Audiclub Finland

Uusi RS4 maisteissa

Odotettu päivä valkenee kauniina, epätyypillistä tälle pohjoiselle maalle, jossa on neljä erilaista talvea. Sehän sopii, kaunis sää on yhtä poikkeava kuin päivän ilopilleri, Audi RS4. Oma tuttu B5 RS4 ottaa suunnaksi Audi Centerin, jossa nuoremman polven sukulainen odottaa.

B7 RS4 peruutetaan pesuhallista ulos. Takanäkymä on muhkea, ja tietysti tutuksi tuleva sport-nappi on painettuna, eli moottorin murina on ujostelemattoman hyökkäävä ja matala. Äänessä puhuu tumma voima, kyseessä ei mikään putkiviritetty laite teinicruisingista, vaan urheiluauto sedanin kuorissa. Ei tuosta äänestä voi kuin pitää, pitipä sitten 5, 6 tai 12-sylinteristä parhaana. Aivan herkullinen. Ja nuo soikeat takaputket, ken kehtaa tähän asentaa mitään muuta putkistoa, hävetköön.

Sisään kiivetään reisien sivutuen ja leveän astinlaudan yli, ja istuudutaan syviin kuppi-istuimiin. Vaiva kannattaa. Kuppipenkissä on kuin herran kukkarossa, se on kuin tehty vartalolle, kunhan keskikehossa ei ole ankanrasvoja. Penkit ovat tässä autossa techno-kangasta, jossa on alumiinintapaista punosta, erittäin pitävä ja hyvännäköinen materiaali.

Sisustassa ei suurempaa ihmeellisyyttä ole, erittäin aidonnäköisen, isosyisen hiilikuitulistoituksen lisäksi huomion kiinnittää monitoimiratti, josta puuttuu RS:n alumiininen koriste. Monitoiminäytön kierroslukumittari herättää huomion, hauska laite ratapäiville, nyt kiinnostaa kuitenkin enemmän kulutus, eli se nollataan.

Liikkeelle, auto on hiljainen ja mukava, ottaen huomioon sporttialustan ja 19” vanteet. Sport-nappi pohjaan, ja RS antaa kiihdytettäessä äänimaailmaan lisää värinää, pakoääni on kaasua annettaessa selkeästi voimakkaampi ja penkit syleilevät hiukan kiivaammin. Asiallista. Saako sportin aina-päällä asentoon? Myyjällä riittää takapenkillä vielä huumoria.


Kiihtyvyydestä ensimmäinen tunne on yllättävä, lievä väännöttömyys –johtuen 580 Nm vääntöön totutetusta sisäkorvasta. Kone kyllä vastaa kaasuun välittömästi ja erittäin terävästi, ja tyrkkää kiesin yrittämään tuulta vasten, toisin kuin ahdetuissa edeltäjissään, mitään viivettä ei ole. Mutta 3000-5000 rpm alueella vääntöä ei ole totutusti, kone kyllä vetää kauniisti, mutta vääntö ei käännä vatsaa kuten turbossa (verrokki B5 RS4). Eli kierroksia lisää. Onneksi niitä riittää, ”eat this TDI” sanoisi jenkki.

5500 rpm tapahtuu sitten jotain, ehkä nokat tulevat alueelle, who cares. Veto aina rajoittimeen asti on reipasta, jopa hauskaa. Ja isompaa pesään, jälleen välitön vaparivoima tyrkkää kivasti, ja tiheän laatikon ansiosta kierrosalueella pysytään hyvin, kierrokset tippuvat juuri maukkaalle 5500-6000 rpm alueelle. Auto suorastaan pyytää, vedetään taas 8300 rpm, ja isompaa, ja isompaa. Vitonen vetääkin sitten (teoreettisesti) melkein 250, eli kutosta ei juuri tarvitse täyskiihdyttelyssä tarjota pesään.

Turhautuminen iskee, mitä näillä vehkeillä Suomessa tekee, auto haluaa laukata, kaikki ominaisuudet on mitoitettu sinne 250+ nopeuksiin, mutta rajoitus on 120. Aurinko paistaa ja kuiva tie, vähän liikennettä. Saisiko lisävarusteena vapaat nopeudet? Onpas se myyjä nyt hiljainen jo.

Väännöttömyydestä vielä, tietysti verrattuna normaaliautoihin voimaa on mukavasti, ja veto vahvaa aina tyhjäkäynniltä yli 8 tonnin. Mutta mutta, sisäkorvan totuttua turbovoimaan, lievä puhdin puute keskirekisterissä pistää miettimään. Saisiko tähän kompressorin?

