Koiran hankinta

[AaaVee]

Onkos foorumilla koiraihmisiä ? Tässä on ollut tavoitteena elämäntaparemontti ja ollaan tossa puhuttu jos hankkisi koiran kolmihenkiseen perheeseen jossa lapsi 2-vuotias. Yhtään omaa koiraa ei ole vielä kummallakaan ollut, mutta kumpikin vielä kotona asuessaan asunut koiran kanssa. Itse olen kasvanut useamman erirotuisen koiran kanssa.

Ainut ongelma vaan on sopivan rodun löytymisessä ja jos nyt ei mennä koiran koulutuksen vaativuuteen/ haasteellisuuteen niin mikähän rotu sopisi kun meillä näkemykset poikkeavat jonkin verran toisistaan

Minä haluan:
rottweiler tyyppinen vahtikoira, tossa jo rakastuin rottweiler/bokseri pentuun joka myytävänä.

Puoliso haluaa
- helpon villakoiran tai vastaavan
-ei rottweileria kun se syö vastaantulijat.

oisko tähän nyt joku kultaisen keskitien valinta olemassa, saa kuulemma olla iso koira, mutta ei rotikka.

Onko tuo rottweiler bokseri oikeesti muka ihan mahoton ajatus, jos vähänkään on asioista perillä ja pystyy antamaan koiralle sen tarpeita vaativan elinympäristön?

[Archie]

Rotikka vaatii hyvän koulutuksen - näin luulisin. On vähän huonot kokemukset niistä, turhan monta murisijaa - lempeiden ohella - on sattunut kohdalle. Toisaalta jokaikinen koirahan pitää kouluttaa. Ehdottaisin noutajalinjaa: perinteinen kultsi eli kultainen noutaja tai labbis. Welsh corgi menee vähän kauas omista ajatuksistasi. Portugalin vesikoira?! Bordercollie taitaa olla liian energiapitoinen pakkaus? Meillä on sk. collie (tytön valinta): vetää tarvittaessa sikeitä monta tuntia tai väsymättä hakee keppiä/palloa. Saksanpaimenkoira olisi kenties meikäläisen valinta tilanteessasi. Suomenlapinkoira?

[Puuhapete]

Koirat, tai lemmikit, on sama aihe melkeen kuin nastat vs KitKat. Mielipiteitä piisaa.

Suosittelen kuitenkin miettimään kokonaisuutta. Isot palveluskoirat vaatiin paljon. Niitä pitää kouluttaa, ettei ne ala hyppiä silmille. Rotikka menee hyvinkin lapsiperheessä, mutta väärissä käsissä kaikista saa ongelmakoiria.
Miettikää myös hoitopuoli. Joku helppo puudeli tai noutaja menee hoitoon kelle vain. Se on pitkä aika minkä tuo koira on 24/7 sitten elämässä mukana. Se tulee rajoittamaan menemistä, joten koira tulee saada joskus hoitoonkin.
Meillä on tällä hetkellä 3 koiraa, joista 2 aktiivisia palveluskoiria. Ne hyppii seinille, jos eivät pääse purkamaan virtaa. Pahimmillaan oli 4 isoa koiraa.

Viimeisin on keskikokoinen terrieri. Sitä kutsun lelukoiraksi, koska se on niin helppo. Toisaalta sillä ei sitten kyllä ole juuri aivojakaan. Nuo muut omaa vähän enemmän omaa tahtoa ja "järkeä", mutta työtä niiden kanssa on saanut tehdä ja saa tehdä.

[Normanton]

Rotu kannattaa tosiaan valita tarkkaan ja siihen kannattaa panostaa. Itse pitäisin ERITTÄIN tärkeänä että valinta miellyttää molempia niin ei sitten synny sellaista "sinun koira - minun koira" kuviota.

