Kuulutus

Collapse
No announcement yet.

Diplomaattiurssi

Collapse
X
 
  • Suodata
  • Aika
  • Näytä
Clear All
new posts

    Diplomaattiurssi

    Auton kanssa tulee kohta neljä vuotta täyteen ja kaikenlaista hieromista ja pientä ehostelua on jo nyt matkan varrelle mahtunut. Aloittanut matkansa vuonna 1993 Helsingissä Italian suurlähetystössä diplomaattien poljettavana, eli yksi harvoista (kuinka monesta lie?) Suomi-autoista. Positiivisen verokohtelun ansiosta maksanut varmaan uutena ihan siedettävän määrän markkarahaa. Ulkoväriltään indigoblau perleffekt (LZ5U) ja sisustana on mummonkalsari-sävytteinen beige sporttikangas hiilikuitulistoilla. Omaan silmään tuo sisusta on mieleinen ja en ole montaa samanväristä nähnytkään. Pakokaasuahtimella varustetun vitoskoneen jatkeena on 6-vaihteinen ja jo minulle päätyessään vollottavalla ykkösellä varustettu käsivalintavaihteisto.

    Heti oston jälkeen 2015 keväällä jäähdytysnestettä vuoti vähän joka paikasta, mm. vesipumpusta, jälkijäähdytyspumppu oli halki, koneen takaosassa oleva muovinen letkulähtö oli murusina ja myöhemmin paljastui syylärikin vielä entiseksi. Vesipumpun uusinnan yhteydessä tuli tehtyä jakopää uusiksi ja vaihdettua myös kaikki oheishilppeet, kuten myös moniurahihnan kiristimen laakeri. Jakohihna oli perinteiseen tapaan pelottavan löysällä ja entinen moniurahihna näytti siltä, että vaihto olisi voinut tapahtua jo vähän aiemminkin.

    Lumien sulettua tuli ajettua 80 km/h alueella nyppylän takana piilossa olleeseen routamonttuun ja rengas meni kyljestä halki. Ely-keskuksen mielestä tie oli luonnollisesti liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Myöhemmin saman vuoden aikana tuli vaihdettua multivika-anturi, pommi, by-pass, tulpat ja jotain muuta pientä tutustuessa autoon. Taisipa ”michelin-mies”-ahtoletkukin pillahtaa ja korvautua uudella.

    Jonkun verran rötäämistä oli havaittavissa ja reilut 20v vanhat sytkäosat siirtyivät puolakonversion tieltä. Noiden uusien kanssa tuli pitkään tapeltua, sillä kukin puolasatsi toimi puolesta vuodesta vuoteen hyvin ja sitten pimahtelivat vuorotellen. Vasta 2017 (vai oliko peräti 2018 alkuvuonna) luovutin ja ostin uudet Berun orkkispuolat ja niille kaveriksi uudet sytkävahvarit. Ei ole sen jälkeen ongelmia ilmennyt, eli olisiko liian pitkä latausaika tappanut uudemman tyyppiset puolat.

    Syksyllä 2015 puuhastelin V8-perämurikan paikalleen. Uudet nastarenkaat alle ja seuraavana yönä auto lähtikin pihasta varkaiden mukaan. Näillä vatupasseilla oli sitten ollut yön teemana varastaa urssilla peräkärry, jossa oli mönkijä kyydissä. Renkaat saivat asianmukaisen sisäänajon ja auto löytyi jauhesammuttimella kuorrutettuna ja tankki tyhjänä. Kojelauta ja ohjauslukko sahattu paskaksi ja naarmuja ja jälkiä siellä täällä. Vaihekepin nupin nahkakin oli pitänyt repiä pilalle. Mielialaa ylensi entisestään autoa siirtämään kutsuttu hinuri, joka alkoi viisastelemaan, kuinka ”tuosta ei enää autoa tule, vien avk:lle”. En kuitenkaan ennalta tarjottuun kohtaloon nöyrtynyt kuskin inttämisestä huolimatta, vaan auto jatkoi kuivaan talliin odottamaan vakuutustarkastajan tuomiota. No, jonkunnäköisen rahallisen korvauksen siitä sain mutta mielestäni se jauhesammuttimen laukaisija olisi silti ansainnut samanlaista jauheen annostelua esimerkiksi omaan henkitorveensa.

