Auton rahoitus..?

[KuiKelo]

Eli enpä olisi voinut paljoa enempää vikaan "tietää".. :D

[Hervast]

Esim. yrittäjä voi hankkia ulkomailta paketti- tai kuorma-auton tai traktorin omaan käyttöönsä verovapaasti ilmoittamalla vat-tunnuksensa myyjälle. Myös muut vähennyskelpoiset ostokset voi suorittaa tälläviisiin alv. 0 hinnalla, esimerkkinä vaikka rengasostot Ruotsin puolelta.

Valaiskaas joku miten se ulkomaan alvi menikään autokaupoissa ? Eli kun tuodaan auto vaikkapa varaosiksi, silloin kai voi yksityinen henkilökin ostaa ulkomailta auton alv. 0 hinnalla ? Jos sitten kuitenkin meinaa rekisteröidä auton suomeen, pitääkö ulkomaan hinnan päälle maksaa kotimainen alv jos sitä ei ole lähtömaassa maksettu ?

[Hezekiel]

Yksityishenkilön käytössä olleessa tavarassa (ml. autot) ei ole vähennettävää arvonlisäveroa. Jos tavara (ml. auto) on ollut uudesta asti yrityksen omaisuutta, vähennettävä ALV säilyy. Alvi maksetaan ostettaessa, paitsi milloin yritys ostaa toisesta EU-maasta vähennyskelpoista alvia sisältävää tavaraa, maksaa se veron kotimaahansa.

[Jape]

Ja ei se yrittäjä omaan käyttöönsä niitä alvittomia autoja hanki vaan yrityksen käyttöön. Tiedän eräitäkin tapauksia, kun on ahnehdittu omia ajoja alvittomilla autoilla ja naapuri käräyttänyt. Verottaja on näistä tarkkana.

[JARKKO -70]

Viime aikoina alkanut päässä heittää sen verran, että pitäisi saada kalliimpaa pirssiä alle.
En ole vielä tähän päivään mennessä ostanut auto ns. osamaksulla. Joten voisiko joku valaista miten
tuo homma toimii.
Toinen vaihtoehtohan on tietysti perinteinen pankkilaina.
Tai ostaa halpa auto pankkiautomaatista nostetuilla seteleillä, niitä tullut vain yleensä hankittua.

Tässä käsitykseni asiasta,jos auto ostetaan osamaksulla:
-auto on siis luottoyhtiön omaisuutta, kunnes viimeinen erä maksettu
-auton omistaja luottoyhtiö, maksaja on auton haltija
-autossa on pakko olla kasko
-auton maksaminen on asiakkaan ja rahoitusyhtiön välinen asia, asia ei kuulu myyjälle yhtikäs mitään
-auton myyminen on mahdotonta, kunnes olet maksanut rahoituksen kokonaan

Kun auton viimeinen erä maksettu, kuinka auton haltija siirtyy auton omistajaksi?
Tuleeko auton luovarit luottoyhtiöltä, vai kuinka siinä menetellään?

[okkim]

Juuri noinhan se menee, paitsi viimeisin asian kohdalla. Rahoituksen voi joskus myös siirtää, jolloin auton voi myydä aikaisemminkin pois.

Kun auto on kokonaan maksettu, luottoyhtiö lähettää sinulle luovarit.

[jjj84]

Auton voi koska tahansa lunastaa omaksi, maksamalla loppuvelan.. eli myynti on helppoa, ostaja siis maksaa loppuvelan ja auto on hänen.

[hopsis]

Kannattaa varautua maksamaan jonkinmoinen käsiraha. Viime kesänä ässäauton käsiraha oli ~20% ostohinnasta. Rahoitus on sinänsä helppo ratkaisu että kukaan ei kysele takausten tai paljon muunkaan perään. Pankkilainankin varmaan saa jos panttaa kivitalon ja saa pari varakasta että velatonta takaajaa vielä taakseen. Sitten yli 20k€ lainat pankista menee aika hankalaksi jos ei ole oikeasti jotain reaalivakuutta kuten sitä omaa taloa/osaketta. Korkohan on viime aikoina ollut autorahoituksissa yleisesti <5%. Onko se sitten paljon vai vähän, ei minusta. Toisille se 5% on showstopper.

[maneesi]

Kyllä pankkilainan noin 10-20Ke saa aika helposti vaikka olisi asuntolainaakin. Itse mieltäisin pankista otettavan rahan kuitenkin mukavammaksi ottaa...
Olettaen että nyk. lainat ei ns. tappiin otettuja ja tyyliin pariskunta, joilla molemmilla duuni...