Itsekkin ehdottaisin jotain noutajaa. Ne ovat yleisesti aika lempeitä ja miellyttämisen haluisia koiria. Sopivat hyvin lapsiperheeseen. Toisaalta ovat myös aika aktiivisia, mutta tuskin sen enempää kuin Rottweiler. Eli jotain harrastuksia pitäisi olla, ei vaan pelkkä iltalenkkeily. Labradorinnoutaja on esimerkiksi hyvä vaihtoehto, jos haluaa kunnon kokoisen koiran.

Itse en yhtään tykkää noista "kotikoirista" kuten esimerkiksi villakoirat yms. Mutta jos ei ole valmis harrastamaan koiransa kanssa mitää niin sitten mieluummin sellainen kuin joku joka vaatii toimintaa ja ei sitä saa.

Itseltä löytyy kaksi kappaletta Novascotiannoutaja narttuja, vanhempi 6½v ja nuorempi 2½v. Vaimo harrastaa näiden kanssa Tokoa ja itse metsästystä. Vaativat aika paljon aktiviteettejä, mutta ovat kyllä mahtavia koiria.

[Liekkis]

Täältä löytyy myös Novascotiannoutaja ja ikää tällä uroksella 6kk. Melkoisen paljon kaipaa aktiviteettiä mutta pärjää myös yksikseen 3-5h pätkän kotona tuhoamatta (vielä) paikkoja. Lapset 9v ja 5v pärjäävät tämänkin kanssa hyvin. Emäntä saa kuljettaa näyttelyissä ja itsellä suunnitelmat tulevaisuudessa kulkea metsällä. Oikein iloinen ja miellyttämishaluinen rotu kuin noutaja yleensä. Osaavat kyllä toki kuumua melko herkästi ja osoittaa mieltään tietyissä tilanteissa. Energisempi vrt kultainen noutaja.

Koira kuin koira mutta 2v lapsen kanssa tulee itsellä mieleen tilanteet kun vain toinen vanhemmista on kotona. Siinä on sitten lapsi aina puettava päälle ja lähteä pentukoiraa pissattaan ulos kun tilanne vaatii. Itse lykkäsimme "käytännön" kannalta koiran hankkimista siihen asti että molemmat lapset osaavat jo itsenäisemmin pukea päälle ja kulkea koiran harrastuksissa mukana. En tarkoita etteikö se onnistuisi mutta itse päätimme näin :)

[jkiiskinen]

Omassa taloudessa on ajateltu käytännöllisyyttä ja osittain harrastusmielessäkin tätä touhua. Welsh corgi cardigan sekä karkeakarvainen mäyräkoira löytyy omista huusholleistani, tällä hetkellä corgi vuorossa Vantaan päässä. Meillä mäyräkoirasta piti tulla näyttely- ja/tai metsästyskoira ja molemmat meni totaalisesti pieleen. Näyttelyihin ei kelpaa mennä hammasviallisena ja metsästys tyssäsi alkumetreille koiran juostessa marjojen perässä. Corgi otettiin näyttelyjä varten ja kahden vuoden tuloksettomuuden takia nipsaistaan kassit pois heti sopivan sauman tullessa. :D

2 sohvaperunaa siis löytyy ja jos pitäisi valita kolmas koira näistä roduista olisi se mäyräkoira. Jokaisella koiralla on luonne täysin uniikki, kuten omissakin koirissa ja tästä syystä ottaisin toisen mäyräkoiran toivoen samanlaista luonnetta.

Koiravalinnat on omassa mittakaavassa valikoitunut myös asuntojen perusteella, ei haukku/vahtiherkkiä rivi- tai kerrostaloihin. Valintoihin on vaikuttanut myös elinkustannukset, koiran turkin hoidon määrä (karvojen määrä asunnossa) sekä tietenkin se millaiseen käyttöön koiran ottaa.

Jos haluaa tutustua rotuihin, kannattaa ottaa yhteyttä rotujen kasvattajiin suoraan ja sopia kahvittelu/rotuun tutustuminen. Me varmaan käytiin joku 10 eri kasvattajaa läpi, ei pelkästään corgeja tai mäykkyjä, ennenkuin löydettiin sellainen joka oikeasti välittää rodusta ja osaa sekä haluaa neuvoa ennen ja jälkeen pennun luovuttamisen.

