Keskustelua lemmikkieläimistä

[Olmi]

Liittynee hieman tähän aiheeseen, tuli katsottua tuo Hachiko tarina uskollisuudesta. Näin koiran omistajana katsomisen arvoinen, tositarinaan perustuva tuotos.

[Metsässä]

Tuosta leffasta tulee mieleen tarina koirasta joka on erään järjestön sivulla.

Tarinan tarkoitus on pistää miettimään että onko oikeasti valmis ottamaan koiraa vastuulleen.

Ira löytyi pienenä käärönä kadulle hylättynä Virosta, Valgan kaupungista, läheltä Latvian rajaa. Se toimitettiin paikalliseen varjupaikkaan, josta kukaan ei sitä tahtonut. Pienen aika alkoi käydä vähiin koiratarhallakin ja lopetusuhan varjo häilyi sen yllä mustana. Tarhan työntekijät ottivat yhteyttä ja pyysivät meitä auttamaan tytön kodin etsinnässä. Iran tulevaisuus alkoi näyttää valoisammalta. Tyttö matkasi Tallinnaan ja sillä oli tiedossa koti Suomesta. Pelastus. Niin me uskoimme...

Kului kaksi onnellista vuotta. Irasta kasvoi kaunis ja iloinen nuori neiti. Omistajansa sanojen mukaan jopa tavallista koiraa vielä astetta iloisempi. Ira oli aina hyvällä tuulella, pirteä ja fiksu. Se rakasti omistajaansa enemmän kuin mitään ja nautti elämästään oikeassa kodissa.


Perheeseen syntyi ihmisvauva. Tähän pikkuiseen Ira suhtautui hyvin hienosti ja lempeästi. Se ei mennyt liian lähelle vauvaa, vaan tyytyi vahtimaan sen turvallisuutta kauempaa ilmoittaen emännälleen, kun vauva alkoi itkeä. Muuta itkuhälytintä ei tarvittukaan. Kävely vaunujen vieressä sujui myös Iralta mallikkaasti. Tyttö ymmärsi, että perheeseen on tullut uusi pieni jäsen, jota pitää suojella, vaalia ja rakastaa niinkuin muitakin perheenjäseniä.

Ira antoi kaikkensa omalle perheelleen, se rakasti, ymmärsi, oli kultainen ja uskollinen. Mitä muuta ihminen vielä voisi parhaalta ystävältään pyytää? Ira itse pyysi ja toivoi vain vastarakkautta ja että siitä olisi huolehdittu niinkuin tähänkin asti. Sen perheellä ei ollut kuitenkaan enää aikaa koiralle vaan kylmästi päätettiin, että sen täytyy lähteä kodistaan. Nythän elämään oli astunut jotakin uutta, jotakin paljon koiraa tärkeämpää. Ira sai luvan lähteä, tehdä tilaa sitä tärkeämmille asioille.

20.4.2008 Uusi omistaja saapui noutamaan Iraa. Ei tyttö olisi halunnut lähteä kodistaan, mutta ei siltä kysytty. Ira ei ymmärtänyt mitä tapahtuu, mutta kilttinä ja luottavaisena se lähti tuntemattomien ihmisten mukaan. Uuden omistajan tytär asui samassa kaupungissa vanhan omistajan kanssa ja sinne Ira menikin tutustumaan tulevaan isäntäänsä ennen matkaamista toiselle paikkakunnalle. Samana iltana Ira karkasi uudelta omistajaltaan. Sen ajatukset ja sydämen täyttivät sen rakkaat ihmiset, sen oma perhe. Sillä oli huoli perheen isästä, äidistä ja vauvasta ja se kulki kohti kotia suomatta ajatusta millekkään muulle.

Aamulla Ira saapui viimein kotiovelleen. Se oli verinen ja repaleinen ja siltä puuttui häntä miltei kokonaan, mutta se oli nyt kotona. Kukaan ei tiedä mitä sille on kotimatkallaan tapahtunut. Kukaan ei tule koskaan tietämään mitä kipuja ja kauhuja se joutui kärsimään päästäkseen kotiin. Uskollisena sen perheen luo, jolla ei enää riittänyt sille aikaa.

Ira nukkui ikiuneen 21.4. Sillä oli niin suuri verenhukka, ettei se jaksanut enää taistella.

[jarpale]

Päivitystä tähän.

Vanhempi uros ei koskaan hyväksynyt uutta tulokasta. Kyllä suretti pienen naaraskanin puolesta, kun se yritti hieroa tuttavuutta, mutta uroksen puolelta käytös oli stressiä, räyhäämistä ja merkkaamista ympäri kämppää, mikä kesti noin 3 kuukautta. Silloin jouduin myymään pienen mustan luppakorvan exälle.

