Kuulutus

Collapse
No announcement yet.

Foorumilaisten mielipiteitä ja kokemuksia staffeista.

Collapse
X
 
  • Suodata
  • Aika
  • Näytä
Clear All
new posts

  • Foorumilaisten mielipiteitä ja kokemuksia staffeista.

    Elikkä kokemuksia ynnä muuta tietoutta mitä foorumilaisilla on tuosta staffordshirenbullterrieristä. Itselläni olisi tarkoitus hommata uusi koira vanhan poismenon johdosta (rotikka). Muutaman tuntemani sbt luonteet ovat olleet mitä mukavimpia ja ihmisystävällisimpiä ja ehdottoman luotettavia.

    Yksi lapsi on perheessä (8kk) ja kaksi hevosta pihalla. Eli aivan perhe koiraksi tulossa. Muitakin rotuja saa ehdotella =) Itselleni myös lenkki kaveria etsin eli ei mitään taskurottia tai muuten vaan laiskoja tapauksia ;)
    Viimeksi muokannut mikavirta; 21.4.2009, 21:47. Perustelu: oikein kirjoitusta

  • #2
    Muitakin rotuja saa ehdotella
    Australianterrieri, ehdottomasti. Wikipedia

    Meillä on 2kpl moisia ja on aivan mahdottomia veijareita!

    Meidän pojat tuli Särkisalosta, eli Perniöstä ei olis ees paha matka... ;)

    Comment


    • #3
      En ole omistanut, joten omani on aika mututietoa, mutta hiemankaan amatöörimmälle koiraihmiselle en suosittelisi. Olen käsittänyt että koira on erittäin suojeleva, joten et voi jättää sitä vapaaksi pihamaalla juoksentelemaan, jos et todella osaa kouluttaa ja luota koiraan täysin. Tosin jos sinulla on rotikka ollut, niin et varmaankaan ole amatööri enää kouluttamisessa.
      Sen verran on henkilökohtaista kokemusta itselläni, että erittäin kokemattoman ihmisen (arviolta 16-18 vuotias henkilö, luultavasti ensimmäinen 'oma' koira) omistama staffiuros kävi jo noin 7-8 kuukautisena kolmivuotiaan kultsiurokseni kimppuun ihan tappelumeiningillä. Muutaman kerran pääsi ärsyttämään tosikoitokseen ja lopulta jouduin lääkärillä koirani tikkauttamaan. Korostan vielä, että en ole rotua vastaan, mutta todella pitää olla aikaa noin vahvaluontoiselle ja suojeluhaluiselle koiralle. Hyvin todennäköisesti saman sukupuolen kanssa tulee vanhempana ongelmia. Tässä olen kuitenkin erittäin heikoilla jäillä, suosittelen keskustelemaan vastuuntuntoisten kasvattajien kanssa rodusta, he tietävät asiasta varmasti parhaiten.
      Luultavasti melkein mistä tahansa rodusta saa mukavan lenkkikaverin, on muusta harrastamisesta ja tietenkin ulkonäöstä kiinni tuo rodun valinta mielestäni.

      Comment


      • #4
        sen verran olen noita rotu määritelmiä lueskellut että staffilla ei ns suojelu viettiä ole vaan on pikemminkin seurakoira ja ottaa kaikki iloisesti vastaan. Muiden koirien kanssa ei kuulemma tule oikein toimeen ellei kunnolla pennusta pitäen "opeta" tulemaan. Kaikkihan on toki koulutuksesta kiinni ja rodun kun rodun saa pilattua väärällä koulutuksella.

        Englannin ja jenkkilän suosituin koira rotu näytti ainakin olevan eli tuskinpa tuo ihan läpeensä paha koira on :) mutta lisää kokemuksia kuunnellaan mielellään.

        Comment


        • #5
          Nyt muuten pitää korjata sen verran, että tuo kohtaamani staffi oli amstaffi eikä normi staffi. Jos tosiaankin suojeluviettiä ei ole, niin sitten on vain sitä reviiriviettiä varmaan senkin edestä. En usko minkään rodun hyvyyteen tai pahuuteen, koirat toimivat vaistojensa varassa.