Pentukurssit ovat toinen paikka missä näkee paljon erilaisia rotuja sekä omistajiakin. Sieltä myös näkee selvästi mitä kannattaa ja ehdottomasti ei kannata tehdä omalle tulevalle koiralleen. On olemassa huonoja ja hyviä omistajia, ja niiden luokittelu tapahtuu taas yksilökohtaisesti. Tämä selventyy aika huomattavasti pentukursseilla. Minuakin pidetään varmasti sekä hyvänä, että huonona omistajana.

[Kari K.]

Meillä pitkäkarvainen collie, toinen jo menossa. Sopivan rauhallinen mutta tarvittaessa innokas leikkimään vielä 8 vuotiaanakin. Kahden lapsen kanssa ollut pienestä pitäen, ei mitään murheita. Rähjää sisällä jos pihaan tulee joku eri autolla kuin normaalisti, haukkuu ovella olijat mutta rauhoittuu kun komennetaan. Ainakin herkemmät rosmot siirtyy seuraavaan taloon. Pysyy pihassa itsekseen ja vahtii kadulta tulijoita.

Mutta tosiaan, mielipiteitä on varmaan nasta/kitka-tasolle asti. Yksilöitä on rodun sisälläkin ja kasvatuksella sitten varmaan vielä lisätään hajontaa.

[maneesi]

Voin heittää myös jopa ei niin maskuliinisen rodun kuin Chihuahua...
Meidän taloudessa kyseistä rotua on harrastettu 12 vuotta, näyttelykokemusta ja kasvatustakin taannoin.
Ns. Iso koira pienessä paketissa. Tokikin vaatii myös käytös- ja tapakoulutuksen kuten muutkin rodut, mutta siltikin. Upea rotu, joka painaa 3kg ;)
Toki Chihuahuan kanssa eläminenkin vaatii omanlaisensa moodin, koska koira on niin pieni ja jokseenkin tapaturma-altis.


Voin kertoa että ns. Bokseri-Rottweiler akselistakin on kokemusta Bullmastiffin mudossa.
Noi edellämainitut vaativat todella hyvän koulutuksen, joka kestää ainakin uroksella jopa 3v.

Itse joskus ison koiran jälkeen päätin että autoani koira ei enää pilaa:)

Pitää myös ajatella mahdolliset hoitopaikat.
Jos ison koiran hoito ei ole esteenä, fine.
Yleensä homma vaan on niin että vasikankokoista koiraa ei kukaan halua hoitoon.

Toinen näkökulma on rotujen terveys/sairaus.
Pienempi koira yleensä maksaa vähemmän joka muodossa.
Eläinlääkärikulut, ruoka, yms.
Tästäkin on tietenkin aina poikkeuksia kuten aina.

Meidän kolmihenkisessä taloudessa kaikki kolme koiraa mahtuvat meidän kanssa E46 avoon, joten siinäpä näkökulmaa.

Anteeksi ja kiitos.

[AaaVee]

Täällähän on kivasti mielipiteitä ja nyt tosiaan taisi löytyä sattumalta se meidän koira tuolta netistä kunhan vain saan vakuutettua että sekarotuinen rottweiler ei ole niin "paha" kun on myös toisen rodun luonnetta samassa kropassa. Nimittäin löytyi labrottie eli rottweiler/labradorinnoutaja siinä molempien haluamia rotuja sekaisin. Pentu täysin labbiksen näköinen. Kelpaa mulle jos siitä kasvaa vaan vähänkään rotevampi labbis ja osaa ilmoittaa vierailijoista. Ja mulla ei ole pieniä koiria vastaan mitään mutta en näe itseäni lenkillä sellaisen kanssa.