    Kuivan pakkassään ansiosta jauhe ei ollut päässyt kastumaan ja aiheuttamaan enempää tuhoa. Auto pestiin ulkopuolelta huolella ja työnnettiin talliin sisustan läpikäyntiä varten. Penkit, ovipahvit, kojelauta ja keskikonsoli riisuttiin pois. Ensin imurointia ja myöhemmin vielä märkäpesu pariin kertaan. Jokainen katkaisija ja jokainen matonreuna tuli käytyä läpi, eli työtä riitti. Kojelautaan tuli tehtyä paikka erivärisestä yksilöstä, joka maalattiin vinyylimaalilla ja karhennettiin kevyesti. Samaan syssyyn tuli äänieristettyä ovet ja takakontti ja asennettua Rainbowin erillisarjat vakiopaikoille ja 10” Ground Zero subbari vahvistimineen konttiin.

    Taisipa olla vuosi 2017, kun sain hankittua kauan itseäni tunnetasolla kiihottaneet BBS RS 236-vanteet. Saksan turkkilaiselle rahojen siirto vanteita näkemättä (sillä kukapa näin ei tekisi) ja jo reilun viikon päästä vanteita kotipuolessa halaillessa sain kuulla kommenttia, kuinka on taas lähtenyt mopo keulimaan. No nehän piti heti läväyttää osiksi ja vaihtaa pari huulta ehjiin ja harrastaa pientä siistimistä siellä ja täällä.

    Tuli sitten jonkun aikaa enemmän tai vähemmän vain ajeltua. W140-mersu rötkötti tallissa ja aika meni sen kanssa puuhatessa tai sitä kyseistä puuhailua vältellessä. Ovien alalistojen seutu alkoi osoittaa ruostumistaan, takaiskarit oli olleet jo pidemmän aikaa jatkoajalla, takapyörän laakeri vollotti, pissapoika ja vihreä kulta alkoivat virrata maahan asti, jarrut täristivät jo jonkin verran ja ykkösvaihteella vollottavan laatikon tilallekaan ei kukaan ollut ehjää vaihtanut. Auto jäi nyt syksyllä seisomaan ja pääsi talliin työn alle.

    Osia on jo laajalti haalittu, perän puslat pitäisi jostain keksiä. OEM-tasoista osaa ei oikein saa ja uretaaninappulat maksaa huomattavan kasan rahaa.
    Ruotsalaiselta romukollegalta löytyi satunnaisen selailun (n. kolme kertaa päivittäin vuoden ajan) ehkä ehjempi 01E-lodju (EDU) A6 2.7 biturbosta, johon onkin jo viime päivinä vivusto vanhasta (CBL) siirretty. Uudet öljyt sisään ja samalla uusitaan lisäksi vetoakselien laippojen stefat. Toivotaan että on muuten kunnossa. Luultavasti myös kirotaan edellistä kohtaa myöhemmin, kun kahinat ja vonkunat paljastuvat. Joskus kaukaisuudessa konetta rakennellessa voisi siirtopakan ja synkrot uusia, mutta nyt ei anna (melkein valmistuneen) opiskelijan budjetti myöten.

    Koska romua ei koskaan voi olla liikaa, oli vintille haalittu etukäteen jo toinenkin V8-murkula sen sijaan että joku oikeasti tarvitseva siitä hyötyisi. Kärpässienivisiona oli vaihtaa V8-torsen myös etuperän tilalle, mutta jonkinlaisia asennusteknisiä eroja havaittiin murikoita pyöritellessä. V8-murikan kuoren akselia tulisi mm. lyhentää ja ohentaa sekä käyttää V8-perän laippoja. Valmiita ja toimivia ohjeistuksia aiheeseen liittyen otetaan vastaan.