Myynnin jälkeen tilanne rauhoittui nopeasti. Syksyn mittaan luppis on ollut mulla hoidettavana 3 kertaa exän matkojen vuoksi. On muuten uskomattoman kiltti tuollainen kääpiöluppa. Ja uroskin on lopettanut turhan merkkaamisen.

[Mätsky]

Siinä on meidän karvakamut. Sekarotuinen reilu 5v ja seriffi 1,5v.

[horch]

Ois ny ens kuun alusta tarkotus viedä emännän koira kastroitavaks. Onko sillä oikeesti vaikutusta käytökseen? Taluttaes rupee väkisinki vituttaan ku jokasia nartun kusia pitää pysähtyä nuolemaan. Ja näyttää se kieli välillä käyvän tuola koirapuistos uroksen mahan allaki. Eikä se hihnan kiskominen mitää auta, seuraavaan kiimakuseen pysähdytään taas.

Ettei ny liian negatiivinen kuva tulisi ni koira kyllä leikkii heti ku pikkusenki "ärsyttää" :) Väännellä saa kuinka haluaa ja häntä vain heiluu :)

[oliver]

Uroksen kastrointi on ihan hyvä juttu, kunhan tehdään ajoissa eli noin vuoden ikäisenä.
Jos urokselle tyypilliset tavat ovat syntyneet jo, eivät ne kastroinnilla enää poistu, ehkä hieman lievenevät.
Virtsarakko tyhjenee kerralla, ei merkkaamistarvetta. Uhoaminen puuttuu ja nylkyttäminen myös.

[ilkkapoika]

Meillä mäyräkoirauros jouduttiin kastroimaan reilun kolmen vuoden ikäisenä. Sillä oli hormonitasapaino ihan sekaisin ja tästä syystä pallit saivat lähteä. Koira on ja on aina ollut erittäin ihmisystävällinen ja kiltti, mutta toisten koirien kanssa se ei edelleenkään tule lainkaan toimeen. Ainoastaan niiden koirien kanssa ollaan kavereita, jotka on ihan pikkupennusta asti tuntenut. Reppana sai muutaman kerran pataansa isommiltaan pentuna ja sen jälkeen ei ole vieraat koirat olleet kavereita. Eli uhoaminen on edelleen tallessa samoin kuin merkkaaminen. Ainoastaan nylkyttäminen ja juoksulla olevien narttujen ahdistelu on poistunut tuon operaation jäljiltä.

Tuskinpa oltaisi muuten ruunattu koko kaveria, mutta tuon eturauhasvaivan ja hormonihäiriön takia oli pakko.

[jaarli81]

2,5vkoa ilman lemmikkiä ja oli kyllä outoa. Kokoajan muka kuuli tassun ääniä tai näki syrjäsilmällä makaavan sohvalla tms. Juuso kollin kun tiedettiin vetävän viimeisiä niin varattiin kaksi Ragdoll pentua täyttämään tuleva tyhjä tila ja hyvä idea se oli vaikka luulin, että otetaan uudet tulokkaat liian nopeasti. Alkoi jo tuo 2,5vkoa ilman eläimiä olla liikaa eikä sitä entisiä elukoita kuitenkaan koskaan unohda.

Tällä kertaa ajateltiin sijoittaa rotukissaan kun kahdesta löytökissasta jouduttu luopumaan rutkasti ennen aikojaan. Paperit on hyvät kissoilla, joten toivotaan terveitä katteja josko näistä olisi iloa pitkäksi aikaa.

Eilen haettiin ja mennyt viikonloppu seuratessa ja nauraessa. Ei ihme, että suositellaan ottamaan kaksi samasta pentueesta.

Tummanaamainen on Hugo ja tuo naamio ei ole Batman vaan Robin...ainakin luultavasti. Nimi ei 100% varma.

[jarpale]

Pieni nilkanlämmitin (Zorro-kani) täyttää tänään 3 vuotta. Toivottavasti pysyy terveenä vielä pitkään.

[Audiowille]

Onnea Zorrolle! Toivottavasti muistaa myös nylkyttää :)

Meillä tuolle koiruudelle kelpaa kaikki liha, paitsi hirvi ja poro. Niitä kun antaa, niin se kuljettaa ne matolle ja hankaa kaulaansa sitä vasten. Samoin se tekee hedelmille. Mistähän mahtaa olla kyse?

Hauskaa joulua! (mököttää aina, kuten kuvassakin, jos on vaatetta päällä)
T. Cooper kääpiöpinseri, talouden ainut neliveto

[hopsis]

Meillä taas toinen kissa on vaihteeksi perseestä. Ensin ahmii ruokansa pureskelematta niin että vartin päästä oksentaa kaiken lattialle. Varmuuden vuoksi kolmeen tai neljään eri paikkaan. Näistä vähintään yksi pitää ehdottomasti olla pitkäkarvainen matto. Lisääkään ei saa, olkoon runkkari nälissään aamuun asti. Se on muutenkin tuollainen mustasukkainen, narsistinen, maanis-depressiivinen egoisti. Noh, lähinnä maaninen, minulle jää se depressio.

