Luulin jo ostaneeni auton. Tarinaa autokaupasta…

[anjupi]

Tässä hiukan tarinaa eräästä jo sovituksi luullusta autokaupasta, joka sitten ei toteutunutkaan. Anteeksi tekstin pituus.

Olen tässä etsinyt toiseksi autoksi A4 Avant tq B5 facelift mallia. Tarjontaa sopivista yksilöistä ei Suomessa juurikaan näytä olevan. Lauantaina lähdin sitten Kuopiosta käsin autoja katselemaan ja matka suuntautui Taipalsaarelle. Sieltä löytyikin hyvä yksilö, jossa ei juuri ollut huomauttamista. VAG-COM:lla löydettiin muutama vikakoodi, joista ainoastaan ilmavuoto olisi aiheuttanut korjaamista ja siten lisäkuluja. Toisena vikana autossa oli viallinen lämpötila-anturi (myyjällä oli jo uusi hanskalokerossa). Auto tuntui hiukan tehottomalta ja ratti oli yllättävän kulunut kilometreihin nähden. Muuten oli todella siistissä kunnossa ja itselleni tärkeistä varusteista puuttuivat vain vakionopeudensäädin, penkinlämmittimet, ajovalonpesimet ja sport-alusta.

Auton ostoa mietin sunnuntaipäivään asti, jolloin päätin tarjota myyjälle autosta 1000e alle pyyntihinnan, perustellen koeajolla ilmenneisiin vikoihin ja itselleni tarpeettomiin, auton mukana oleviin, kesärenkaisiin ilman vanteita. Myyjä jäi miettimään tarjoustani ja soitti vajaan tunnin päästä takaisin ja teki 300 euroa kalliimman vastatarjouksen. Minä hyväksyin tarjouksen ja sovimme autokaupat. Tämän jälkeen kyselin myyjältä onko asialla kiire, sillä en muiden kiireideni takia olisi ehtinyt autoa hakemaan kuin vasta tiistaina. Myyjä sanoi ettei asialla ole niin kiire ja hänelle sopii hyvin ehdottamani aikataulu hoitaa kaupat pois tiistai iltapäivällä töidensä jälkeen. Lupasin varmistaa aikataulun joko sunnuntai-iltana tai maanantaina viimeistään missä tavataan jne. Näin olin vakuuttunut siitä, että sain hyvän auton ja kaupat on sovittu.

Sunnuntai-iltana en ehtinyt myyjälle enää illalla soittaa, mutta ajattelin hoitaa asian heti maanantaiaamuna. Ennen kuin maanantaina ehdin kuitenkaan myyjälle soittaa tuli häneltä seuraavanlainen tekstiviesti.:

Morjensta tein vähän ilkeen teon ja myin audin.Tuli kaveri joka makso sen mitä pyysin.

Olin kuin puulla päähän lyöty! Minäkin luulin tehneeni pitävän kaupan samasta autosta, jossa lupasin maksaa autosta sen mitä myyjä pyyti, jättäessään minulle vastatarjouksen. Mietin miten ihmeessä myyjä on voinut mennä myymään auton toiselle ja näin rikkonut tekemämme sopimuksen? Miten minä olisin voinut tietää, että hän edes aikoo enää myydä autoa toiselle kun oli kaupat kanssani sopinut? Ei mene minun oikeustajuuni.

Yritin soittaa myyjälle ensimmäisen kerran n.15 min hänen lähettämänsä viestin jälkeen eli heti kun viestin luin. Vastausta en puheluuni saanut kuten en myöskään tekstiviesteihin, jotka yritin laittaa hyvinkin asiallisessa sävyssä vaikka petetyksi tulemisen tunne sisällä paloi aika vahvana. Useat soitot toivat välillä luurin korvaan, välillä puhelimeen ei saanut yhteyttä, muutamasta eri numerosta kokeillessani. Iltapäivällä sain myyjän puhelimeen ja tässä lyhennelmä hänen perusteluistaan meidän välisen sopimuksen rikkomiselle:

- näin autokauppa yleensä menee
- en voinut olla varma kun et maksanut käsirahaa
- onhan näitä autoja
- se nyt vaan menee näin
- ei asioita voi ottaa näin tosissaan

Eli myyjä teki kanssani pitävän kaupan (suullinen sopimus pitää siinä missä kirjallinenkin). Ei vaatinut minulta käsirahaa etukäteen tai yhtään mitään kaupan vahvistukseksi vaan päinvastoin sanoi kauppojen olevan kunnossa ja ok, että tulen tulevalla viikolla hakemaan auton. Jos myyjä olisi puhelimessa kaupoista sovittaessa sanonut että kauppa ei ole varma ennen kuin hänellä on rahat taskussa olisin ajanut Taipalsaarelle vaikka sunnuntaiyönä. Rahat hän olisi saanut tarvittaessa heti pankkien auettua maanantaiaamuna, mutta mitä myyjä teki: Sanoi kauppojen olevan kunnossa ja auto on myyty minulle.