Oli meillä joskus perheessä perhoskoira joka oli luonteeltaan rottweiler :D ainut syy miksi sai jäädä oli se fyysinen koko

[audiq]

Nainen laittoi naamakirjan koiraryhmässä toivomusta päästä kyläilemään koiraperheissä, joissa oli tietyn rotuisia koiria. Useamman kerran kävi tutustumassa pentuihin ja aikuisiin koiriin. Se oma rotu löytyi sitten näiden vierailujen perusteella. Pidin todella hyvänä ideana tätä tutustumiskäyntiä.

[AaaVee]

Toihan olis hyvä idea.. Ois vaan pitäny keksii aikasemmin. Koko perhe nyt kesälomilla niin pennun olis paras aika tulla nyt jos on tullakseen. Ei jää heti yksin kotiin

[Puuhapete]

Sekoituksista on paha sanoa minkä luonteisia ne lopulta on. Sinänsä niissä ei ole vikaa.
Rotukoirien kohdalla voidaan sanoa millaisia ne yleisesti on, eroja tietysti löytyy paljon silti.

Mihin tarpeeseen koiraa olette oikeen hankkimassa?

Esim Rottweiler ei ole lähtökohtaisesti todellakaan paha tai vaarallinen. Se sopii erittäin hyvin lapsiperheeseen, mutta valitettavasti näkee ko koiria ihan väärillä ihmisillä. Itse en ole rotikkaihminen, mutta tutuilla on sellaisia ollut useita. Nämä tosi osaa kouluttaa koiransa, ongelma on siinä että "tavikset" ei osaa käsitellä koiria oikealla tavalla. Ei siitä enempää. Itse en ole mikään mestari kouluttamaan koiria, mutta jotain on oppinut. Ei kannata kokeilla kovapäistä koiraa kouluttaa siten, että aina antaa periksi. Turha ihmetellä, jos koira joskus sitten puree.

[Hervast]

Tyyne-ystäväni on rotikan/pinserin? sekotus narttu. Ihan jännä sekoitus kun vahtivietti yhdistetään valtavan voimakkaaseen purukalustoon ;)
Tuon eläimen suurin ongelma lie pentuajan kokemukset, todennäköisesti mieshenkilöt ovat sitä joskus kiusanneet, ja hän ei oikein pidä kaikista miehistä. Meillä ei tosin ole ongelmaa, vaikka en koiraihminen olekaan. Hieman itsepäinenkin tuo eläin on ollut, mutta koska omistajansa on kokenut koiraihminen on mm. luoksetulokäsky ja kiinni antautuminen opetettu ehdottomaksi. Kovaa työtähän se on vaatinut. Tuo eläin on erittäin massava ja on nuorempana liikkunut omistajansa kanssa erittäin paljon. Nyt kymmenen vuoden ikää lähestyttäessä ei enää vaadita niin pitkiä lenkkejä. Kun koira on roteva, niin jotkut asiat kuten kynnenleikkuu voi muodostua hienoiseksi ongelmaksi. Tuon em. yksilön kohdalla voidaan kynsienleikkuun kohdalla puhua jo projektista, johon liittyy rauhoittavat, kuonokoppa ja kokenyt konitohtori.

Hienoimmat koirayksilöt joihin olen saanut tutustua ovat olleet sekarotuisia. Tosin niitä toisen ääripäänkin edustajia on tullut nähtyä, usein vielä omistajiensa puutteellisen koulutuksen pilaamina. Omaan talouteeni en koiraa ottaisi koska se vaatii niin tuhottomasti aikaa. Ja jos ei ole aikaa olla koiran kanssa ja kouluttaa sitä kunnolla, niin silloin sitä ei pidä ottaa.

[AaaVee]

Sekoituksista on paha sanoa minkä luonteisia ne lopulta on. Sinänsä niissä ei ole vikaa.
Rotukoirien kohdalla voidaan sanoa millaisia ne yleisesti on, eroja tietysti löytyy paljon silti.

Mihin tarpeeseen koiraa olette oikeen hankkimassa?