          Comment


            #6
            Kokemusta ei ole kuin Suursnautsereista ja Nöffeistä.
            Perussääntönä koiran käyttäytyminen määräytyy pääsääntöisesti omistajasta ja kurista. Osittain toki myös perimästä. Koirat ei tarvitse piikkipantoja tai raippoja asioiden oppimiseen. Niiltä ei tartte ottaa luuloja pois, vaan kyllä koirankin pitää saada esittää mielipide rajaan asti.
            Ongelmakoiran voi saada vaikka "lelukoirasta" tai kultaisesta noutajasta.
            Koiran koulutukseen periaatteessa pätee samat säännöt kuin lasten kanssa. Päätökset pidetään eikä anneta periksi.

            Mutta rotu pitää valita ihan itse. Rotuja on kirjat täynnä ja infoa antaa myös kasvattajat. Jos kasvattajalla ei ole kuin kehuja annettavana, skippaisin kyseisen kasvattajan. Rehellinen kasvattaja kertoo "tyyppiviat" ja myös kertoo suoraan jos hänen mielestä koira ei sovi sulle.

            Rodun sisällä myös voi olla vaihtelua ja jotkin ominaisuudet vain periytyvät.

            Jos jaksaa kouluttaa ja olla jämpti niin voi mun mielestä ottaa vaativan koiran. Sellainen tuo staffi mun mielestä kuitenkin on.
            Ja antaa koiran etsiä paikka "laumassa". Aika sen kertoo, rupeaako yrittämään hierarkiassa ylöspäin.

            Ja kun vielä sen muistaa, että se ystävällisinkin koira voi pimahtaa. Tästä on kokemusta.
            Viimeksi muokannut Puuhapete; 22.4.2009, 08:26.

            Comment


            • #7
              Miksi rotukoiraa? Sekaroituinen käy?

              Comment


              • #8
                ei ole pois suljettu asia mutta on vain paljon hankalampaa löytää sellaista sekarotuista pentua joka myöskin miellyttäisi omaa silmää eikä niiden perus luonteesta ja yleis olemuksesta voi niin helpolla tietää kuin rotukoirasta. Olen nyt monia kenneleitä soitellut läpi ja hyvin useasti ainakin pentujen vanhemmat ovat luonne testattuja. Tuollakun ylempänä jo mainittiin noista perintö asioista. Mutta jos joonaksella jotain tiedossa niin saa vinkata... ;)

                Comment


                  #9
                  Aivan loisto koira. Kannattaa vaan tarkkaan selvitellä mistä sen hommaa. Rotu on kuitenkin ollut vähän muodissa ja kasvattajat ovat tehneet paljon pentuja aika kyseenalaisilla yhdistelmillä vissiin rahan toivossa. On lonkkavikoja, piiloripsiä, kyynärnivelvikoja, ihottumaa ja vaikka mitä. Ei se sitä tarkoita etteikö voisi tervettä koiraa saada, mutta riskit on hyvä tiedostaa. MMeillä on staffi uros ja kaveripiirissä niitä on useammalla kaverilla, joten jotain kokemuspohjaa on näille terveysongelmaväitteille. Lisäksi osa koirista on aika heikkohermoisia. Tämä on tullut mm. luonnetesteissä esille. No jokainen koira on yksilö ja joka roptuun mahtuu kaikenlaista hännänheiluttajaa. Naapurin muksua puri vuosi sitten kultainen noutaja, vaikka ne on kaikki kilttejä...