[jarpale]

Onnea Zorrolle! Toivottavasti muistaa myös nylkyttää :)

Ei palliton poika nylkytä! Zorro parka...

Meillä taas toinen kissa on vaihteeksi perseestä. Ensin ahmii ruokansa pureskelematta niin että vartin päästä oksentaa kaiken lattialle.

Hmm, sinä olet (tai joku toinen teillä on) vastuussa eläimen kouluttamisesta. Jos eläin käyttäytyy väärin, niin teidän pitäisi tehdä jotain asian oikaisemiseksi. Mitä olette tehneet?

Itsehän en ole koskaan omistanut kissaa, mutta varmasti jotain on mahdollista tehdä. Kyllä kissatkin oppivat. Voisitte esimerkiksi jakaa ruoka-annoksen pienempiin osiin. Kissa ei tulisi huonovointiseksi, jos se saisi ahmia vain 20% annoksestaan kerralla. Ehkä se siitä pikku hiljaa oppii itsekin syömään hillitymmin. Kuten sanoin, en tunne juurikaan kissojen sielunelämää, mutta jotain tuollaista varmaan itse kokeilisin.

[hopsis]

Kyllähän se noin menee ihannemaailmassa. Käytännössä noille kissoille pitäis riittää hiiren kokoinen annos kerran päivässä mutta totuus on toinen. Aika vähällä ruualla noi meillä menee kun rotu on kovin helposti läskiintyvää mallia jos ei pidä huolta. Kaksi kertaa päivässä syövät maltillisen ja se saa riittää, silti alkaa vähän eturepua näkymään kummallakin. Olen vähän sitä mieltä että jos luontoäiti on antanut kehittyä sellaisen olennon joka ahmii ruokansa ja oksentaa pihalle niin että lopulta kuolee aliravitsemukseen niin mikä minä olen evoluutiota vastaan tappelemaan. Tosin, eipä noi pallitonna sukuaan jatkaisi muutenkaan.

[jarpale]

Niin. Mietinhän minä, että siinä menee jonkin verran aikaa hukkaan, jos kisulle pitää antaa ruokaa hitunen kerrallaan, mutta todennäköisesti maton putsaamiseen menee vielä enemmän aikaa.

[J-M Koopikka]

Outoa, että kissa on noin koiramainen, että vetää kaiken pöperön, mitä eteen kannetaa. Kokemusta n. 5 kpl eri katteja, eri rotuisia, ja kukaan ei oo syöny enempää kuin "on terveellistä" eli saa olla kaiken aikaa ruokakupit täynnä ja eivätkä otukset oo ollu mitenkään ylipainoisia. Toki nykyinen britti saattaa olla jonkin silmään läski, mutta kun vertaa muihin britteihin, niin ei tuo 9-10kg otus oo mitenkään ylipainoinen, kun ottaa huomioon sen fyysisen koon muutenkin.

[hopsis]

En ole minäkään ihan noin ahneita kissoja vielä tavannut vaikka niitä on käytännössä koko ajan ollut nurkissa yli 30 vuotta. Hyvä ruokahalu kuuluu rodun määritelmään, pari naksua korkeampi ruumiinlämpö vaan vaatii energiaa enemmän. Sama määrä sitä sapuskaa tosin menee systeemiin riippumatta siitä miten nopeasti sen ahmii. Sen verran on yritetty että kuivaraksuja olisi aina tarjolla, niitä voi sitten käyttää säätöenergiana ja tankata sitten pari kertaa päivässä purkki- tai pussiruokaa.

[Turre85]

Tämmöinen erilainen kysymys lemmikeistä. Tiedättekö mihin kannattee laittaa annetaan kissa ilmoituksia? Apulaan ja johonki hevostallisivustolle ollaan laitettu jo.

Ja laitetaan nyt tähänki. Modet muokatkoon tai poistakoon jos tarpeellista.

Meidän 6-vuotias leikattukollikissa Hämy etsii vielä kotia. Todettu munuaisvika, jonka vuoksi erikoisruokavalio. Voisi sanoa että kultainen noutaja kissanruumiissa.
Privalla lisää.

[Jusaberg]

Meidän Mörtti ja Pentti. Emäntä väittää niitä Tituksi ja Xenaksi. Ensin mainittu nimi kasan alimmaisena.