[Ilkka L]

Juuri noinhan se menee, paitsi viimeisin asian kohdalla. Rahoituksen voi joskus myös siirtää, jolloin auton voi myydä aikaisemminkin pois.

Juuri näin, mutta tämä siis aina edellyttää neuvottelua auton todellisen omistajan (=rahoitusyhtiön kanssa) kanssa.

[Puuhapete]

Ei ole lainan saaminen mikään ongelma, jos on vakuudet kunnossa ja takaisinmaksukykyä. Summalla ei niin väliä. Jos ei ole niin et saa mitään lainaa. Näin se on aina ollut.
Ja osamaksun takana on myös pankki.

Juuri näitä asioita läpi käyneenä asetuin pankkilainan kantille.
Marginaalit on vähän noussut, mutta oma laina asettuu kuitenkin 3% paikkeille. Vakuuksien kohdalla on kertoimet noussut, eli vaaditaan 1.x kertaa lainamäärä vakuuden arvoksi.

[R.U.F]

2 autoon olen ottanut lainaa. Uuteen Poloon vuonna -04 ja Uuteen (esittelyaauto) Passattiin -08. En voisi kuvitellakkaan, että ottaisin enää autoon lainaa. Mulla menee hiukan toisinpäin. Sijoitan n.300€ kk. korkeariskisiin sijoituksiin maailmalle, eli hajautettuna. Tällähetkellä näkyy trendi olevan n.-5%, mutta en todellakaan panikoi, enkä kyttää tunnin välein käyriä. Eli jos menee rahat moppen perseeseen, niin sitte menee. Varmemmin ne rahat menee lainalla ostetussa, uudessa autossa sinne pyllyyn.

[Puuhapete]

Mä olen sen verran monta lähisukulaista hautaan saattanu jo, että tiedän ettei täältä kukaan mukanaan vie mitään. Miksi aina murehtia, että en nyt saanut sitä halvimmalla mahollisella tavalla.
Miksi me käydään töissä? Siksi, että saadaan rahaa, mutta mitä varten? Elämistä. Ja yksi elämä meillä lienee kuitenkin.

Sinänsä mulla on vielä ihan hyvä tilanne, eli pysty kyllä maksaan uuden auton lainan ja vielä laittaan eläkevakuutuksiin tulevaisuutta varten. Eihän sen lainan pidä olla ainoa asia elämässä?

OT:na noihin sijotuksiin. Itellä menee aika iso osa uusiutuvaan energiaan. Toiveikas riski, että noin 25-30v päästä ne sijotukset jo kannattaa. Sillonhan sitä rahaa vasta eläkevakuutuksista alkaa tarvitteen tai saamaan.

[Ilkka L]

En voisi kuvitellakkaan, että ottaisin enää autoon lainaa. Mulla menee hiukan toisinpäin. Sijoitan n.300€ kk. korkeariskisiin sijoituksiin maailmalle, eli hajautettuna. Tällähetkellä näkyy trendi olevan n.-5%, mutta en todellakaan panikoi, enkä kyttää tunnin välein käyriä.

Sama tilanne täällä, laitan X€/kk kohtuullisen korkean riskin arvopapereihin ja osakkeisiin. Sitten kun alkaa autonvaihto olemaan ajankohtainen, lyödään tarvittava osa sijoituksista lihoiksi ja ostetaan auto ilman velkaa. Tällä hetkellä sijoitusnäkymät eivät kylläkään ole hirveän suotuisia (kun valtaosa omasta salkusta hankittu ennen 15.6.2011) ja nyt mennään n. +2% tuotolla, mutta sellainen +30-40% arvonnousu on odotettavissa, kunhan tämä taloustilanne tästä kirkastuu ja asiat menee putkeen. Tai sitten tulee takkiin jonkin verran, mutta se ei pitkässä juoksussa ole kovin todennäköistä. Onneksi kohta alkaa kevään osinkosade ja toivon mukaan silloin on vielä halpoja osakkeita tarjolla:)

Mä olen sen verran monta lähisukulaista hautaan saattanu jo, että tiedän ettei täältä kukaan mukanaan vie mitään. Miksi aina murehtia, että en nyt saanut sitä halvimmalla mahollisella tavalla.

Juu, ei täältä kukaan vie mitään mukanaan, mutta itse tähtään siihen, että perillisille pystyy jättämään edes kohtalaisen pesämunan, kun on meikäläisen aika lähteä soittelemaan harppua pilvenreunalle.