                  Rotuna tuo on kuitenkin mainio. Itselle kriiterinä oli ostaa pienehkö koira joka ajaa suuremmankin viran ja sitä se todella on. Se ei pienistä hetkahda ja ei pane pahaksi vaikka leikit olisivat vähän rajumpiakin. Vastoin yleistä käsitystä, tuo rotu alkaa olemaan aika kaukana "taistelukoirista", jollaisiksi staffit helposti leimataan. Ehkä kuitenkin kova kipukynnys on peruja siltä ajalta, kun rotua on alettu jalostaa. Kaikenmaaailman lukkoleukajutut voi heti unohtaa. Pysyy se toki puun oksassa kii jos sen laittaa oksaan roikkumaan, mutta ei ne leuat mihinkään lukkoon mee.

                  Tuo kipukynnys on kyllä oikeastaan hyvä asia. Meilläkin on kaksi muksua joista vanhempi on aika kova koheltamaan. Pojalle on toki teroitettu sääntöjä, joiden mukaan koiran kanssa eletään, mutta ei pennut aina ehdi niitä muistelemaan kun on 100km/h lasissa. Joskus jannu on juossut koiraa päin ja pari kertaa kompastunut siihen muun sohelluksen ohessa. Niistä piski ei juuri ole välittänyt. Lisäksi kun koiralla on iso ego ja vahva itsetunto, oikein kasvatettuna se tietää paikkansa ja on perheen nokkimisjärjestyksen viimeinen. Omien kokemustenmukaan voisin väittää tuon rodun olevan erittäin lapsiystävällinen. Lopullta koiran omistaja kuitenkin vaikutta eniten siihen, millainen koirasta tulee.

                  Kovapäinen se on. Ja aika kohelo. Ei kuitenkaanmikään nyrkillä kasvatettava. Mahtaako mikään koira olla? Itse en semmoiseen usko. Kun se syttyy leikkiin, sitä touhua riittää ja into ei meinaa loppua millään vaikka haluisi. Ensimmäiseksi koiraksi se voi olla haasteellinen, mutta en sanoisi ollenkaan mahdottomaksi. Nartut ovat oman kokemuksen perusteella aika paljon uroksia rauhallisempia (virtaa kyllä niissäkin riittää). Myös urosten ja narttuje ulkonäössä ja koossa voi olla paljon eroa.

                  Tässä meidän piski pari vuotta sitten:


                  Täällä pari muuta kuvaa:
                  http://juhana.pp.fi/images/album/Sisu/

                  Edit:
                  Meidän koira on ollut aika monta kertaa hoidossa tuttavaperheellä, jolla on ollut rottis. Tuo on kuulemma hyvin samanlainen, mutta vain pienemmässä koossa. Mene ja tiedä, mulla ei oo rotikka ollutja kokemukset niistä on olemattomia. Painoa tuolla meidän uroksella taita olla tällä hetkellä 22-23kg. Muuten se on semmonen lapinkoiran korkuinen.
                  Viimeksi muokannut JM; 22.4.2009, 15:31.

                  Comment


                  • #10
                    Näitä lisää jos jollain vielä kokemuksia.

                    Sulla on Juhana pirun komia koira =) Mistä itse hommasit tuon staffin

                    Itse olen monet kennelit soitellut aina ouluun saakka ja oikeastaan vain kennel-liiton sivuilla mainittuja. Aina kysellyt pentujen vanhemmmista kaikki mitä irti saa ja ihan hyvältä ovat kuulostaneet osa.

                    Comment


                      #11
                      Laitoin privaa ;)

                      Comment


                      • #12
                        Yksi seuramme jäsenistä harrastaa staffilla agilitya kolmosluokassa ja tokoa vissiin evl:ssä. Vaatii käsittääkseni kouluttajalta melkoisesti määrätietoisuutta ja lujaa luotoa. Muistan mainitun henkilön kertoneen, että joskus heillä oli tullut koiran kanssa tokotreenissä erimielisyyttä ja oli vaatinut puolisen tuntia lujaa katsekontaktia, ennen kuin koiralle oli selvinnyt, kuka käskee ja kuka tottelee. Muutoin mainittu koira on aivan valloittava persoona, olen sillä itsekin kerran kisaradalla käynyt ja lujaahan tuo meni.