    Tarkoituksena on nyt (lähitulevaisuudessa):

    - tehdä alusta uusiksi (KW Variant 1-satsi odottanut jo vuoden päivät asennusta) puslineen tukivarsineen kaikkineen. Samalla retrofitataan sporttialustan takahässäkkä vakaajineen, joka diplomaatilla jäi 25 vuotta sitten marmoritiskillä ruksimatta. Kalikat ovatkin jo etuvakaajaa ja jarruja lukuunottamatta irti. Hiekkapuhallus ja maalaus suoritetaan osille sairaalaolosuhteissa.
    - läpikäydä samalla myös jarrut
    - siistiä ruostekuprut ovista (ja uusia listat) ja mahdollisesti kontin luukusta ja toisesta etulokarista
    - uusia ohjaustehostimen pumpun tiivisteet
    - selvittää lasinpesunestevuodon syy (luultavasti säiliössä, sillä siinä on jo ennestään yhdessä kohdassa purkkapatentti)
    - pakoputkea soisi jollain ilveellä (naftimmat kannakekumit?) nostettavan lähemmäs auton pohjaa
    - hierasta tankin kyljestä ruosteet pois, jos onnistuu kohtuudella ja koko tallia polttamatta
    - rakentaa (luultavasti antaa perheen vanhemman hoviasentajan rakentaa) kuskin puolen takarenkaan etupuolelle uusi helmanreuna pellistä (joku ajanut joskus johonkin, niin että helma on päädystä ollut vähän kasassa ja päässyt ruostumaan)
    - vaihtaa sisäilmansuodattimella varustettu raitisilmakotelo evoluutiomallista (urS6)
    - kruunata jälleenrakennus asentamalla lisävalopötkö keulille (jännityksellä odottaen, että ehtiikö kesä kuitenkin ensin)
    Attached Files

    #2
    No nyt. Onpa muuten kiva lukea hyvin kirjoitettua tarinaa. Sedan-Urssi on muuten nätti auto leveillä vanteilla ja renkailla. Tykkään.

    Tuo takavakaajan laitto ei ole ihan naps ja kops, eli pelkkä vakaaja ei sitten riitä. Alkuperäisestää taka-apurungossa on erilliset kiinnikkeet, joita ei taida olla siinä vakaajattoman vastaavassa. Samoin nilkoista puuttuu kinnikkeiden reijät. Vakaajan kiinnitykset voi toki askarrella ja nilkkoihinkin saa reijät ja kierteen, ettei toki tekemätön paikka.

    Comment


      #3
      Valtteri taisi hakea multa yhdestä purkuautosta kaikki peräpään rojut eli tuon vakaajan asennus ei ole ongelma =)

      Comment


        #4
        Quaifen lukko on sinne etuperään asennettavissa.

        Comment


        • #5
          Etuperään löytyy myös ainakin wawetrackin lukkoa.

          Comment


          • #6
            Asialliselta vaikuttava projekti, lisää juttua vaan tulemaan :)

            Comment


              #7
              Tuo vanteiden istuvuus on vähän niin ja näin, edessä nyt 9x17 ja takana 9.5x17. Vakionahan nuo on 8.5 leveät. Edessä tosin oli noissa kuvissa vielä ufotolpat ja spaceri, joten istunee sisempänä alustasarjan vaihdon jälkeen. Voi olla että joutuu ysituumasiksi muuttamaan myös takaosaston. Osaisikohan joku kertoa, että mahtuuko Brembon 17z satulat noiden (tai ylipäätään minkään 17") vanteiden alle?

