaina oli kostea ja perjantaina kun rata-aukesi niin samalla taivas repesi satamaan ja vettä tuli todella paljon joissain osissa rataa. Viikonlopuksi alkoi muitakin autokuntia saapumaan, suurimpana edustajina silmämääräisesti UK kilvillä liikkellä olleet.

Jututin erästä TTRS kuskia, niin hän oli tullut kaverin yllyttämänä UK:sta ensi kertaa paikanpäälle ja kierros omalla autolla riitti kokemuksena – ei kuulemma enempää tarvinnut itse yrittää ja kaverin kyydissä oli helpompi nauttia vauhdista. Kun vertaa tätä viikonloppua pari viikkoa myöhemmin olleeseen Green Hell Driving Days tapahtumaan, niin siellä autokuntia oli todennäköisesti 4-5 kertaa enemmän ja jonot radalle sekä sieltä pois olivat hyvin pitkät.

Autobongarille radan lähistöllä riittää nähtävää Porschet, McLarenit, Lamborghinit ym. ovat hyvin yleisiä, Audin R8:seja taas näkyy vähemmän saman hintaluokan autoissa. Useammasta Porschesta paistaa myös paikallisen (virallisen Porschen) virityspajan Manthey Racingin tarrat ja isot aero-osat. Itselle jäi sellainen tunne, että useimmat tracktoolit olivat 2-4 sarjan BMW:tä ja monessa oli suht isoa takasiipeä kiinni. Kaikki erikoisemmat autot kuitenkin häviävät heti liikenteen seasta kun lähdetään ajamaan radalta poispäin muutama kilometri.

Kevät ja syksy ovat oikeasti hyvää aikaa radalla, pahimmat lomaruuhkat eivät ole vielä saapuneet, sekä keli pysyy sopivan viileänä. Sama heijastuu myös majoituksien ja lauttojen hintaa suoraan – kova helle, yhdessä ison ruuhkan kanssa radalla, on raskasta niin kuskille kuin autolle ja jonot on välillä käsittämättömiä.

Ainahan ei aikataulu osu niin, että radalle pääsisi koko päivän ajan turistivuoroilla. Tämän vuoksi pitkä viikonloppu on oikeastaan minimiaika, mikä kannattaa reissuun varata. Kohteeseen matkustamisen kanssa pitkä viikonloppu paikan päällä on jo noin 1,5 viikkoa kokonaisuudessaan. Koskaan ei kuitenkaan tiedä millainen keli vuorien ja laaksojen alueelle sattuu ja onko rata suljettu koko ajan. Päiviä kannattaa varata tämän vuoksi useita, kokonaiskustannuksiin majoituksesta ei kuitenkaan tule isoa kustannusta, jos vaihtoehtona on ettei radalle pääse ollenkaan. Arki-iltojen ajat on parhaita, kun radalla on tilaa ja suurin osa autoista on paikallisia.

Useiden paikallisten mielipide on, ettei turistiajoihin kannata osallistua, vaan mennään erillisellä ratapäivällä ajamaan jolloin riskitekijät ovat paljon pienemmät esimerkiksi nestevuotojen osalta. Yksityisiä ratapäiviä ovat Audiclubin kävijät monesti myös suosineet, kustannus on toki eri luokkaa ja huonolla säällä päivä menee hukkaan, mutta vastineeksi saa helposti pari kymmentä kierrosta takataskuun ja vapaan pääsuoran kokemuksena edes kerran.

Matkailu avartaa, vinkkejä reissuun?

Saksassa on paljon nähtävää, vaikka tarkoitus on mennä ajamaan radalle niin voi reissun ottaa rennonminkin. Menomatka Travemünden satamasta tapahtuu yötä vasten ja autobaanan kutsu on huumaava, saksalaiset tykkäävät kuitenkin tietöistä, mitkä sotkevat helposti aikatauluja. Tuttu välietappi yöpymiseen on Bad Fallingbostellin kaupunki, mistä ehtii hyvin illaksi vielä turistikierrokselle.