Sinänsä mulla on vielä ihan hyvä tilanne, eli pysty kyllä maksaan uuden auton lainan ja vielä laittaan eläkevakuutuksiin tulevaisuutta varten.

Eli säästät sinäkin ja sijoitat omaan tulevaisuuteen, kuten minäkin, mutta hieman eri tavalla.

[miiahone]

Mä olen sen verran monta lähisukulaista hautaan saattanu jo, että tiedän ettei täältä kukaan mukanaan vie mitään. Miksi aina murehtia, että en nyt saanut sitä halvimmalla mahollisella tavalla.
Miksi me käydään töissä? Siksi, että saadaan rahaa, mutta mitä varten? Elämistä. Ja yksi elämä meillä lienee kuitenkin.

Tuossa on pitkälti perää. Väittäisin että suurin osa käy töissä siksi että on vaan pakko käydä. Itse pyrin menemään periaatteella "käyn töissä elääkseni, en elä käydäkseni töissä". Jos se kuuluisa lottovoitto osuisi kohdalle, niin uskon että keksiskin kaikkea kivaa harrastetta ilman duuniakin mutta nyt kun niin ei ole käynyt, niin tätä toistaiseksi.

OT:na se on taas eri asia mitä OIKEASTI haluaa elämältään. Tyyliin jättäisi toimistohommat ja uudet autot ja muuttaisi jonnekin hevon kuuseen viljelemään porkkanaa juuri sen verran että hengissä pysyy - luopuen paljosta maallisesta kivasta mutta saisi ehkä jotain henkistä pääomaa tilalle? Mutta tuollaiset ratkaisut vaativat rohkeutta eikä se tietysti niin helppoa ole käytännössäkään - välttämättä

[Puuhapete]

Eli säästät sinäkin ja sijoitat omaan tulevaisuuteen, kuten minäkin, mutta hieman eri tavalla.

Kyllä joo, mutta en säästä autoon. Mun säästämisessä on toivekuva, että joskus pääsisin eläkkeelle ja jos kunto vielä on ok, olisi vielä rahaa elääkkin.

Ja jos olisi virtaa ja viitseliäisyyttä, niin voisihan tuon auton hinnan säästää. Sitten kun tulisi päätöksen aika, en ostaisikaan uutta autoa, koska en pystysi pesämunasta luopumaan :)

[Hifisti]

Tuossakin pitää ottaa huomioon ihmisten palkkatasot. Ihmettelette täällä +40te autojenne kanssa että miksi muut eivät osta/ota lainaa noin paljoa.

Järkevällä laina-ajalla kk eräksi tulee noin 1000e. Kellä normaali duunarilla (30-40te vuosiansiot) on rahaa laittaa tuon verran autoon? Minulla ei ainakaan ole vaikka uudella haluaisinkin ajaa.

[Ilkka L]

Kyllä joo, mutta en säästä autoon. Mun säästämisessä on toivekuva, että joskus pääsisin eläkkeelle ja jos kunto vielä on ok, olisi vielä rahaa elääkkin.

No en minäkään varsinaisesti säästä autoon. Yritän vain pistää "sukanvarteen" kaiken sen mitä ei mene päivittäisiin menoihin, tinkimättä mistään olennaisesta. Näin tarkoituksena kartuttaa omaa varallisuutta sille tasolle, että ei tarvitse kovasti kysellä hintoja, kun jotain on ostamassa. Tarkoitus tehdä myös omaa eläkesäästöä siinä samassa ilman PS-tilejä, eläkevakuutuksia yms. pankkien/vakuutusyhtiöiden järjestelmiä joiden veroseuraamuksia minun eläkeikä saavutettaessa ei tiedä itse pirukaan.

Ja jos olisi virtaa ja viitseliäisyyttä, niin voisihan tuon auton hinnan säästää. Sitten kun tulisi päätöksen aika, en ostaisikaan uutta autoa, koska en pystysi pesämunasta luopumaan :)

Heh, tämä kyllä harvinaisen totta. Kun jotain saa säästöön, niin siitä luopuminen on vaikeaa. Täytyy vain toivoa, ettei oma elämä mene sille mallille, että joskus tulevaisuudessa vain istuu karvalakki korvilla kotona ja katselee pankkitilin saldoa :)

[maspe]

Jokin aika sitten tuli eläkkeistä ja elintasosta juttua radiosta, ja joku ekonomisti totesi, että nykyihminen on usein rikkaimmillaan kuolinpäivän aamuna, pesämunaa on kertynyt ja tulot ovat suuremmat kuin menot. Toisin taitaa käydä sitten kun meidän alle keski-ikäinen ikäluokka on eläkkeellä, silloin taidetaan joutua syömään työuran aikana kerrytettyjä säästöjä ja jos pitkään elää, niin toivottavasti on tilin loppusaldo vielä plussan puolella.