                        Käsittääkseni staffeilla ei leukojen lukkiutumista tapahdu, terriereissä olen kuullut monta tapausta, jossa on jouduttu käyttämään melko raakoja keinoja irrotukseen.

                        Comment


                          #13
                          No agility on kyllä aika hermoja raastavaa touhua tolle rodulle. Piski kuumenee siinä kohtuullisesti. Parempiakin koiria on siihen hommaan, mutta mikään ei tietysti estä harrastamasta sitä. Lujaa se menee ja silti kuumenemisestakin huolimatta kyllä tykkää siitä. Viitaten kuitenkin noihin edellä mainittuihin lonkka, kyyner ja polvivaivoihin, kannattaa kyllä selvittää millaisella koiralla sitä harrastaa. Toiset menevät siitä oikeasti rikki. Rotumääritelmän mukaiset vanhemmat olis varmaan aika hyvä lähtökohta. Näissä on aika massiivisiakin yksilöitä Ainakin haastetta tuossa agi hommassa riittää. Toi leukalukko juttu on kyllä ihan urbaanilegendaa. Toiset vaan puree lujempaa ja toiset hiljempaa. Yhdelläkään koiralla ei olo minkäänlaista lukkomekanismia leuoissa.

                          Comment


                          • #14
                            Rouvalla on ollut sakemannin, corgin ja sheltin ohella myös kettuterrieri ja hän ainakin voi vahvistaa tuon lukkoleukajutun. Hän on myöskin vannonut, että ei koskaan enää ota terrieriä koirakseen.

                            Varsin monella rodulla stressitaso kohoaa agilityssa todella korkealle. Itselläkin on yksi sheltti, joka kuumenee kisoissa aivan mahdottomasti, mikä vaikuttaa selkeästi koiran suoritusvarmuuteen. Monet koirat elävät jatkuvan stressin kierteessä treenaamisineen, pallonheittoineen, lelunvedätyksineen jne. Stressitaso ei pääse koskaan tasaantumaan ja kumuloituessaan aiheuttaa fyysisiä oireita.

                            Hyvä artikkeli koiran stressistä:
                            http://www.kotiposti.net/teddy/koiran_stressi.htm

                            Comment


                              #15
                              Se puree vaan kovaa. Voi olla välityskin sopiva, mutta lukkon ne ei mee. Se on totta, että niitä on väännetty auki ties millä, mutta kyse on kuitenkin vain puremisesta. Koiralla on leuka ja siinä lihakset, joilla se niitä puristaa tarvittaessa yhteen. Mitään lukkoa siitä ei saa tekemälläkään. Ei se semmoseen tilaan mee, että se ei halutessaankaan saisi niitä auki. Tai kai nekin voi kramppiin mennä, mutta ei se niitä silti mitenkään lukitse. Terrierit ovat kyllä tunnettuja kovasta purustaan. Jos se päättää pitää leukansa kiinni, ei ne ihan helposti aukea.

                              Comment


                              • #16
                                Ei minkään koiran leuat lukkiudu, se on tosiaankin legenda. Millään koiralla ei ole moista mekanismia leuoissa.

                                Terrieri vaan puree niin julmetulla voimalla ja taitaa koiran vaistoista tulla vielä se, että viimeiseen pisaraan pidetään kiinni.

                                Comment


                                  #17
                                  Alkuperäinen kirjoittaja JM
                                  Itselle kriiterinä oli ostaa pienehkö koira joka ajaa suuremmankin viran ja sitä se todella on.
                                  Tuohon kategoriaan menee tuo "vajaa"audikoirakin. Juhanan kertoman perusteella löytyy samoja piirteitä snakustakin. Nyt yli 7v. ja lähes viikoittain luullaan riisenin pennuksi;). Virtaa, miten niin?
                                  Meidän rekku: http://www.taloverkot.fi/mika.lehtosaari/max/
                                  Rotujärjestön sivut: http://www.ssnk.fi/