              Ja kuten Jari jo paljastikin, tuli tuo takaripustus purkuauosta kokonaisuudessaan. Taisipa sekin elinluovuttaja olla jonkun foorumilaisen entinen (konehuoneesta palanut urS6 avant), joten osien kiertokulku jatkuu.

              Saako noita rataslukkoja myös takapäähän? V8-torsen ei taida aivan posketonta suorituskykyä (lue: väärinkäyttöä) kestää. Toisaalta en tiedä onko asvaltilla tai pitävällä pinnalla suttaaminen minulle se juttu muutenkaan, vaikka tehoa olisikin.

              Comment


                #8
                AK-Motorsportilta ainakin sai jossain vaiheessa levylukkoa eteen, keskelle ja taakse, mutta ei näytä löytyvän ainakaan nettisivuilta enää. Terho varmaankin tietää ajantasaisen tilanteen.

                Wavetraccia kaupitellaan esim tuossa https://www.futurez.fi/product/66673...ttro-rear-diff. Mulla on etuperässä tommonen eikä ole valittamista.

                Comment


                • #9
                  En tiedä urssista, mutta 8p:ssä on 18z ja mahtuu orkkis 17". Okkolla on ne perus pikkubrembot jostain seatista käsittääkseni ja oli ok.

                  Comment


                    #10
                    Ibiza cupra R:stä nuo on peräisin. Niin ujot, että menee vaikka 16" vanteen sisälle =). 314mm levyillä.

                    Comment


                      #11
                      Quaifelta ja Wavetracilta saa helpommin sopivaa etuperää tosiaan. Ellei sitten välttämättä halua koneistaa sitä kovaa metallia ehdointahdoin.

                      Comment


                        #12
                        Taas on hiekkapuhalluskaappia vasten nojailtu. Pienempiä rojujahan tuolla on tullut jo aika paljon hierottua myös aikaisemmissa projekteissa ja onkin varsin kätevä. Takapalkki ei sopinut ilman katkaisua kaappiin, joten sitä koitin aluksi ulkosalla puhallella. Ensin hiekan imuletku jäätyi kiinteäksi objektiksi eikä taipunut siis hiekka-astiaan (vrt. aamuerektio), sitten paineilmaletku jäätyi ja hiekanmurusten lentorata sakkasi, tuli myös itselle kylmä ja lopuksi luonto sammutti valot. Tuohon mennessä homma oli edennyt ehkä 10 neliösentin verran. Siperian opettamana piti keksiä jotain muuta ja löinkin sitten puhalluskaapin jatkoksi jätesäkin, rojut sisään ja teipillä kiinni ja taas olosuhteiden sanelema pakko sai keksimään paremman keinon. Jollekin toiselle olisi tullut tietenkin joku kehittyneempi metodi jo ensimmäisenä mieleen. Voi vain ihmetellä, miten vuosi sitten jaksoi mersun kolme kertaa isompaa ja vähintään yhtä rapsakkaa apurunkoa puhaltaa noissa samoissa olosuhteissa alusta loppuun.

                        Vaihteistoon tuli laippojen stefat vaihdettua ja laitettua Amsoilin öljyt sisään. Procon-ten-vaijerien kalikalle olisi haluttanut jonkunnäköinen kiinnitys keksiä mutta taitaa jäädä tekemättä. Kaksi takakiinnikettä siis uupuu. Puun kylkeen jos tuon rysän ajaa niin saattaa nenään sattua ja siksi tuon vaijeripaketin olisin halunnut jättää toimintaan. Päälykäinen irvaili suurisanaisesti procon-tenin hyödyttömyyden puolesta, vaikka yleensä on kaikkea OEM-vastaista suoritettaessa lähestulkoon kyyneliin puhkeamassa.