Esim Rottweiler ei ole lähtökohtaisesti todellakaan paha tai vaarallinen. Se sopii erittäin hyvin lapsiperheeseen, mutta valitettavasti näkee ko koiria ihan väärillä ihmisillä. Itse en ole rotikkaihminen, mutta tutuilla on sellaisia ollut useita. Nämä tosi osaa kouluttaa koiransa, ongelma on siinä että "tavikset" ei osaa käsitellä koiria oikealla tavalla. Ei siitä enempää. Itse en ole mikään mestari kouluttamaan koiria, mutta jotain on oppinut. Ei kannata kokeilla kovapäistä koiraa kouluttaa siten, että aina antaa periksi. Turha ihmetellä, jos koira joskus sitten puree.

No koira saisi olla pääasiassa vahtikoirana, mutta siltä vaadittaisiin myös seurakoiran ominaisuuksia sekä tarpeen vaatiessa lujuutta/asennetta. Koirani haluan olevan viisas ja koulutettava.

[arto s]

Tuolla kuvauksella se voisi olla ehkä amstaffikin. Ei ole niin iso kuin rotikka, mutta ihan yhtä rohkea. Kiintyvät kovaa laumaansa ja sopivat ilmeisesti tästä syystä myös lapsiperheeseen. Ovat sitten myös suojelevaisia sen edestä ja vahvana myös sitten vaarallisia tatpeen vaatiessa. Pätee vähän sama kuin edellä mainittiin rotikoista. Liian usein väärissä käsissä ja vääristä syistä.

Meillä emäntä on vouhottanut amstaffia tuon ötökän (Chihuahua) kaveriksi. Itsehän en pitänyt chihuja jyrsijää kummempina, muttavniin se vaan semmoinen meille livahti. Jännästi siitäkin koira löytyi, kun sitä pitää kuin koiraa, eikä pörröistä pikkulapsen korviketta. Nuohan ovat oikeita paskiaisia, jos ne päästää hyppimään silmille.

[Jyppe]

Kaikki haluaisivat varmasti kyseisiä ominaisuuksia, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Pelkästään valitsemalla jonkun rodun et välttämällä saavuta vielä mitään, vaan pitäisi saada myös sellainen yksilö jolla on kaikki palikat kohdallaan. Suosittelen rodun päätettyäsi tutustumaan kyseisen rodun harrastajiin ja sitä kautta pääsemään jyvälle hyvistä kasvattajista ja keskustelemaan jo jonkin verran enemmän syvällisiä. Oli se kuitenkin mikä tahansa, niin tietynlainen harrastuneisuus olisi hyvästä koiralle sekä hallintaa ajatellen.

Kuinka moni palstan koiraihmisistä on koiraansa koulutellut muutenkin, kuin joutessaan?
Oma saksanpaimenkoirani Igor on suorittanut käyttäytymiskokeen (BH), jälkikokeista kaikki kolme luokkaa (JK1,JK2&JK3) ja kestävyyskokeen (AD).

[mikas]

Nyt pitää tähän väliin kysäistä että mitähän sen koiran pitäisi vahtia? Miten paljon sisällä/ulkona? Mitä meinaat lujuudella ja asenteella (ethän vain mitään räyhäävää egonjatketta...)?

Esim meillä on kolme laumanvartijaa (1&2v tornjakit ja 5v Owczarek podhalanski) sisällä seurakoirina silloin kun ollaan kotona ja pihaa vahtimassa kun ollaan töissä/koulussa :)
Melkein koira kun koira ilmoittaa pihaantulijoista jos se riittää vahtimiseksi. Eikä ne varkaat sun muut hiipparit kovin innokkaasti koirapihaan muutenkaan tuu :)

Ja jos oot jo kesälomalla ja koirarotu on vielä päättämättä suosittelen tutustumaan kasvattajiin ja heidän koiriinsa tämän kesäloman ja ottamaan koiran vasta myöhemmin. Ei koiraa kannata parin päivän rotupähkimisellä ottaa vaikka päätös jostain koirasta olisikin jo tehty. Kasvattajat kertoo koiristaan ja roduista. Sekä siellä saa käydä. Niin mekin tehtiin :)

edit: Miten olisi lapinkoira? Tutulla on sellainen. Vahtii, helppo kouluttaa, tykkää ihmisistä ja rapsuttelusta, tarpeeksi pieni mukana kuljetettavaksi, mutta niin iso että tuntuu koiralta.