Auton vaihto on mielessä, mutta kun ei tiedä mitä haluaa. Ostaisiko pykälää paremman ja uudemman, vai tyytyisikö samantasoiseen ja edullisempaan vai siirtäisikö vielä hankintaa ja kerryttäisi investointipesämunaa autoon tai johonkin muuhun kohteeseen. Passatissa ei kuitenkaan ole mitään sellaista vikaa, miksi siitä pitäisi luopua tai vaihtaa toiseen.

Sijoituksista puheen ollen, ei ollut ollenkaan huono idea pankilta tarjota asuntolainamarginaaleista neuvotellessa sijoituksia. Laskin, että muutamassa vuodessa tällä suhteellisen pienelläkin säästösummalla tulee seuraavan suuremman remontin rahat säästettyä, ja selviää ilman lisälainoja siinä vaiheessa.

[jannekk]

Tuossakin pitää ottaa huomioon ihmisten palkkatasot. Ihmettelette täällä +40te autojenne kanssa että miksi muut eivät osta/ota lainaa noin paljoa.

Järkevällä laina-ajalla kk eräksi tulee noin 1000e. Kellä normaali duunarilla (30-40te vuosiansiot) on rahaa laittaa tuon verran autoon? Minulla ei ainakaan ole vaikka uudella haluaisinkin ajaa.

Velattomalla duunarilla, jonka vaimo käy myös töissä.

[JM]

Heh, tämä kyllä harvinaisen totta. Kun jotain saa säästöön, niin siitä luopuminen on vaikeaa. Täytyy vain toivoa, ettei oma elämä mene sille mallille, että joskus tulevaisuudessa vain istuu karvalakki korvilla kotona ja katselee pankkitilin saldoa :)

Mulle kävi juuri näin. Säästin aivan raivona rahnaa Porschea varten. Pistin 300-700e/kk rahnua syrjään joka kuukausi (vuositulot about 40ke). Sain auton, mutta se kauppa eni käteen ja sitten kaupan peruunnuttua ostinkin motskarin kesäksi. Motskarin sain todella sopivasti, mutta jo syksyllä alkoi tuntua siltä, että se on ihan pakko myydä pois, etten vaan ota siinä kuokkaan ja menetä noita kovalla hiellä säästettyjä rahoja. Sain mopon myytyä ja sain ajaa ilmaiseksi kesän sillä. Nyt niitä rahoja ei oikein raaskis käyttää mihinkään. Toisaalta, se oli aivan järjettömän mahtava fiilis nostaa yhden auton verran hilloa omista säästöistä. Ei tarvinnui mennä pankkiin lakki kourassa ja heti oston jälkeen olis voinut jatkaa säästämistä, kun ei olisi syntynyt velkaa, jota olisi pitänyt heti alkaa lyhentämään. Se mikä on varmaa, on heräteoston todennäköisytden huima pieneneminen, jos rahat on säästänyt etukäteen. Kovan urakoinnin jälkeen niitä rahoja ei ihan ekasta päähän pälkähdyksestä tuu laitettua sileäksi. Autokuumekaan ei iske niin kuin paskahätä.

[jpeltopuro]

Tuossa on pitkälti perää. Väittäisin että suurin osa käy töissä siksi että on vaan pakko käydä. Itse pyrin menemään periaatteella "käyn töissä elääkseni, en elä käydäkseni töissä". Jos se kuuluisa lottovoitto osuisi kohdalle, niin uskon että keksiskin kaikkea kivaa harrastetta ilman duuniakin mutta nyt kun niin ei ole käynyt, niin tätä toistaiseksi.