                        Kaksoismassavauhtipyörässä oli myös välystä melko runsaasti, mutta speksin mukaan sallittu klappi on sama kuin havaittu eli 5 hammasta/15 astetta. Levy oli hyväkuntoinen (vaihdettu joskus) eli takaisin paikalleen meni tuo paketti ja päivitellään myöhemmin kykenevämpää kytkintä. Ravistanut ei ole pätkääkään mutta itseä tuo kevyesti käsivoimin lonksuminen huolestuttaa. Lievästi tihkunut kampuran takastefa vaihtui samalla uuteen.

                        Kävin paikallisesta keskisuuresta maaliputkasta hakemassa Tikkurilan Temacoat RM40-maalia osien sivelyä varten. Aikaisemmin on tullut jo joitain osia maalattua ja takakynkkiin istahti laakerit ja navat paikoilleen. Raidetangot otettiin pois ja toisesta oli keskimutteri valmiiksi murusina, päätymutterit nylpätty ja kierteet ulkopäästä menivät nyt lopullisesti, jos eivät jo ennestään olleet pilalla. Jos jollain olisi toinen raidetanko kokonaisena tai pelkkä ehjä kierreosa niin tänne kelpaisi. Jari jo lupasi varastonsa tutkia mutta saa tarjota muidenkin nurkista. Myös KW:n tolpat tuli sotkettua tulevien suolakylpyjen varalta mustaksi, vaikka mieluummin olisin tehtaan pinnoitetun näköisenä niitä katsellut. Täytyy valehdella itselle että eipä ne sieltä auton alta pahemmin näy.
                        Attached Files
                        Viimeksi muokannut Squbbe; 16.12.2018, 23:35.

                        Comment


                          #13
                          Tankki tuli pudotettua pois, kun tiedossa oli, että saumat on ruosteessa. Pumppu- ja letkuhässäkän reiästä tarkasteltuna tankissa ei näkynyt ruostetta, siitä ilahtuneena rälläkkä soimaan ja ruosteille kyytiä. Vakioruostepaikasta oli jo aika rupisen oloinen ja paikoitellen saumat irvisteli. Ihan hyvä kuitenkin tuli kun jaksoi enimmät ruvet pois hieroskella. Vanhaa massaa oli paikoitellen sentin kerros, mutta perinteisesti sijoiteltuna vääriin paikkoihin. Jostain muistan lukeneeni, että myös täyttöputken juuri olisi yleinen paikka ruosteelle mutta ei tuossa ollut kuin ihan pientä rupea. Rapsuttelin ruostepisteet pois ja puhdistelun jälkeen Temacoattia pintaan samalla toivoen, ettei sauman ratkeilu hiivi yöuniin.

                          Päälykäinen ratkaisi tuon raidetanko-ongelman hitsaamalla modifioidun mutterin kierreosaan.

                          Takajarrusatuloissa oli tavanomaisesti käsijarrumekanismi täysin jumissa päälle-asentoon toiselta puolelta. Syynä käsijarrumekanismin tapin juuresta häipynyt tiiviste, jonka ansiosta vesi ja lika on päässyt satulan sisään ja mekanismi hirttänyt kiinni. Jarrulevyt tosin olivat niin hapankorput että jarruttava vaikutus on jäänyt luultavasti melko vähäiseksi.

                          Rapean vetokoukun viimeiset rippeet tuli myös poistettua, itse koukku sai kyytiä jo kesällä. Onko näihin saanut westfaliaa/jotain muuta laatutekelettä irrotettavalla koukulla?

                          Takapään osia ja sekalaisia kalikoita puhalleltu lisää. Tuntuu edellisen mersurojektin jälkeen taas siltä että on mennyt samaan miinaan ja valehdellut itselleen kaikissa haavekuvissa työn helpoksi ja tapahtuvan vain sormia napsauttamalla. Noh, kyllä ne osat siitä väkisinkin vähitellen loppuvat. Vakaajatangot on vielä puhaltamatta, samoin kuin etujarrut.