                                  Comment


                                    #18
                                    Perhekoiran määritelmäksi itse ehdottaisin paimenkoiraa. Pitää lauman kasassa ja suojelee sitä maailman loppuun saakka.
                                    Edesmenneiden joukossa oli Belgian paimenkoira joka hieman neuroottisen epävarmana luonteena ei välttämättä ole parhaimmillaan lapsien parissa.
                                    Nyt ruodussa ilmoittautuu sakemanni joka on aivan unelmahieno koko perheen koira sekä tuoreena perheen jäsenenä valkoinenpaimenkoira joka miellyttämisen halussaan sekä vahtimisluonteessaan on aivan omassa luokassaan. Ominaisuudet ovat kuin Belgiaanin ja sakemannin risteytys puettuna valkoiseen turkkiin jota kaikki ihailevat.
                                    Ei pure ketään, ei uhoa kellekään perheessä, ei kyseenalaista auktoriteettia, totteleen omasta miellyttämisen halustaan, näyttää komealta ja riittävän kookkaalta ollakseen USKOTTAVA - mitä muita speksejä oli tilauksessa?

                                    Pentupeto 8kk ikäisenä
                                    Viimeksi muokannut oliver; 22.4.2009, 22:08.

                                    Comment


                                    • #19
                                      Bokseri on aivan ehdoton perhekoira. Varmasti yksi lapsirakkaimpia rotuja mitä on olemassa. Vastapainoksi vaatii että rajat pidetään tiukasti ja on muutenkin vähän hösääjä luonteeltaan + näilläkin on omat jalostuksesta johtuvat vaivat.

                                      Meillä on jo toinen bokseri kun eka piti lopettaa 5-vuotiaana aivokasvaimen takia. Eka oli rotulinjaltaan saksansukuinen ja ihan erilailla terävä, puolustustahtoinen kuin nykyinen suomilinjainen. Tämä nykyinen koira onkin sitten helppo vaikka on uros niin ei ego ei ole puskutraktorin luokkaa = ei ole tappeluhaluja

                                      Comment


                                      • #20
                                        Minulla on puolitoistavuotias rotikkapoju ja kuuna päivänä ei enää tulisi mieleen rotua vaihtaa. Luonne on avoin, valpas ja erittäin hyväntahtoinen sekä työhaluinen. Aiemmin olen touhunnut jonkin verran yhden amstaffiuroksen kanssa ja kun tuossa ylhäällä staffia verrataan rotikkaan, niin voin vain todeta että onhan noissa luonteissa samankaltaisuuksia, mutta terävämpi se staffi oli kuin oma ja muut tuntemani rotikat.

                                        Tässä on minun poikani vesileikeissä:

                                        Comment


                                          #21
                                          Amstafissa ja staffissa ei oo juuri muuta samaa kuin samankaltainen näkö ja staffi sana. Ovat kyllä koirina aika erilaisia. Amstaffia en ekaksi koiraksi pystyisi suosittelemaan. Vaatii isännältä aika lailla erilaisa otteita jo ihan pelkän koon ja voimiensa tähden. Tommosen 20kg staffin laittaa vielä ihan helposti järjestykseen, mutta 3x isompi Amerikanstaffordshirenterrieri on sitten jo eri tapaus. Voi oikeesti vähän jännittää, jos se äityy oikein rajojaan kokeilemaan. Sen jännittämisen sitten taas huomaa kyllä koira kuin koira.

                                          Jos mun pitäisi valita joku muu rotu staffin tilalle se olisi vanhaenglanninbulldoggi:

                                          http://www.olderanch.com/rotuhistoria.htm
                                          Viimeksi muokannut JM; 23.4.2009, 11:23.

                                          Comment


                                          • #22
                                            Mitäs Ville tarkoittaa terävämmällä?