OT:na se on taas eri asia mitä OIKEASTI haluaa elämältään. Tyyliin jättäisi toimistohommat ja uudet autot ja muuttaisi jonnekin hevon kuuseen viljelemään porkkanaa juuri sen verran että hengissä pysyy - luopuen paljosta maallisesta kivasta mutta saisi ehkä jotain henkistä pääomaa tilalle? Mutta tuollaiset ratkaisut vaativat rohkeutta eikä se tietysti niin helppoa ole käytännössäkään - välttämättä

OT: otan osaa, jos teette töitä oikeasti vain tienaamisen pakosta. Toki moni näin sanoo kahvipöydässä, mutta jos oikeasti valintatilanne tulee eteen, niin luopuisitko työkavereista ja työn tekemisen ilosta, jos vastineeksi saisit (ainoastaan) nykyisen palkkatasosi? Jos luopuisit, niin suosittelen sitten hakemaan ihan vapaaehtoisesti mielekkäämpää työtä :)

Itsellä olisi ollut harvinaislaatuinen mahdollisuus ruveta loikoilemaan työkyvyttömyyseläkkeellä ja nauttia tilastojen mukaista keskipalkkaa eläkkeenä. En kuitenkaan koe, että kotona lonnimalla elämässä olisi samaa iloa kuin työtä tekemällä, joten valitsin toisin. Vapaa-aikaa olisi liian kanssa ja rahaa ei kuitenkaan sen enempää, tuntuisi että elämä menisi hukkaan.

Se on sitten kokonaan eri asia, jos saisi jostakin vaikkapa 10 M€ rahaa. Silloin lisääntyneen vapaa-ajan voisi täyttää mielekkäillä harrastus- tai yritystoimintahankkeilla, joiden ei tarvitsisi olla kovin tuottavia.

Offtopiikkia jatkaen, harva sijoitustoimintaa harrastava puhuu tai suunnittelee näitä -50% vuosituottoja, vaikka niitäkin aina tulee silloin tällöin. Se tekee niistä "vähän kuukausittain sijoittamalla uusi auto kolmessa vuodessa" -laskelmista kovin ruusuisen näköisiä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on kuitenkin ollut monia jopa 2-3 vuoden pituisia tilanteita, joissa autoon sijoitettu raha on pitänyt arvonsa paremmin kuin arvopaperi. Historiallinen tuotto ei tietysti ole tae tulevasta. :)

[Merza]

Jos mä pystyisin säästämään niin paljon että voisin uudehkon Audin hankkia, niin siinä vaiheessa en varmasti voisi tuota isoa summaa laittaa kerralla menemään.

Jos on piiiitkän aikaa säästänyt sen ison summan rahaa, niin ei tulisi mieleenikään laittaa sitä näinkin huonoon sijoitukseen kuin auto... :)

Osarilla ei mitään ongelmaa!

[thompson]

OT: otan osaa, jos teette töitä oikeasti vain tienaamisen pakosta. Toki moni näin sanoo kahvipöydässä, mutta jos oikeasti valintatilanne tulee eteen, niin luopuisitko työkavereista ja työn tekemisen ilosta, jos vastineeksi saisit (ainoastaan) nykyisen palkkatasosi? Jos luopuisit, niin suosittelen sitten hakemaan ihan vapaaehtoisesti mielekkäämpää työtä :)

Lisää OT: Kiitos osanotoista :) Mutta noin minä asian näen enkä usko että tilanne olisi yhtään sen parempi missään muussakaan työssä. Jos voisin pitää nykyisen palkkatasoni, niin hanskat tippuisivat heti. Haluaisin kyllä tehdä ja osata kaikenlaista, joten alkaisin käyttämään aikaani noihin "harrastuksiin" mutta en missään nimessä tekisi niitä työkseni. Ja kavereita mulla on työpaikan ulkopuolellakin.

[salonenm]

Otan osaa, jos jollain pelkkä työ luo elämään mielekkyyttä. Vaikka itse omasta työstäni pidän, niin nykyisen tulotason pysyessä heittäisin mielelläni työhommat sikseen ja silti ystäviä ja tekemistä riittäisi oikein mainiosti päivät täyttämään.

[hopsis]

Sama täällä. Työkavereissa ja -tehtävissä ei sinänsä ole valittamista mutta muutamat mätämunat asiakaskunnasta riittävät pilaamaan pisnekset ja päivän riittävän usein. Äkkiä hiipii ajatus että vois kai sitä pärjätä vähemmälläkin rähjäämisellä. Eikä ole pelkoa että olis edellämainiut 40k€ vuositulot, ei edes lähellä että ei näitä pienipalkkaisia perushommia kukaan rakkaudesta työhönsä tee.