Nordschleifen rata sijoittuu pohjoisessa Adenaun kaupungin ja etelässä Nürburgin kylän väliin. Adenausta löytyy supermarkettia ja useampaa lounaspaikkaa – sekä tuttu valokuvauspaikka Bistro Cockpit ja sen vieressä sijaistseva Hotel an der Nordschleife.

Nürburg on pieni kylä ja kaikki pyörii käytännössä moottoriurheilukauden ympärillä, nähtävyyksiäkin löytyy ja etenkin linnalla kannattaa käydä kävelemässä sekä vähän matkan päässä sijaitsevaan ring°arenaan tutustumassa.

Paluumatkalle varattava aikaa

Paluumatka tuntuu helpolta, koko päivä aikaa, mutta matkaakin on paljon, kun välissä ei olekaan yötä. Tänä vuonna kun olimme puolikuntoisella kalustolla liikenteessä, alkoi vähän jännitämään mihin aikaan satamaan lopulta saavutaankaan.

Matkan varrelle oli valittu turistikohteeksi Kasselista löytyvä Herkules monumentti ja sen massiivinen suihkulähde portaikko. Olin käynyt täällä lapsena ja kyllä portaita oli edelleen yhtä paljon, harmittavasti itse suihkulähde oli remontissa, mutta kauniit maisemat oli silti tarjolla. Olimme Mikon kanssa samaa mieltä, että ehdottomasti pysähdyksen arvoinen paikka – ennemmin kokemuksia takataskuun kuin kaupoilla pyörimistä, jos saa valita.

Mitäs sitten, jos radalle ei pääse ajamaan?

Kelin suosiessa rata kannattaa ehdottomasti lähteä kiertämään vuokraamalla sähkömaastopyörä, vuokraamoja löytyy ainakin Adenausta. Välillä voi käydä myös ajamassa paddock alueella kartingia ja siirtyä sen jälkeen Nurburgin linnan alueelle kierrokselle ja lounaalle.

Kylät radan ympärillä ovat hyvin pieniä, joten parin päivän aikana ehtii kaiken kertaalleen kokemaan. Saksasta ei onneksi linnat lopu kesken, joten nähtävää riittää lähistöllä, Burg Elz, Cochem Castle ovat noin tunnin ajomatkan päässä ja ulkomaille pääsee Luxemburgin Vianden Castlen kierroksella.

Tänä vuonna oli varasuunnitelmana lähteä käymään Michael Schumacherin ulkokarting radalla reilun tunnin päässä, mutta sateisen kelin vuoksi päädyimme Cochemin linnan kierrokselle ja snitselille joen varteen.

Kestääkö kalusto?

Autourheilu harvoin on halpaa varsinkaan satunnaiselle harrastajalle. Valitettava totuus on, että yleensä aina jotain hajoaa tai reistailee. Tällä kertaa toisesta autosta lämmöt kävivät liian kuumana ja ohjaustehostin saatiin rikki, kun piilevä vika ajettiin esiin – lisäksi splitteri jäi Cochemin linnan pihalle.

Kaksonen ei paljoa paremmin pärjännyt ja lopputuloksena huohotusjärjestelmän vian vuoksi auto seisoi pari päivää parkissa ja radalle vuokrattiin pirtsakka Mini Rent4Ringin kalustosta – tässäkin lopulta kävi tuuri ja ajot jatkuivat, vaikka reissubudjetti paisui odottamattomasti.

Ei näistä lannistuta kuitenkaan! Positiivisena asiana The Crown Performance korjaamo tuli tutuksi niin paikanpäällä kuin etädiagnoosissa ja palvelu oli erittäin asiallista. Korjaamo oli viikonloppuna avoinna turistipäivien vuoksi ja kävi ilmi, että heillä on myös muutama sata ringtoolia varastossa säilössä asiakkaiden puolesta.