                                            Komia rotikka tulee ihan vanha ruffe mieleen. Tosin sitä ei veteen saanut kirveelläkään =)

                                            Comment


                                              #23
                                              Vedestä puheen ollen, monet staffit ovat aika surkeita uimaan. Meidänkin koira onmeinannut hukkua pariin kertaan. Uimista on nyttemmin harjoiteltu pelastusliivien kanssa ja pikkuhiljaa se on alkanut sujumaan. Mikään uimari se ei sitli ole, vaikka tykkää todella paljon vedessä touhuamisesta. Siitä tosin on kaksi kertaa tullut vesihäntä. Se on kasvohalvausta muistuttava halvaus koiran hännässä ja on aika kivulias. Syntyy kun altistuu kylmälle ja märälle liian pitkäksi aikaa. Valitettavasti se uusii aina vähän helpommin, joten tuon asian kanssa oon itse joutunut olemaan tarkkana.

                                              Ekalla melkein onnettomuuteen johtaneella kerralla koira hyppäsi veneestä veteen ja vajosi kohti pohjaa kuin kivi. Sain juuri ja juuri napattua pannasta kiinni ja kiskottua koiran pintaan. Olkapääkin oli jo vedessä kun kauhoin koiraa käsiini.

                                              Toisella kerralla se hyppäsi laiturilta veteen ja lähti uimaan. Kun koiran piti kääntyä kohti rantaa se alkoi vaan vajota. Ei auttanut muu kuin mennä noukkimaan koira ylös vedestä.

                                              Nykyään se osaa jo kääntyä ja luultavasti ei huku heti jos se joutuu veden varaan. Mikään uiimari se ei kuitenkaan ole, toisin kuin lapsuudenkodin bernhardilainen, joka sukelsi ja ui aivan sujuvasti.

                                              Comment


                                              • #24
                                                Mika, terävämmällä tarkoitan sitä, kuinka helppotai vaikea koiraa on lähestyä, missä sen ärsytyskynnys menee ja kuinka nopeasti koira rentoutuu toiminnan jälkeen. Verratessa ko. amstaffia omaan rotikkaan ovat aika erilaisia tapauksia, vaikka molemmat ovat uroksia.

                                                Juhana, meidän koiran uintitaidoista ei vielä ole tarkkaa tietoa, kun täällä Espanjan keskiosissa ei niin hirveästi uintipaikkoja ole, mutta nyt kun pojulle on ikää tullut tuo puolitoista vuotta, on löytynyt monille rotikoille tyypillinen rakkaus veteen ja polskimiseen kun vain mahdollista. Vesihännästä ei täällä onneksi niin ole vaaraa, kun lämmöt on jo jonnin aikaa olleet +20 astetta, vaikka ilmiö onkin tiedossa.

                                                Koira on muuten suomalaiselta kasvattajalta, mutta tuotu pentuna tänne, jos jotakuta asia mietityttää :)

                                                Comment


                                                • #25
                                                  Mulla löytyy kotoa 3v Staffi uros, Mörkö nimeltään. Kaveri on kotoisin No Comments kennelistä.

                                                  Ehdottomasti voin suositella, koska sinulla on jo kokemusta koirista. Staffi on mitä loistavin kumppani ja tykkää seurasta (joskus jopa liiankin kanssa). Eli Staffin voi hyvin pakata matkaan ja ottaa mukaan. Ehdottoman luotettava ja ihmisrakas. Kuten tuossa jo aikaisemmin joku kirjoitteli staffi on hieman kovapäinen, mutta sinnikkäällä koulutuksella oppii kyllä hyvin. Suojeluviettiä ei staffilla ole eli kaikki on kavereita. Vartioimaan siitä ei ole.

                                                  Staffeilla varmaan suurimmat terveysjutut liittyvät iho/allergioihin, mutta esim. luuston jne. kanssa ei ilmeisti ole suuremmin ollut ongelmia.

                                                  Kaikki Staffi urokset eivät tule toisten urosten kanssa hirveän hyvin juttuun, mutta meillä ilmeisti jonkinlainen poikkeus, koska ei ole suuremmin ärhennellyt muille uroksille.

