Kuulutus

Collapse
No announcement yet.

Terhon Pajan sijaisauton seikkailut

Collapse
X
 
  • Suodata
  • Aika
  • Näytä
Clear All
new posts

    Terhon Pajan sijaisauton seikkailut

    Tarina saa alkunsa alkuvuodesta -17 kun Pajan sijaisauton ja omankin perheen kakkos/kolmosauton virkaa toimittamaan tuli hommattua vähän hetken mielijohteestakin tuollainen A4 B5 quattro pitkäkatto prefl mallin tötterö. Tästä ei mitään projektia pitänyt tulla, mutta näköjään se alkaa jonkinlaisia projektin tunnusmerkkejä kehittämään.

    Aikaisemmin tässä virassa palveli ansiokkaasti yhdeltä foorumilaiselta lunastettu piilocompetition eli A80 quattro 2.0 16v avant. Tämä oli sangen vähävikainen ja luotettava peli sen pari vuotta mitä taloudessa palveli, mutta kyllähän siinä voiman puute alkoi kiusata. Ajatuksena pyöri että jos AEB, mutta pojissa rakennettiin toveri Kermiselle & rouvalle tuollanen t89-ympäristöön ja siinä tuli todettua että yhtä sun toista pitää keksiä ja seppäillä joten työmäärän vuoksi homman aloittaminen aina jäi ja jäi. Lisäksi t89/b4 ympäristö muutenkin alkaa olla aikalailla sellaista puhkikaluttua osa-aluetta niin vähän semmoinen uutuuden viehätyskin ajatuksesta puuttui. Sitten kävi niin, että eräs toveri halusi lunastaa ko. kulkineen pois kelvollisella kauppasummalla niin teimme laput ja kasikymppinen vaihtoi omistajaa.

    Niihin aikoihin tuli jonnekin facebookin Audi-myyntiryhmään aski/voimansiirtovammainen b5q, väkivahvalla ADR-tekniikalla. No tästähän tiedettiin jo ennestään että ko. voimalinja sisältää lyhyet 4.55 perävälitykset joten sellainen lintassa ajamisen fantasia alkoi kehkeytyä. Pari viestiä myyjän kanssa vaihdettuani alkoi muodostua aika vahva visio, että auto on muuten ok mutta torsen on väärän hinaustavan takia (vaihde päällä, toinen akseli ilmassa) antautunut. Hintaa jäi kaikki 650e joten yhtälö kuulosti loogiselta ja raatoa lähdettiin toveri Eican kanssa haalaamaan eteläisestä kalastajakylästä nimeltä Helsinki.

    Paikan päällä auto osoittautui hintansa arvoiseksi, ulkoa kuhmuinen ja ruosteessa mutta sisusta yllättävänkin siisti ja alkuperäinen. Värikin ainoa oikea eli musta ilman hileitä. Autossa oli muutamia varusteitakin, joista kaikki vieläpä toimivat. Ilmastoinnin toimivuus selvisi vasta myöhemmin mutta oli erittäin mieluisa yllätys.

    Tallille saavuttuamme aski rykäistiin pois pääasiassa luottomekaanikko Henkan toimesta ja samalla kun todettiin kytkin käyttökuntoiseksi ja hammastanko vuotavaksi, saatiin aski mukavalle työskentelykorkeudelle torsenin purkua varten. Askin hännän irrotettuani pystyin toteamaan torspon todellakin menehtyneen saamiinsa vammoihin. Onneksi niitä oli hyllyssä muutama varalla, joten modausprikat väliin ja uusi paikalleen. Ehjä hammastanko löytyi toveri Eican purkulaanilta jostain passatista ja se ruuvattiin paikalleen.

    Takajouset oli poikki molemmin puolin, hain sinne uudet vakiot ja vaihtotyötä suorittaessani koin shokeeraavan yllätyksen kun ne iskarien yläkotelot oli molemmin puolin korin puolelta muuttuneet rautaoksidiksi! Kuka olis arvannut. Suomiauto-status nousuun siis ja Ruukin peltiä tilalle. Vähän jarrujen entraamista ja sittenhän olikin jo laitteet leimakunnossa.