Jos kulkuväline kaipaa korjausta radalla, niin on hyvä huomioida, että varaosien saatavuus on radan läheisyydessä todella huono – vähintään omat jarrupalat kannattaa pakata mukaan kun matkaan lähtee. Korjaamoita löytyy kuitenkin hyvin, että vaihto onnistuu monesti paikanpäällä odotellessa.

Ensi kertaan!

Teksti ja kuvat: Mikko Väinölä ja Jukka Väänänen

Artikkeli on pidempi versio vuoden 2025 Audiclub Finlandin lehdessä julkaistusta sisällöstä.

Kesäkuisena perjantaina aamu meni vielä töiden merkeissä ja puolen päivän jälkeen suunnattiin Vuosaareen ja laivamatka kohti Saksaa alkoi. Samalla pääsi lomafiilikseen, kun työt oli pakko lopettaa duuniläppärin kotiin jättämisen myötä. Lauantaina illalla laiva pääsi perille Travemündeen ja otettiin pieni siirtymä Hampurin eteläpuolelle yöksi.

Seuraavana päivänä oli reissun pisin ajopäivä, noin 850 km nykäisy Itävaltaan St. Antoniin. Alkumatka sujui mukavasti mutta auto päätti mennä limp modeen ja tehot katosivat. Auto sivuun baanalta ja VCDS:llä koodien lukuun. DPF:n paine-eroanturi antoi koodia eikä suostunut nollaantumaan eikä perinteinen auton buuttauskaan auttanut. Aikansa kun auto lepäsi lounaan ajan ja vielä kertaalleen, kun nollasin koodit niin kyllä se limp mode taas hävisi ja pääsi ajamaan normaalisti jonkin aikaa. Onneksi moottorissa on terveesti tilavuutta niin limpissä ollessakin autolla pystyi pitämään sellaista 160 – 180 km/h matkavauhtia, nopeuden nostaminen oli vaan tuskaisen hidasta. Perille päästiin 7h 41min ajon jälkeen keskinopeuden ollessa 110 km/h ja kulutuksen maltillinen 13,1 l/100 km.

Ensimmäinen etappi oli suoritettu ja edessä oli muutama päivä St. Antonissa ja siellä aktiviteetteina oli mm. sähkömaastopyöräilyä upeissa maisemissa, käppäilyä metsäpoluilla ja yhtenä päivänä käytiin ajamassa Kaunertal Glacier Panoramic Road, joka olikin maisemiltaan upea pätkä. Ylös kun päästiin, niin mentiin vielä Karlesjochbahnilla ylöspäin ja tulipa samalla poimittua maapiste myös Italiasta. Niin, ja perheen nuorisoa huvitti, kun olivat kahdestaan eri maassa kuin vanhempansa.

Itävallasta kun palattiin Saksan puolelle, niin käytiin tsekkaamassa Prinsessa Ruususen linnan esikuvaksikin mainittu Neuschwanstein linna. Oli upea paikka ja opaskierros oli toteutettu vain niin kuin saksalainen sen osaa. Saksassa on paljon linnoja ja tänne kyllä kannattaa ajella vähän kauempaakin vaikkei olekaan niitä kaikkein vanhimpia mitä maasta löytyy.

Illaksi ajettiin Ingolstadtiin ihan vanhan kaupungin viereen hotelliin, jossa näytti olevan jotain Audin koulutuksia. Ingostadtissa oltiin kaksi yötä ja niiden välinen päivä meni Audin pääpaikalla museolla ja tehdaskierroksella sekä tietenkin currywurstilla. Tehdaskierroksella olin käynyt 2010, mutta ihan yhtä mielenkiintoinen se oli 15 vuotta myöhemminkin. Vahva suositus. Liput saa suoraan netistä.  Tulipa siellä nähtyä Kalle, Wisa ja Joonas, jotka olivat äiäreissulla RS6 plussalla. Toki tätä oli vähän pohjustettu etukäteen, joten ihan täydellisestä sattumasta ei ollut kyse.