                                                  Staffi on kyllä meilkoinen tättähäärä eli virtaa on ja virikkeitä pitää olla. Meillä ei ole tuhottu kotona mitään eli ei ole tuhoavaa sorttia, mutta olen kyllä järsivistä tapauksista kuullut.

                                                  Tässä nyt mitä ensimmäisenä tuli mieleen. Laita yv:tä mikäli tulee jotain kysyttävää mieleen.

                                                  Comment


                                                    #26
                                                    mutta esim. luuston jne. kanssa ei ilmeisti ole suuremmin ollut ongelmia
                                                    Kun tässä nimenomaan staffista on kysytty niin jatkan vielä vähän. Nimenomaan luusto-ongelmia on paljon. Polvi ja kyynärongelmia riittää. Tähän vaikuttaa kyllä paljon jalostuslinjat. Toiset kasvattajat ovat tarkkoja näistä, toisia ei kiinnosta pätkääkään. Surkeilla lonkilla olevia riittää myös. Ei tartte kuin katsella jalostustietojärjestelmästä, millaisilla koirilla pentuja tehdään, niin kyllä siitä jyvälle pääsee.

                                                    Myös L2HGA on yleinen sairaus. L2HGA kantajilla tehdään edelleen pentuja, vaikkei se eettisesti ole oikein.

                                                    Täällä juttua tuosta:
                                                    http://www.staffordshirenbullterrier.../L2HGAjaHC.htm

                                                    Comment


                                                    • #27
                                                      tuossa oliverin postaamassa kuvassa olevassa koirassa ei ole muuta vikaa kuin pitkät karvat... Omaan makuun olevan koiran karvat tulisi olla lyhyet mutta nuohan ovat vain maku asioita joissa voi toki tehdä kompromisseja. Mutta toisekseen itsehhän tuota tulee eniten katseltua ;)

                                                      Comment


                                                        #28
                                                        Valkoinenpaimenkoira on yleisempi lyhyt- eli karkeakarvaisena. Olisi paljon helppohoitoisempi mutta luihumman näköinen.

                                                        Comment


                                                        • #29
                                                          Tosiaan polvet ja lonkat on varmaankin jalostuslinjoista riippuvia. Itsellä ei ole kokemusta kuin hyvistä kasvattajista eli siksi ei varmaan ole tullut eteen hirveästi noita tapauksia. Lonkkien osalta asiat pitäisi olla tiedossa ja kunnossa, mikäli pentuaikana kuvat jne. on tehty kunnolla.

                                                          Tuosta L2HGA sairaudesta oli hirveästi juttua muutama vuosi takaperin, mutta ei kai se kauhean yleinen oikeasti ole? Muistaakseni Suomesta ei kovinkaan montaa sairastunutta koiraa ole löytynyt?

                                                          Mutta kuten tässä on jo tullut eteen niin kennelillä/kasvattajalla on kyllä melkoisesti eroa eli niistä kannattaa kysellä kokemuksia, mikäli se on mahdoillista.

                                                          Comment


                                                            #30
                                                            Mitkäs ne kriteerit nyt olikaan tässä casessa?
                                                            - Perhekoiraksi, eli ei mitään harrastustoimitaan ole tarkoitus aloittaa
                                                            - Lenkkikaveri
                                                            - Lapsiystävällinen

                                                            Kysymys onkin, että paljonko sitä aikaa on koiralle tarjota? Jos on jokin aktiivinen rotu, kuten Riiseni, tarvitsee se helposti 1-2h päivässä aktiviteetteja. Satoi tai paistoi.

                                                            Vaikka rotikka onkin ollut, niin niissäkin on erimoisia tapauksia. Kaverilla on nyt pari sellasta ja ne on kyllä mahtavia tapauksia. Toki kaveri tietää kouluttamisesta hieman enemmän kuin minä. Tässä linkki jos haluaa käydä tutustumassa ajatuksiin
                                                            http://www.tammilehto.net/KOIRAKOULU.HTML

                                                            Comment

                                                            Working...
                                                            X