[Metsässä]

Koko perhe nyt kesälomilla niin pennun olis paras aika tulla nyt jos on tullakseen.

Pisti silmiin vahvasti tämä lause. Tuon takia tulee nyt hieman sellainen kuva että nyt etsitään se ns oikea rotu perheelle ja ensi viikolla kävellään kauppaan ostamaan lutuinen koiran pentu joka on juuri alku viikosta pääsyt luovutus ikään.

Tuskin olet sitä ihan noin suunnitellut (ainakin toivon näin) mutta suosittelen vetämään happea hieman ja tutkimaan eri rotuja rauhassa. Ottakaa ensi kesän, tai kun saatte seuraavan kerran pitkiä lomia, projektiksi koiran pennun kotouttaminen.

[Timangi]

Meillä oli aikanaan kaks Rotikkaa ja parempaa koiraa en tiedä! Mutta sen opin että pikku pennusta jo näkee osittain millainen luonne sille tulee! Eka pentu kun haettiin niin isä oli vartiointi ja suojelustehtäviin koulutettu ja äiti ent." poliisikoira". Niiden pentu tuli itse tutustumaan ja oli sosiaalinen ja vilkas. Se otettiin ja siitä sai koulutettua todella fiksun ja tottelevaisen koiran. Se oli aina irti ja tiesi tontin rajat ja kuka on isäntä. Sille kun sanoi että mene omaan paikkaan nii sinne meni ja siellä oli niin kaun ku antoi luvan tulla pois. Toinen rotikka otettiin sitten niin että soitin etukäteen että varaa meille paras poikapentu...se haettiin ja jo kotimatkalla osoittautui että se on hirveän pelokas..kun sitä yritti kouluttaa esim sisäsiistiksi niin aina komentaessa se pissas allensa. Oli tosi vaikea saada se luottamaan toisin ku eka. Mutta kaikkineen olen ollut rotikoihin todella tyytyväinen. Oli luottavainen mieli kun kaks rottwaileria kiersi iltaisin tupaa ja aamulla kun heräs niin siellä ne makas etupihalla:)
Eikä ne ihan pienestä hätkähtäny..tää eka juoksi noin viiden vuoden ikäisenä rusakon perässä talvella mersun eteen joka päästi 80km/h suoraan päin niin että koira singahti keulasta kaaressa eteenpäin...mersun konepelli painui läjään ja maski ja valot hajos! Etitiin koiraa yöllä muutama tunti ku oli lähtenyt paikalta juosten. Muutama verinen yskäisyläikkä löytyi mutta ei koiraa. Aamulla se oli palannu koppiinsa ja kun käytin eläinlääkärillä niin siitä ei löytyny mitään vikaa. Mersusta tuli 1700euron lasku. Yhtenä kesänä sama koira söi ahneuksissaan paketillisen rotanmyrkkyä...eikä se kuollu siihenkään:) Eka koira kuoli kolme vuotta sitten noin 10v vanhana.

Mutta kaikkineen...Rotikka on erittäin tottelevainen ja hyvin oppiva luotettava koira mutta vaatii sinnikkään kasvatuksen pienestä. Yhden kerran piti molempien kanssa ottaa kunnon tappelu kun koittivat kuka on isäntä talossa.

[Paroni]

Toihan olis hyvä idea.. Ois vaan pitäny keksii aikasemmin. Koko perhe nyt kesälomilla niin pennun olis paras aika tulla nyt jos on tullakseen. Ei jää heti yksin kotiin

Ottakaa aikalisä. Älkää ottako koiraa jos se päätös pitää tehdä noin kiireellä aikataululla.