    Mukana tulleet talvirenkaat oli pelottavassa kunnossa, vissiin pari runkoviallista ja muutenkin varsin sekalainen seurakunta, auto ei mennyt niillä oikein metriäkään suoraan ja pelotti oikeasti ajaa moottoritienopeuksia. Positiivisena puolena näillä kumeilla sitkeä puurtaja ADR jaksoi tarjoilla yllättävän pitkiä sladeja modatulla torseenilla. Se ilo loppuikin sitten lyhyeen kun hain keskihintaiset talvirenkaat paikallisesta oranssista rengasliikkeestä. Nyt uskalsi kuitenkin ajaa jo moottoritielläkin, vaikka 350+ tkm ajettu alusta ei nyt muuten erityisen maukkaassa kunnossa enää ollutkaan.
    Attached Files

    #2
    Noilla eväin rallateltiin isommitta ongelmitta pari vuotta, siinä oli kaiken maailman Lotuksia ja Australian matkoja niin ei kerinnyt oikein panostaa. Leimakin tuli aika pienillä laitoilla jo toistamiseen ja mikä tärkeintä -18 kesällä sai ajella toimivan ilmastoinnin kanssa. Taisi olla -18 kevättä kun Kuplapajan Jussi pakkomyi toveri Eicalle jossain pihansa perällä lojuneen AEBin. Eicca kävi sen lumihangesta kaivamassa ja kiikutti Pajalle. Moottorin kohtaloa siinä joku hetki arvottiin ja Eicca päätti painaa sen myyntiin jolloin ihminen nöyrtyi hyvän tavaran edessä ja ostin sen omistukseeni kauppahinnan ollessa muistaakseni n. 300e. Tämä oli hyvä diili, kone oli kuitenkin lähes täydellinen johtosarjoineen päivineen ja uudemman mallin eculla. Kone nostettiin hyllyyn ja siinä se homehtui melkein vuoden päivät ennenkuin sitten tässä tammikuun lopulla iski inspiraatio tekniikan vaihtamiseksi.

    Nurkkiin oli kertynyt sopivaa romua aikain saatossa joten moottorin vaihto oli hyvinkin suoraviivainen homma. Pissapojan säiliö meni vaihtoon, coolerin teline piti niitata runkoaisaan ja jotain vastaavaa pientä nöpöstelyä. Luottomekaanikko Henkan kanssa restauroitiin tulevaa mottia sen verran, että tehtiin jakopää, vaihdettiin huohotintötterö imusarjan alle, öljy-vesi-lämmönvaihdin ja se legendaarinen o-rengas siitä vaihtimen ja suodatinjalan välistä. Maanantaina aamupäivällä aloitin vanhaa konetta purkamaan ja keskiviikkona illalla uusi kone oli tulilla. Toveri Eicca valmisti autoon Keijo-motorsport pakoputkiadapterin jolla turbokone yhdistettiin vaparin loppuputkistoon ja sen jälkeenhän se vaatikin enää kovaa ajoa.

    Etutukivarret tuli siinä ~samassa yhteydessä vaihdettua kaikki, kun etupäästä oli alkanut kuulua vittumaista kolinaa. Etupään tultua nyt hyvään kuntoon, alkoi taka-akseliston puslien huonous ja alustan yleinen pehmeys vähän jukratuttamaan. Universumin maagiset voimat olivat ilmeisesti kuulolla ja toveri Hammu ratsasti paikalle pakkauuden KW var1 satsin kanssa. Hammulla oli kalle-willejä jäänyt käsiin yli oman tarpeen joten hän esitti tarjouksen josta ei voinut kieltäytyä.

    Tavara vaihtoi taas omistajaa ja kelta-wioletit tolpat lipsahti alle. Sattuneesta syystä hyllyyn oli vielä jäänyt hiukan vajaa satsi AK-motorsportin taka-akseliston puslia, joten siitäpä saatiin apuja pahimpiin puslaongelmiin. Järkyttävä shokki oli jälleen kerran taka-akseliston suunnalla tiedossa kun molemmat camberinsäätö-epäkeskopultit piti poistaa rosvosahalla ja peltikirveellä. Ei ole tällaistakaan koskaan käynyt ja taas kävi! Harmittava feature noissa on että epäkeskopulteilla on tuskaisen pitkät toimitusajat, viikon päivät sai kieli pitkällä varttua orkkispultteja saapuvaksi. Ostin niitä sitten yli omankin tarpeen, että on sitten pätkittäväksi kun tulee seuraava suuntauspoka.