Tehdaskierrosta voi suositella erittäin lämpimästi. Oli hienoa nähdä miten teräslevypinkasta robotti nappaa pellin ja alkaa askarrella siitä autoa. Ilmeisesti ovat Audillakin päässeet siitä vaiheesta eteenpäin, kun auton valmistus aloitettiin ottamalla hyllystä lämmityslaitteen kenno ja aloittamalla kasaamaan autoa sen ympärille. Kuvia ei valitettavasti saanut ottaa ja kännykät piti jättää säilytykseen ennen tehdashalliin siirtymistä. Museossa kalustoa oli joka lähtöön ja tulipa omin silmin nähtyä myös prototyyppi kaksiovisesta A8 Coupesta (D2).

Ingolstadtista ajettiin Adenauhun. Matkaa ei ollut kuin noin 500 km mutta sadekeli, tietyöt, ruuhkat ja säännöllisen epäsäännöllisesti vaivannut limp mode eivät varsinaisesti tehneet matkasta sellaista, mitä moni kuvittelee Saksassa ajamisen olevan. Ylipäätään Saksan moottoritiet ovat sen verran täynnä autoja, että kovin pitkään ei pääse päiväaikaan ajamaan yli 200 km/h vauhdeilla. Yöaikaan tilanne saattaa olla eri, mutta sitä ei tällä reissulla tullut kokeiltua.

Juhannus meni Adenaussa, joka sijaitsee siis ihan Nürburgringin kupeessa. Kalle, Wisa ja Joonas olivat myös samaan aikaan samassa paikassa, joten käytiin pariin otteeseen syömässä kimpassa ja kierrettiin muutama kierros rataakin samassa autossa. Itselle oli varattuna vuokraamosta Alpine A110, mutta koska vuokraamon molemmat Alpinet olivat rikki, jouduin ottamaan Toyota Supran kahden litran koneella. Ei siinä, ihan hyvä työkalu sekin oli turvakaarineen ja kunnon alustoineen, mutta ei ollut ollenkaan sama asia kuin pieni ja kevyt keskimoottorinen urheiluauto. Sinänsä palvelu Rent4Ring -vuokraamossa oli hyvää ja pahoittelivat kovasti, etteivät pystyneet järjestämään haluamaani autoa. Päivän päätteeksi ajettiin vielä kuuautolla yksi perhekierros ja siitä tietenkin puolet limpissä.

Nyrreltä suunnattiin takapenkkiläisten odottamaan kohteeseen Soltaun lähelle. Siellä on hallittavissa olevan kokoinen huvipuisto nimeltään Heide Park. Laitteita ei ole juurikaan enempää kuin Lintsillä, mutta koska alue on yli 11 kertaa Lintsin kokoinen niin laitteetkin ovat selvästi suurempia. Kesäkuussa ei ollut ruuhkia, joten jonottamiseen ei mennyt aikaa. Tämäkin on suosittelemisen arvoinen paikka. Melkein kannattaa varata kaksi päivää, etenkin jos on menossa heinä- tai elokuussa, jolloin paikallisillakin on lomia. Soltaussa on myös Outlet -kylä, josta voi tehdä hyviä ja tarpeellisia hankintoja. 

Huvipuistopäivän jälkeen ajettiin Hampuriin pariksi yöksi ja kyllähän suurkaupungin meno etenkin jalkapallon EM- kisojen pelipäivänä kun ”kotijoukkue” Turkki pelaa, oli aikamoista. Hampurissa on montakin hyvää käyntikohdetta ja Minatur Wunderland (https://www.miniatur-wunderland.com/) on ehdottomasti yksi suosittelemisen arvoinen. Wunderlandissa on mm. pikkutarkka pienoismalli Monacosta F1 -kisojen aikaan. Upeudesta kertoo jotain se, että pienoismallissa on kisat menossa ja autot ajavat radalla. Mutta niin oli myös Automuseum Prototyp (https://prototyp-hamburg.de/), joka sattui olemaan ihan muutaman minuutin kävelymatkan päässä hotelliltamme.