Tutustukaa koko perheen kanssa yhdessä erilaisiin rotuihin. Miettikää ihan kaikessa rauhassa mikä koira sopii teidän perheen elämään / elämän tilanteeseen / harrastuksiin... teillä vanhemmilla ei ehkä ole allergiaa, mutta onko muksulla? ottakaa kaikki huomioon ennen hankintaa.

Se että siinä on puolet rotikkaa ja puolet jotain labradoria ei takaa todellakaan sitä, että sillä on labbiksen luonne? Se voi olla ihan täysin päin vastoin?

Otittepa minkä tahansa rodun edustajan, niin suosittelen että menette esim. pentukouluun koko perheen voimin.
Saatte yhdessä tekemistä, tietoa ja taitoa. Myös elämä sen koiran kanssa helpottuu koulutuksen myötä.

tsemppiä koiran hankintaan, se on iso asia, tehkää se huolella.

[Kuiders]

Täältä löytyy rotikan/labbiksen risteytys. Luonne on täysin labbis. Ainut mikä tullut rotikalta on koiran väritys eli musta / ruskea.

[arto s]

Melkein koira kun koira ilmoittaa pihaantulijoista jos se riittää vahtimiseksi.

Tämä. Meillä ötökkä toimii ovikellona, varsinaisessa ei ole pattereita hetkeen ollutkaan. Pihaa se vahtii myös ja ilmoittaa vähän turhankin herkästi kaikesta.

[Buuhiz-]

Joku mainitsi tuolla ylempänö lapinkoiran. Meillä on suomenlapinkoira, vähän yli vuoden ikäinen nykyään. Erittäin mukava rotu. Ei tarvitse murehtia miten pärjäilee kotona kun ollaan pois, viihtyy ulkona melkeempä paremmin kun sisällä. Luonteeltaan tuollainen on pääasiassa aika leppoisa, jonkun verran esiintyy pelokkuutta vieraita kohtaan, mutta on sekin alkanut jo karisemaan kun ikää tullut lisää. Välillä tuntuu että vähän liiankin seurallinen, kyllä se yleensä perässä tulee sisällä, vähintään seurailee tilannetta näköetäisyydeltä.

Karvaahan tuosta lähtee kyllä niinkuin lapinkoirasta voi olettaakin lähtevän, mutta turkki muuten on aika helppohoitoinen, mitä nyt harjata tietysti pitää ja tietyt paikat tekee helposti takkuja. Mm kainalot.

[välkky]

Yhdyn edelliseen kirjoittajaan. Meillä ollu suomenlapinkoira noin neljä vuotta eikä valittamista. Nuo yllä olevat seikat allekirjoitan mitä nyt tämä meidän yksilö viihtyisi ulkona vaikka 24/7 kesät talvet. Ja seurallinen on tosiaan, sohvalla yleensä parhaalla paikalla... :D

[matrikkel]

Kultainen noutaja, hoitaa meillä vahtimisen sillä aikaa kun laumis/kset makaavat päiväunilla. :-)

[James Potkukelkka]

Samaa mieltä kuin @Paroni.
Lasten allergisuus kannattaa selvittää ettei tule tilannetta että alkavatkin oirehtimaan koiran tullessa kotiin ja ikävää jos koirasta joudutaankin luopumaan pian hankinnan jälkeen.

Sekarotuisesta koirasta ei tiedä mitä luonteenpiirteitä sille on periytynyt. Meillä on labradorin ja kultaisen noutajan sekoitus. Käytiin muutaman kerran tutustumassa luovuttajaperheen kotona koiriin ennen hankintapäätöstä. Luovuttaja kertoi että sekarotuisen koiran emoon kannattaa tutustua, pennut helposti samaistuvat emoonsa. Ei täysin poikkeuksetta tietenkään mutta meidän piski on kyllä täysin emonsa luonteinen. Pirun rauhallinen ja kiltti koira joka varmasti ottaisi murtovarkaankin häntä heiluen vastaan mutta vaatii paljon liikuntaa ja huomiota (mm. rapsutuksia ja läsnäoloa). Ei paljon helpompaa koiraa lapsiperheeseen voisi kuvitella, mutta edellyttää tosiaan aktiivista elämää. Vaikka rauhallinen luonteeltaan onkin niin kyllä se haukkumaan alkaa heti kun vieras henkilö tai auto tulee kotipihaan. Näin tekee varmaan kaikki koirat joten jos se riittää vahtimiseksi niin varsinaista vahtikoiraa ei kannata hankkia.