[JM]

OT: otan osaa, jos teette töitä oikeasti vain tienaamisen pakosta. Toki moni näin sanoo kahvipöydässä, mutta jos oikeasti valintatilanne tulee eteen, niin luopuisitko työkavereista ja työn tekemisen ilosta, jos vastineeksi saisit (ainoastaan) nykyisen palkkatasosi? Jos luopuisit, niin suosittelen sitten hakemaan ihan vapaaehtoisesti mielekkäämpää työtä :)

Mä oon ajatellut aina asian niin päin, että työt on välttämätön paha, jotta voi nauttia elämästä sen työajan ulkopuolella. Ei sellaista ruusuista duunia olekkaan, että se ei joskus maistuisi vähän kakalta. Työnkuva tai sen sisältö ei määrittele mun identiteettiä pätkääkään. Voin nauttia olemisestani ihan hyvin, vaikken pääsisi kehumaan kenellekkään, kuinka hyvä olen työssäni. Kyllä mä töissäni viihdyn, mutta ei mulle olisi mikään ongelma pudottaa työpäiviä vaikka puoleen nykyisestä. Voisin hyvin vaihtaa aamuvuorot lasteni kanssa vietettävään aikaan. Nou problem.

Edit:
Kävin Kosovossa yhden vuoden ihan rehellisesti pelkästään auton takia. Jollei sitä auto nimistä palloa olis ollut nilkassa, olisin hiihdellyt sieltä parin ekan kuukauden jälkeen himaan. Niin järjetöntä se koko touhu oli. No oli siellä kivoja kavereita ja hauskaakin riitti, mutta en mä sinne olis koskaan lähtenyt, ellei sitä autontuontimahdollisuutta olis ollut.

[jpeltopuro]

Yhdyn Miikan osanottoihin. Eli tasapainoinen elämä vaatii toki monenlaista sisältöä, työ on yksi niistä, ja aika olennainen osa. Löytyy aika paljon esimerkkejä näistä puolivarakkaista tyhjäntoimittajista, joiden päivät täyttää vähitellen viinan kanssa läträys "kavereiden" kanssa.

Ja epäilenpä vahvasti sarjayrittäjäsalosen kykyä heittäytyä tyhjäntoimittajaksi. :)

[Puuhapete]

Eikös tuo yrittäjyys nyt ole jo vähän semmosta hommaa, että siihen on hakeutunut, koska tykkää alasta?

En minä pistäs firmaa pystyy, jollen olis kiinnostunu alasta.

Tottakai töissä pitää viihtyä. Jos voittasin miljoonia, niin en lopettaisi työntekoa vaan yrittäisin ehkä muuttaa työaikoija jne.
Ja se toisi myös sellasta vapautta, että oikeasti uskaltaisi joissain tilanteissa ilmaista eriävät mielipiteet isoille pampuille. Nyt ei tohdi ihan suoraan sanoa mitä ajattelee.

Fakta on, että työ ainakin omalla osalla vie työmatkoineen yms 10h päivästä. "Oikeelle elämälle" jää siis viikolla ehkä se 6h.
Minä voisin tehdä lyhennettyä viikkoa tai päivää.

Tää nyt ei varsinaisesti liipannu auton rahotusta muuten kuin siltä kantilta, että oravanpyörä se mun ajoi uuteen autoon lopulta. Työn takia mulle tulee uusi oma auto, koska työmatkat on pitkiä. 40tkm ajosuoritteella liisarit ei oikeen kannata. Ja se, että nykyinen työnantaja määrittelee parametrit leasing auton hinnalle työtehtävän mukaan. Itse kun olen nykyään kravattiin tukehtuva turhake manager, niin firma maksaisi 28% leasing vuokrasta. Ja maksimi vuokra 1000e. Ei oikeen muuten sytytä.

[jannekk]

Olen Peltopuron kanssa samoilla linjoilla työssäkäymisen suhteen. Itselläni on omasta mielestäni hyvä työpaikka, palkkaa toki aina saisi tulla enemmän ja työkin voisi toisinaan olla mielekästä. Mutta työssä käyminen on osa elämää ja haluan antaa lapsilleni mallin, jolla elämässä pärjää. Minulla ei ole ollut onnea syntyä kultalusikka suussa, itse olen joutunut tyhjästä aloittamaan. Lisäksi epäilen riittäisikö nykyinen tulotaso jouten olemiseen. Luulen, että kun olisi yllin kyllin aikaa, rahaakin olisi helpompi kuluttaa. Kun käy töissä, niin rahaa ei jouda ylimääräisiä tuhlaamaan.