[Sound]

Osaatteko suositella pk-seudulta hyviä koirahoitoloita? Pieni ajomatka ei haittaa, tärkeänä pitäisin luonnollista ympäristöä eli esim. ulkohäkkiä+koppia ja mahdollisesti leikkikavereita. Ei innosta betonilattiaiset kanahäkit jossakin parkkihallissa. :) Tassutavolassa on käyty kerran ja voisi viedä uudestaankin, mutta ainahan vaihtoehdoille on varaa.

[wonderer]

Päivitystä meidän laumaan. Siis skotlanninterrieri, pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira ja käyttölinjainen belgianpaimenkoira tervueren pentu. Lisäksi tytöllä kani.

http://nonomooreromeo.kuvat.fi/#/kuv...+paiva+079.jpg
http://nonomooreromeo.kuvat.fi/#/kuv...+paiva+263.jpg
http://nonomooreromeo.kuvat.fi/#/kuv...s/DSC_1694.jpg

[Metsässä]

Eipä oo tullu laitettua tuosta Almasta tuoretta kuvaa, viimoinen kuva on näköjään ajalta "pikku karvapallo" :)

[Audiowille]

Tarkoitus olisi hankkia kani/kääpiökani. Meillä on jo kääpiöpinseri. Onkohan huono yhtälö? Ainakin varsinaisilla eläinfoorumeilla on useampia onnistuineita tarinoita koiran ja kanin yhteiselosta.

Pikku karvapallo on muuttunut isoksi karvapalloksi?

[Lipponen]

Pisti taas eilen hymyilyttämään tuon karvapalleron metkut.

Touhusin keittiössä itselleni paria iltapalavoikkaria. Kun leikkelepaketti rapsahti auki niin koira juoksi quattrosladissa toisesta huoneesta keittiöön kerjäämään.
Olisin ehkä jopa epähuomiossa saattanut yhden kalkkunasiivun lattialle pudottaakin, mutta koska en ilmeisesti ollut tarpeeksi ripeä toimissani niin koira alkoi komentaa minua haukulla.
Vapaa suomennos menisi varmaan "ei voi kestää noin saatanan kauan yhden makkaran antaminen"
Tässä vaiheessa tein periaatepäätöksen että en anna koiralle tällä kertaa mitään, ettei rupea hyppimään silmille.
Komensin koiran pois keittiöstä käskyllä jonka se osaa eli sormella osoitetaan suunta ja sanotaan päättäväisesti "Pois!" Ensimmäisellä käskyllä koiruli käveli keittiön ovensuuhun ja jäi siihen istumaan "riittääkö tämä?" ilme kuonollaan. Toistin käskyn ehkä hieman painokkaammin ja koira katosi näkyvistä.

Myöhemmin illalla olin jo unohtanut tämän tapauksen ja aloin huhuilla koiraa käyttääkseni sitä ilta-asioilla. Pariin ensimmäiseen kutsuun ei tullut vastausta mutta kolmannella kerralla kuului eteissä olevasta koirankuljetuslaatikosta närkästynyt tuhahdus. Kurkistin laatikon sisään ja sieltä mokoma tapitti minua vastapalloon että "olen nyt sitten täällä p****le." Ei voinut kuin heltyä ja hakea se kalkkunaleikkele turrelle syötäväksi. Tämän jälkeen ei ollut mitään ongelmaa luokse kutsumisessa tai muissakaan opituissa käskyissä.

Viisaampi elikko tuo näemmä on kuin minä. Tuli samalla mieleen jannekk juttelema tapaus koirasta ja pätkiksestä.

[hopsis]

Niin, kukahan siinä koulutti ja ketä.

[Thuppu]

Hehe, piti testata tommosta automaattista videoeditorisoftaa meidän kolliin. :)

[ame]http://www.youtube.com/watch?v=VOdEyAehEQs[/ame]

[Mkurtti]

Miksi ei saa katsoa mobiilikaitteella?

[J-M Koopikka]

Thuppu, onko tuo ihan normi imuri vai joku elukka-harjauslaite? Meidänkin pitäis toi koala-karhu "imuroida", mutta se ei oikein tykkää metelistä. Harjan alle se kyllä mielellään tulee...

[Thuppu]

Ihan normi imurin harjasuulake on. Toi kolli on nykyään hauska, aina kun imuroidaan niin se tulee kerjuulle. :D Toisaalta sit toi toinen, neiti on pienestä lähtien pelännyt imuria ja nyt on 9v ja aina vaan pelkää sitä.

Marko, tohon tuli tosiaan tommonen hassu esto, johtunee tosta musiikista joka on videolla. Yks toinenkin pätkä on samalla lailla estetty. En kyllä tajua et miksi sit tietsikalla saa sitä kattoa..?

[KissKiss]

Vajaa 6v chihuahua uros löytyy kotoonta. Keväällä on tarkoitus hommata chihun narttupentu kaveriksi.

[hopsis]

Läski lämpiää.