Hampurista suunnattiin Lyypekkiin mutta koska olin ostanut jo edellisenä vuonna Black Friday -tarjouksesta laivaliput Finnlinesillä Kapellskäristä Naantaliin, niin Lyypekissä käytiin vain Cittimarktissa ”säästämässä” ja illaksi ajettiin Rostockiin. Ei muuten jäänyt epäselväksi että ei oltu enää entisen Länsi-Saksan puolella, kyllä sen vaan edelleen näkee. Rostockista hypättiin aamulla laivaan ja suunnattiin Ruotsin puolelle Trelleborgiin ja sieltä ajettiin Södertäljeen Scandiciin yöksi. Vaimolle tuli flashback ja soitto äidille vahvisti asian: samassa hotellissa oli tullut oltua joskus 40 vuotta aiemminkin yötä. Huonosti nukutun yön jälkeen (ilmastointi, mikä?) reilun 1,5h ajomatka Kapellskäriin ja päivä menikin mukavasti Finnlinesin lähes uusissa laivoissa. Oli oikein mukava lillua päivällä porealtaassa takakannella ja katsella Saaristomeren upeita maisemia. Laivoilla on erittäin hyvät tilat katsella maisemia ja ravintoloista saa erinomaista ruokaa varsin kohtuulliseen hintaan. 

Linkki Finnlinesin sivuille Finncanopuksen ja Finnsiriuksen 360 -kuviin: https://finnlines.visualizer360.com/finnsirius#87116,89613,0,0.01

Kun illalla sitten oltiin Naantalissa ja edessä parin tunnin ajomatka kotiin niin melkein koko matkan mietittiin milloin päästään seuraavalle vastaavalle reissulle ja mitä tehdään toisin. Lienee onnistuneen reissun merkki, kun alkaa suunnitella seuraavaa jo ennen, kun on päässyt kotiin.

Valmistelut

Reitin suunnitteleminen ja yöpaikkojen varaaminen etukäteen oli perhereissulla ollessa meidän mielestä fiksua, joskin fiksattu reitti ja yöpaikat eivät anna kovin paljoa mahdollisuuksia spontaaneihin käyntikohteisiin. Edelleenkin Michelinin Green Guidet ovat todella hyvä apu sekä reitin suunnittelussa että varsinkin paikan päällä ajellessa, etenkin jos aikataulu ei ole liian tiukka. Päädyttiinpä vuoden 2015 Saksan reissulla Schwartzwaldissa St. Blasienin tuomiokirkkoon, jossa on mm. 36 metriä halkaisijaltaan oleva kupoli, joka yltään 63 metrin korkeuteen. Ilman Green Guidea oltaisiin luultavasti ajettu tuosta ohi vain parin kilometrin päästä autuaan tietämättöminä moisesta nähtävyydestä.

Auton valmistelussa tärkeää on hyvin tehdyt etukäteishuollot, erityisesti jarrujen ja renkaiden osalta. Kesällä voi olla todella kuuma ja senhän tietää, kun suomalainen pääsee Saksaan niin täysillähän siellä tulee ajettua, jos vaan tilaa on. Silloin on parempi olla rengastuksen ja jarrujen iskussa. Ja VCDS – never leave home without it.