                          Nyt viime päivinä on aika mennyt lähinnä puslia tehtaillessa. Taloudellis-aattellisten syiden vuoksi puslien oli valmistuttava jollain keinolla polvien välissä. Ensin mietittiin uretaanipötkön ostamista ja siitä sorvausta. Tuolla meidän porkkanasorvilla olisi kuitenkin saanut tehdä hirveästi ylimääräistä työtä (katkaisuja ja ohenteluja), kun pötkö ei olisi mahtunut kokonaisena sorvin läpi. Päälykäinen erehtyi lupaamaan, että auttaa muottien teossa jos tehdään puslat valamalla. No, ei muutakuin elastomeerimämmit tilaukseen ja muotteja tekemään. Tarkkaan hierottujen mitoitusten ja muottien työstön jälkeen valuhommiin, ja ihmeen hyvin onnistui. Puslista tuli jämäkän oloiset (80 ShA luvattu), passasivat kaikki koloonsa hyvin ja nyt noita voi tehdä vaikka sata lisää jos haluaa ja maksavia asiakkaita riittää. Keskiholkeille voisi vielä tehdä jonkinlaisen pinnoituksen, etteivät heti ruostu. Seuraavaksi sitten muiden palkkien kimppuun ja niille mittoja ja muotteja.
                          Attached Files

                          Comment


                            #14
                            Kakkoskuvan perusteella olis voinut olla pahempaakin tarjolla tuon tankin suhteen, mutta hyvä jos oli ok :)

                            Comment


                              #15
                              Alkuperäinen, alta asennettava koukku on Westfalian tekemä.

                              Comment


                                #16
                                Uusi laatikko laitettu paikalleen. Pakki ei mene päälle vaikka vivustoa hinkkailtu eri asentoihin. Muut vaihteet menee hyvin. Ja kytkintä ei siis ole painettu kun on linjat vielä auki. Auto siis sammuksissa ja konetta on sen verran pyöritelty mitä pystyy mutta ei vaikutusta asiaan. Pitäisikö pakin mennä suoraan vaihteiston vaihdon jälkeen päälle vai vaatiiko liikuntaa ensin?

                                Comment


                                  #17
                                  Ootko koittanut pyöräyttää vaihdesilmässä?

                                  Comment


                                    #18
                                    Onko testattu laatikon ollessa vielä lattialla, että pakki löytyy?

                                    Comment


                                    • #19
                                      Asettuiko laatikko samaan kohtaan tai siis teitkö moottorin tai laatikon kannakkeille mitään samalla? Omassa projektissa etsin pakkia monta päivää ja vasta kun shimmasin laatikkoa ylös n.5mm kannakkeista (foorumilaisen valmistamat Race-henkiset kannakkeet), pakki alkoi toimimaan hyvin. Pakki on kaiken vaikein Urssissa. Toinen vaihtoehto että sääditkö tai muutitko laatikon päästä niveliä/vipuja? Oman samalla kertaa myös manualisoin ottamalla laatikon toisesta Urssista, mutta vivuston koripala asettui kyllä oikeaan kohtaan ja silti oli todella vaikeaa löytää pakki. Kyllä pakin pitäisi päälle mennä, vaikka vaihteiston on vaihtanut, kunhan vaan ei moottori väännä johonkin suuntaan. Varmaan kytkimen kuitenkin ensin laittaisin toimimaan.

                                      Comment


                                        #20
                                        Omassa urssissani löytyi kyllä pykälät kunhan vivuston sai säädettyä kohdilleen. Säätöjä tuli harjoiteltua Shortshifterin jälkeen ja laatikonvaihdon jälkeen. Alkuun oli hukassa, se kun on aika kapea alue millä pakki löytyy jostain syystä.