Ei sekään pitkän päälle mukavaa ole jos koira räksyttää kaikesta mahdollisesta ohikulkijasta tai kolahduksesta. Naapurissa on Australian paimenkoira joka on jo astetta vaativampi koira. Vaatii pirusti liikuntaa ja varsinkin älyllistä haastetta. On älykäs koira mutta myös sellainen räksyttäjä että oksat pois. Kaikkien ohikulkijoiden, jopa autojen perään haukkuu ja heti jos esim. perheen jäsen poistuu omasta pihasta vaikka naapurin pihalle juttelemaan ja koira näkee tämän niin alkaa hirveä meteli. Paimenkoirahan haluaa pitää sen oman laumansa kasassa.

Maltti on valttia koiran hankinnassa ja niihin rotuihin kannattaa itse kunnolla tutustua eikä tehdä valintaa nettifoorumin suositusten perusteella. Jokaisella koiranomistajalla on varmasti oma lehmä hieman ojassa ja helposti suositellaan sitä omaa koirarotua, kuten itsekin juuri tein.

[Puuhapete]

Meidän rotuja en esim suosittele haettuihin spekseihin ollenkaan, mutta jätän ne kuitenkin kertomatta.
Aktiiviset palveluskoirat on kuitenkin ensisijaisesti harrastekoiria, ei vahtikoiria tai sohvaperunoita.

[Moukka'Bloukka]

Pitäkää ne koiranne sitten kiinni tai aidatulla alueella taajamassa. Vaikka olisi kuinka totelevainen ja hyväluontoinen, niin ne on eläimiä eikä niistä voi aina sata olla. Myös kaikanlaista paskaa löytyy puskista, jota vapaana oleva koira voi niellä.

Kerran olin kissan (valjaissa) kanssa kävelyllä ja pihalta, jossa aina pidetään mäyräkoiraa vapaana, niin tämä ruskea pötkö lähestyi täyttä laukkaa. En ottanut riskiä alkaa ihmetellä millä asioilla piski lähestyi vaan niskasta viskasin takaisin tontillensa.

Toinen tapaus on ihan lähipiiristä jossa isompi vapaana oleva koira sai jonkun kohtauksen ja suuttui pienemmälle ohikulkevalle kytketylle koiralle. Juoksi tontiltansa vieraalle tontille ja puri pahasti tätä pienempää. Vaikeat hoidot on edelleen käynnissä.

[Kilu7]

Meillä on perheessä nykyisin kääpiöpinseri. Ilmoittaa kyllä vieraista, joten käy vahtikoirasta :) Aiempi oli 10:nen kertaa suurempi/painavampi. Dopperin ja sakun risteytys. Sen sain koulutettua omiin pieniin lapsiin sopeutuvaksi ja ei tuottanut ikinä ongelmaa perheessä. Oli n.14 vuotta, kunnes ikä teki tehtävänsä. Sen kokoista koiraa ei kuitenkaan lapset pysty käyttämään yksin ulkona, niin että olisi sata varmasti hallinnassa. Aiemmin itsellä on ollut dopermanni ja se oli vai isännän koira.

[Hallikainen]

Meillä taas on 'tavallinen' pinseri. Varsin itsepäinen välillä mutta rehellisesti en vaihtaisi mihinkään muuhun vaikka tuo hulluksi meinaakin välillä tehdä tempuillaan :D
Opettaminen vaatii kärsivällisyyttä ja pitkä jänteisyyttä, rotumääritelmässäkin sanotaan ettei ole kovin miellyttämishaluinen.