Jarrut ovat erittäin hyvät, tässä on selvää kehitystä esimerkiksi edelliseen RS4:ään, jossa kyllä oli kookkaat levyt, mutta silti hieman heikko jarrujen kestävyys. Samoin vaihteensiirto on erittäin hyvä, voisi sanoa epäaudimainen. Toivottavasti tulevaisuudessa voidaan sanoa sen olevan audimainen, eli tunnokas ja napakka, sulava.

Sitten mutkateille. Alusta on jämäkkä, ja kori tuntuu erittäin jäykältä, ei mitään nitinöitä. Jopa takapenkin automyyjä on hiljainen.

Autossa on quattro GmbH sport-alusta ja 19” vanteet, silti meno on mukavaa roudan raatelemalla mutkatiellä. Toki tietyöpaikoissa teräviin kuoppiin vauhti on otettava pois. Vaan mikäs sen hauskempaa kuin murauttaa siitä taas rajoitusnopeuteen. Ups, tulikin vähän yli, kuinkas hyvät ne jarrut olikaan...


Alustan tasapainosta on vaikea sanoa mitään, ellei ESPiä kytke pois. Myyjä kai mumisi takaa, että ”ei saa ei saa”. Sport-nappi pohjaan, pitkä painallus ESPistä, valo syttyy kojelaudassa. Ja kaasua, jotta pakoäänet hiljentävät automyyjäparan mutinat.

ESP poissakin auto istuu tiessä kuin liimattuna. Mihin noita espejä quattroissa tarvitaan, ei ainakaan kuivalla kelillä mihinkään. Tietyissä tilanteissa voi ehkä tuntea lievää perän kevenemistä, nopeammin mutkaan sisään mentäessä, ja kaasua nostettaessa. Ei mitään tarvetta korjailla, ajolinja vain kiristyy, jos tuli ladattua sisään turhan innokkaasti. 2. vaihteella tiukoista mutkista ulos, kaasu pohjassa, auto ei inahdakaan, vaan etenee vain erittäin tehokkaasti. Mutkatiellä vaparivoima tulee omaan elementtiinsä. Kun nypyn tai mutkan takaa aukeaa seuraava suora, voima on kanssasi välittömästi, eikä hetken viiveen jälkeen. Hmm, ehkä ilman ahtimiakin on elämää.

Aivan liian pian keula pitää kääntää kohti Audi Center Espoota. Rannan kautta, muutama kuva autosta. Aneemisen valkeasta ihosta kärsivä autokauppias näyttää vielä hengittävän. Tarvitsisi ilmeisesti ruokavalioon rautaa. Ehkä meri-ilma auttaa?

Lisävarustelistalta puuttuu toistaiseksi DSG ja se kompressori, puhumattakaan vapaista nopeuksista, eli tilauslappua ei täytetä heti. Lotto kylläkin täytetään, tämä olisi kiva kärry, jos pahimman vääntötaudin ruokintaan olisi autotalli, ja siellä puhdasverinen urheiluauto, vaikkapa turbollinen Zuffenhausenin klassikko. Elämä on.

Summa summarum
Uusi RS4 poikkeaa totutusta RS-rodusta. Auto on erittäin harmoninen ja ajettava kokonaisuus. Edellisten sukupolvien RS:t ovat olleet enemmän kotonaan suoraan painettaessa, voima- ja vääntöpesiä.

RS4 b7 ei ole voimapesä, vaan urheiluauto, urheilusedan. Se ei mykistä väännöllä, tai edes teholla. Kumpaakin on sopivasti, tai no, ehkä silti hieman liian vähän. Ehkä juuri siksi siitä tulee kuljettajan auto, jota on kiva viedä. Teho tai vääntö ei varasta pääosaa. Tunteisiin on panostettu. Vaihteensiirto, ohjaus, alustan toiminta, pakoäänet, ne kaikki ovat kuljettajaa hellimässä. Ja ne penkit…

Jaa se kulutus, ketä se enää kiinnosti, se oli yllättävänkin kohtuullista, kevyestä poljennosta huolimatta jotain alle 17 litraa satasella.

Tahtoo, tahtoo, tahtoo…

Anonyymi kirjoittaja omaa pitkäaikaista käyttökokemusta RS2- ja RS4-malleista. Koeajolla ei rikottu lakeja tai vaarannettu muuta liikennettä, eikä rääkätty autoa.
Kiitos Jarmo Eerola, Audi Center Espoo


Layout: Color, Coding: Techsys, Photos: JTmedia