Mentiin periaatteella ”jokaiselle jotakin” eli pyrittiin löytämään tasapainoa kaikille mieleisten kohteiden löytämisessä. Myös lapsille kommunikointi etukäteen loppureissussa olevasta huvipuistosta auttoi heitä jaksamaan ehkä heille vähän vähemmän mieluisat käyntikohteet. Tosin, joskus se ilo tulee hyvinkin pienistä asioista ja yksi parhaista kohteista muksujen mielestä oli Kaunertalin maisematien varrella ollut vuoristopuro, johon he yrittivät tehdä patoja sillä aikaa kun kävin viihdyttämässä itseäni mutkapätkillä. Myönnettäköön kyllä, että Q7 ei ole se ihan optimaalisin laite kapeille vuoristoteille.

Mitä tekisin toisin

Meidän perheen synti tällaisilla reissuilla on aina se, että ei malteta pysähtyä paikalleen. Nyt oltiin neljä yötä St. Antonissa, mutta koska sinne päästiin perille vasta illalla ja eteenpäin lähdettiin heti aamulla niin varsinaisia siellä vietettyjä päiviä ei niin montaa ollutkaan. Muuten oltiin maksimissaan kaksi yötä yhdessä paikassa, mikä on tietenkin todella vähän sekin. Myös kaksi viikkoa on todella lyhyt aika olla reissussa, joten kesälle 2026 onkin suunnitelmissa kolmen viikon reissu, jossa 10 – 12 päivää olisi yksi tukikohta vuokralla jossain Pohjois-Italiassa. Sitä reissua on jo alettu pohjustamaan siten, että saataisiin muutama hyvä kaveriperhe myös mukaan. Auton osalta Q7 oli hyvä valinta koska oltiin perheen kanssa reissussa, mutta jos saisi matkata kahdestaan niin omasta tallista RS4 Cabriolet olisi ykkösvaihtoehto ja aidan taakse kurkottelemalla jokin Aston Martin Vanquish V12 -moottorilla olisi varmasti hyvä tapa liikkua pitkin Eurooppaa pari kuukautta. Ehkä sekin päivä joskus vielä koittaa. 

Tero Pänttönen

Pärnussa vietetyn viikonlopun päätteeksi pääsimme lähtemään itse reissulle. Ennakko-odotuksista huolimatta Via Baltican liikenne sujui oikein mallikkaasti. Ensimmäisen etapin päätepiste oli heti Puolan puolella Suwalkissa. Illalla karttaa selatessa mietittiin, että pienellä koukulla voisi käydä Krakovassa makkaralla. Voisi sitten sanoa, että on syönyt Krakovassa Krakovanmakkaraa. Käytiin. Seuraava kohde oli Auschwitz. Se on oikeasti kylmä paikka. Suosittelen, jos yhtään kiinnostaa.

Tämän jälkeen katsoimme taas karttaa ja huomasimme, että Wien olisi ihan ilman koukkua matkan varrella. Mietimme, että oisko se viinin paikka Wienissä. Tämä kyllä velvoittaisi sitten juomaan monta pitkää kylmää Lyypekissä.. Ajoimme Praterin juureen juomaan lasilliset. Päivä alkoi pikkuhiljaa kääntyä iltaan ja varasimme majoituksen paikasta nimeltä Bruck an der Mur. Siitä olisi kätevä suorittaa seuraavana päivänä Grossglockner. Mutta taas oli majoituksessa aikaa katsella karttaa. Mietin, että pienellä koukulla piipahtaisi Wörtherseessä katsomassa kivestä veistettyä kakkoskopan Golfia. Tulipahan nähtyä sekin ja samalla vierailtua Pyramidenkogel -näkötornissa josta aukeaa todella upeat maisemat. Puolihuolimattomasti pakotin myös korkeanpaikankammoisen sinne. Anteeksi.

Näkötornista selvittiin ja samana päivänä suoritimme vielä sen Alppitien jossa maisemat ovat upeat ja tie itsessään on mukava kurvailla. Kävimme Zell Am Seessä mäkkärissä ja majoituimme paikassa nimeltä Sankt Veit im Pongau. 