                                        Comment


                                          #21
                                          Pitää tuon vivuston kanssa painia, jos ei ala kytkimelläkään toimimaan. Laatikon kannakekumit piti vaihtaa uusiin, kun toinen oli halki. Tuohon uuteen laatikkoon vaihdoin siis vanhasta vivustot ja ne passattiin vanhoihin kohtiin mahdollisimman tarkkaan.

                                          Täytynee jakaa sepostus kahteen osaan, on tullut sen verran paljon touhuttua, ettei kaikki kuvamateriaali yhteen viestiin mahdu…

                                          Totesin toisen katin olevan melko säpäleinä. Oikeastaan sen pystyi aistimaan jo siitä, että vain vasemmasta rööristä tuli lämmintä höyryä. Rakasta moottoria säästääkseni investoin katin korvausputkiin, jotka kerhoveli minulle möi. Myös kiinnitystarpeet olivat melko valmiissa kunnossa ja kiinnitysmutterien sijaan paketti oli kasassa lähinnä ruosteen pyhällä hengellä. Päästöistä noilla orkkiskateilla on kuitenkin ihmeenkin kirkkaasti läpi päässyt, joten jäävät siihen tarkoitukseen. Downpipen rämisevät ja murusina olleet lämpöpellit saivat kyytiä. Pissapojan pönttö vaihtui paikkaamattomaan, jospa se tuolla pitäisi. Ohjaustehostimen pumppu kasattiin uusilla proppujen o-renkailla. Pakoputken yksi kannakerauta oli kokonaan väärässä asennossa, ei ihme että on roikkunut putki niin alhaalla.

                                          Raitisilmaboksi tuli retrofitattua urS6sesta, eli tehtaan suunnitteluvirheen korjaamisessa ei kulunut kuin 26 vuotta. Ilmastoinnin kompura ja kuivain olivat myös pölyttyneet tarpeeksi kauan hyllyllä ja löysivät paikoilleen. Aikaisemmin olen myös lauhduttimen vaihtanut, joten nyt on letkuja ja höyrystintä lukuunottamatta kaikki uutta. Samalla kiroilulla ja rystysten aukomisella vedettiin myös lisävalojen johdot kabiiniin virallista reittiä pitkin.

                                          Etuvetareihin tuli uudet ulommat nivelet. Sisäpäihin puhdistus, uudet rasvat ja tiivisteet sekä laatikon kylkeen sojottamaan.

                                          Takapää kasattiin ja nyt voi hyvillä mielin uittaa suolassa.
                                          Attached Files

                                          Comment


                                            #22
                                            Jarrut tuli hipisteltyä kuntoon ja maalattua. Tiivistesarjat löytyivät Britanniasta BiggRedin kautta (satsin osanumerot näkyvät kuvassa). Väriksi valiutui omaa silmää hellivä cadbury purple ja satulat huollettuani tajusin vasta etusia paikalleen sovitettaessa, että eipä nämä olleetkaan urssin HP2 satulat. Taitavat olla A8:sta peräisin ja istuvat liian sisällä sopiakseen. Ufotolppaan kyllä passaavat. Tuli taas tehtyä sitä kuuluista työtä, jolla on tarkoitus, kun jo ennen noiden fiksaamista pohdin syvään päähän hyppäämistä ja Brembon 17Z satuloiden hankintaa. Päädyin silti HP2 kunnostamiseen välttyäkseni suuremmilta kustannuksilta ja yhteensopivuusongelmilta…