    Vaan nyt alkaa olla tuokin kanootti jo aika mukavassa melontakunnossa. Moottorissa tosin edelleen vakiosofta (!!) mikä on melko syntistä ottaen huomioon että softaa kulkee Lemin erikoisohjelmoimon ja Pajan välillä aika tiuhaan tahtiin. Vaan rahahommat ensin ja katsellaan sitten tämän tulevaisuutta. Kyllä siitä nyt melkein lupauksen voi antaa ettei se vakioksi jää. Jarrutkin tuossa on sanalla sanoen aivan paskat (sekä pienet, että myöskin huonossa kunnossa) joten nillekin tarttis tehrä jotain ennen isompia virittelyitä.

    Jos jollakin on heittää takaraivosta hyvää infoa noiden eri nilkka-jarrukombinaatioiden yhteensopivuuksista niin voisi olla jees. Mulla on nurkissa yhdet 1.8t koneellisesta puretut nilkat jarruineen, mahtaako niistä jarrut sopia vai joutuuko vaihtaa koko nilkan? Autossa lienee nuo paikallaan olevat nyt pikkulaakerilliset nilkat.
    Attached Files

    Comment


      #3
      Erittäin kivaa lukemista tämä. Olen tainnut ajaa tuolla autolla pari päivää, kiitos siitä! Se kevyt välitys oli se joka jäi mieleen. Minulla oli silloin aavikkovälitteinen B7 (BRD) ja tämä 1:4,55 oli kyllä erittäin paljon kivempi kaikkialla kehäkolmosen sisäpuolella. Tämä mun uusi A4 Allroad on vähän samanlainen, pykäliä saa syöttää jatkuvasti niin että kuutonen on jo 70 km/h vauhdissa päällä.

      Tuossa on varmaan hyvä edellytykset vähän isommallekin ahtimelle, kun ei tarvitse samalla tavalla odottaa heräämistä.

      Comment


      • #4
        Erittäin kivaksi totesin ahdetun kasin jatkona myös tuon vaparin perän. Tosin rwd muutettuna ja wavetrackilla.

        Comment


        • #5
          Jarruihin liittyen, menee ne turbon jarrut suoraan niihin ADR nilkkoihin, sillä ainakin omassa meni :D
          Nyt toki korvattu jo B5 ässän nilkoilla ja jarruilla...

          Itse en kyllä käyttöautossa tykännyt yhtään tuosta lyhyestä 4.55 välityksestä, auto kiertää suurinpiirtein 3000rpm 100kmh vauhdissa ja soppa maistuu, mutta makuasioita nämä.

          Comment


            #6
            Olen vain huomannut että täällä ruuhkasuomessa tulee ajettua niin paljon 100 km/h tai 80 km/h alueilla että tuollainen kevyempi välitys on oikeastaan aika hyvä. Tuossa sijaisautossa oli tosin vähän huminaa ja meteliä jo kierrosten myötä mutta uudemmissa ei niin haittaa jos joskus harvoin ajaa motaria 500 rpm kovemmilla kierroksilla.

            Comment


            • #7
              Onhan toi aikamoinen välitys. S8:ssa on 3.73 ja vitosvaihteella 110km/h mittarinopeus on n. 2500rpm. Itsellä ei hermo kestäisi +3000rpm kierroslukemia matka-ajossa. Jos sellaista ei tarvitse ajaa kovin usein, niin ei kai siinä sitten. Onpahan moottori useammin hyvällä vetoalueella :)

              Comment


                #8
                Jarruihin saa kivasti lisää tehoa laittamalla hyvät 312mm laikat+palat ja kannake (mm
                C5a6 v6sta osat). Jarruttaa kummasti väkevämmin kuin vakiot 288. Hyvä tollainen perus budjettiratkaisu

                Comment


                  #9
                  Joo, mulla on työmatka n. 10km ja siinä matkalla isoin rajoitus 70kmh. Muut ajot suurelta osin kylällä pyörimistä, siinä on kiva että on laitteet pelialueella. Matka-ajot tehään sitte 4f dieselillä. :)

                  Comment

                  Working...
                  X