Seuraavana aamuna lähdimme aikaisin Kotkanpesälle. Tätäkin paikkaa voi vain ihmetellä. Maisemat ovat upeat ja tie jota pitkin bussilla sinne kiivetään on vähintään mielenkiintoinen. Täältä jatkettiin sitten Ingolstadtiin Audin museoon ja matkan varrella sain ensipuraisun Autobahniin kunnon autolla. Ingolstadtista sitten yöksi Neckarsulmiin. Seuraavana päivänä näytettiin RS6:lle sen syntymäpaikka ja jatkettiin vihdoin ja viimein sinne Nurburgringille. Mutta hei. Tiedätte varmaan sen vanhojen Audien mittariston kellossa olevan ”palmun”? Jos autolla on yhteys tänne Saksan Mainflingenissä sijaitsevalle pellolle, niin se palmun näköinen symboli siellä kellon vieressä loimottaa. Tämä nyt ei ollut mikään nähtävyys, mutta minun teki mieli käydä tämäkin katsomassa, kun se sattui ihan pienellä koukulla matkan varrelle.

Tämän jälkeen päästiin Nurburgringille ja sunnuntain turistipäivälle. Ajoin tosin vain kaksi kierrosta, koska vetoakselin suojakumi päätti antautua baanalla ajaessa eikä viikonloppuna saanut mistään uutta. Maanantaina soittelemaan pajoja läpi ja saatiin paikalliselta marmorilta kumin vaihto tiistaille. Päätettiin ottaa maanantai lepopäiväksi ja turisteerattiin ihan rauhassa. Löysempi päivä tuli tarpeeseen sillä koko viikko oli herätty kohtalaisen ajoissa ja suoritettu monenlaista kohdetta.

Tiistaina uudella kumilla baanalle ajamaan ja kokeilemaan miten se vanha Ronsu jaksaa kulkea. Ja jaksoihan se. Paras tankillinen kesti 3,5 tuntia. Tosin kilometrejä tuli myös ihan kiitettävästi.

Seuraavaksi Lyypekkiin yöksi ja juomaan ne monta pitkää kylmää. Ompahan tällä reissulla suoritettu Edelmanin biisikin. Loppureissulla ei sen kummempia tapahtumia ollut. Juutinrauman silta on hieno kokemus ja Ruotsin läpi ajaminen ei ollut paha rasti. Sekin alkaa olla pientä pätkää vaille moottoritietä Malmöstä Tukholmaan.

Tästä reissusta riittäisi kaikennäköistä kerrottavaa, mutta tässä pieni yhteenveto miten meidän reissu eteni. Yhteenvetona voisin todeta autosta sen verran, että 2004 vuosimallin RS6 Plus melkein 300tkm ajettuna toimi todella hienosti koko reissun. Ja vaikka on vanha auto, niin se on edelleen Saksan Autobahnalla kuin kotonaan. Ja siellä se myös tunnistetaan. Muutaman kerran tuli hauista ja peukkua samaa matkaa ajaneilta. Ainoat teknikaalit oli tuo vetoakselin suojakumi ja Wienin ruuhkassa piiputtanut ilmastointi. Ilmeisesti joku turvaraja pudottaa vaan kompuran pois, jos auto seisoo ja ilman lämpötila on +42 astetta eikä viilennysteho riitä. Alkoi taas toimimaan, kun kävimme motarin levikkeeltä matkustajille virvokkeita.

Tällaisena autolla ajamisesta tykkäävänä ihmisenä tämä meni lomareissujen kärkeen. Eikä pidä vähätellä matkaseuraa. Se tekee reissaaisesta vielä astetta mukavampaa, kun on hyvää seuraa. Iso kiitos Ville Wisakannolle ja Joonas Määtälle. Ensi kerralla lähdetään ihan pelkästään Nyrrelle, ehkä. Joko mennään?!

Kalle Turunen