                                            Nooh, aikani päätä raavittuani sattui löytymään sitten ihan kotisuomesta toiselta harrastelijalta juurikin kyseiset 17Z satulat, joista tein kaupat (kuvassa 1500cc Pepsi mittakaavaa havainnollistamassa). Minkäännäköistä varmaa referenssiä noiden istumisesta 17” RSien alle ei löytynyt koko internetistä, joten täytyi itse ryhtyä tutkivaan pioneerityöhön. Rahat likoon ja istuvuudesta nähtyjä painajaisunia seuraavana päivänä sovittelemaan tolppaan. Ihme ja kumma, sopivat hyvin. Satulat tarvitsevat vain pultin reikiin holkit (orkkispultti Touaregin/Cayennen tolpassa M16), pidemmät hienokierteiset (M14x1.50 10.9) pultit sekä sopivasti satulaa sisäänpäin vievät spacerit istuakseen. Voisi sanoa, että kyseessä oli yksi harvoista kohdalle sattuneista hyvän mielen fitmenteistä. Tarkkasilmäiset saattavat huomata että etuvakaajan puslan metallilätkät puuttuu, ne lisättiin kuvan oton jälkeen oikealle paikalleen.

                                            Kuvassa satulat ovat urssin vakiokokoisella 314x30 levyllä. 17Z satulat on tarkoitettu 330mm levylle, joten alkoi niiden metsästys. Rapakon takana hehkuttivat W164 ML-Mersun ja V70R:n levyä. ML:n levy on kuitenkin 5mm matalampi eli satula tulisi ulospäin (=ei hyvä) ja Voleksin levy puolestaan väärällä pulttijaolla ja 28mm paksu… Totesin molempien vaihtoehtojen olevan poissuljettuja ja otin Brembon katalogin kauniiseen hiirikäteen. Sieltä pystyi etsimään mittojen perusteella levyjä ja kas kummaa, aikani nuohottuani naaman eteen ilmestyi uusikorisen Viton levy (mersun nro 4474210412). Vain alle millin matalampi kuin urssin levy, ja koko 330x32 mm (Brembon osanumero 09.C064.11). Urssin levyyn verrattuna satula siirtyy 1,9 mm ulommas ja tarvittaessa voi vielä kepillä tökkiä jäätä ja ohentaa levyn hattua sisäpuolelta. Pulttijako on oikea ja ainoastaan keskireikää pitää sorvata 1mm isommaksi. Toisena vaihtoehtona oli W221 ässämersun levy, joka olisi ollut korkeampi eli mennyt sisäänpäin. Levy olisi tullut käytännössä tolppaan kiinni sisäpuolelta, joka ei myöskään ole järin toivottavaa.

                                            Brembojen ratakiskon mustanruskea värisävy ei vakuuttanut, joten puhalsin satulat puhtaaksi ja nyt pitäisi työntyä taas jonkun nurkkiin maalaushommiin.

                                            Möin vanhat ufotolpat pois, ja samalla töhöillessä meni sitten abs-anturit niiden mukana, jotka oli tarkoitus noihin uusiin vaihtaa… Jos jollain on etupään anturit myydä niin kelpaisi tähän suuntaan.

                                            Myös nuo violetiksi maalatut HP2 etusatulat uusine levyineen ja paloineen joutaisi myydä jollekin värisokealle tai yhtä kajahtaneelle.

                                            Kardaanin kunnostamisesta oli jotain viidakkohuhua luettavissa, mutta varsinaista vedenpitävää tai nykyistä tietoa aika vähän. Keskilaakerin vaihto päätettiin suorittaa ja vastoin kaikkia ennakko-odotuksia laakeri pullahti ihan siististi kannakkeestaan ja kumista ulos pelkästään mattoveitsellä kevyesti avittamalla. Oikea laakerin malli on FAG 539860-R20-28 ja mitat 30x55x15,5 mm, Febin numero 01796.
                                            Attached Files

                                            Comment


                                              #23
                                              Vielä pari kuvaa.
                                              Attached Files

                                              Comment


                                                #24
                                                Ei ne vanhat kohdat vivuissa mitään auta...

                                                Se vivusto pitää säätää ohjeella "laatikko vapaalle, sitten keppi keskelle säädöt löysällä"

                                                Shortshifterin kanssa joutuu sitä vapaan paikkaa sitten siirtämään kohti vasenta yläkulmaa lyhentämisestä riippuen :D

                                                Comment

                                                Working...
                                                X