Vaikka työssäni olenkin kasvanut hiukan kyyniseksi näköjään sitä kuitenkin saattaa luottaa liikaa ihmiseen, jos vastapuoli vaikuttaa riittävän rehelliseltä. Tätä myyjää pidin olemukseltaan erittäin rehellisenä ja luotettavana. Hän kuittenkin rikkoi sopimuksen, minä jäin ilman autoa ja kulutin hommaan aivan turhaan aikaani sekä rahaa. Eilen illalla olin jo hyvin lähellä tilata autoon alustasarjan, koska sen siihen kuitenkin heti olisin asentanut. Hyvä, että jäi tilaamatta kun ei ole nyt autoakaan.

Lain mukaan myyjä on rikkonut suullisensopimuksemme ja näin ollen olen oikeutettu kohtuullisiin kulukorvauksiin ja ne aion häneltä vaatia. Eli lasku tälle myyjälle lähtee viimeistään huomenna.

Tämä vaan taas opetukseksi eli ostajankin pitää näköjään vaatia kaikki kirjallisena, että kaupat pitää. Tai tietysti tämänkaltainen myyjä voi samalla tavallahan kirjallisenkin sopimuksen rikkoa. Joillekin ei vaan näköjään ole annettu minkäänlaista kasvatusta oman sanansa pitämisestä.

Mitä ihmiset ovat mieltä, onko tämä normaali käytäntö autokaupoissa? Ymmärrän, että myyjä määrää kaupan ehdot kuten hän tässä tapauksessa määräsikin. Minä hyväksyin hänen antamat ehdot ja sovin kaupat, mutta silti jäin ilman autoa. Oppia ikä kaikki...

PS: Saa tarjota autoja

[Jankka]

Suullinen sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinen,todistajien läsnäollessa.

Kuitenkin olen aina tehnyt varmuudeksi kirjallisen sopimuksen,ehdoin, jos puolin tai toisin kauppa puretaan.(käsiraha)

Tämä on nyt varmaan sitä jälkeen jossittelua, mutta siinä oli oma mielipiteeni.

Kyllähän hänen olisi kannattanut/ pitänyt soittaa toisesta ostajasta vielä sinulle ennen myyntiä...

[nomoreford]

Suullinen sopimus on aivan yhtä sitova kuin kirjallinenkin, oli todistajia tai ei. Ongelma on se toteen näyttäminen...

[Jankka]

sepä se... tarkoitus oli juuri tuo...yllä hieman epäselvästi.

[okkim]

Samoin kävi kaverilla. Minä olin mukana katsomassa autoa, ja kaveri lupasi ostaa auton. Noh, kävikin sitten niin että joku lupasi tarjota tonnin enemmän, ja myyjä alkoi tinkimään kaveriltakin sitä tonnia lisää. Riitahan siitä tuli, ja auto meni sitten tuolle toiselle ostajalle sopimuksesta huolimatta.

[quattro]

Erittäin ikävä homma.

Itselleni kävi ihan samoin viime viikolla. Kaupan kohteena moottorikelkka, jonka vaihtokaupasta sovin skootteriin. Molemmat kaupanosapuolet tarkistivat kaupan kohteet jne. ja paperihommat piti tehdä tänään.
Lauantaina sain tekstiviestin skootterin omistajalta, että sori, myinkin skootterin toisella.
Vähän meinasi sappi kiehahtaa, ja kiehahtihan se.

Eli tästä eteenpäin kaikki kaupat kirjallisena, jos ei heti siltä seisomalta pysty/voi, jostain syystä tehdä luovareita jne.

[jarik]

Ostaja on tässä melko heikoilla, koska kaupan todistaminen on vaikeaa. Rahallisesti menetys on sen verran pieni, että riitely ei kannata. Henkinen v****uskin helpottaa ajan myötä...

Myyjän kannalta tuollainen puhelimessa sovittu kauppa on myös jonkinlainen riski, koska ostaja voi hyvin helposti perua kaupan. On tullut koettua sekin. Aina kannattaa tehdä kauppakirja, johon listaa sovitut asiat. Vaihtakaa vaikka meilejä tai tekstiviestejä, jos kunnollista kauppakirjaa ei pysty tekemään. Jääpä ainakin jotain todistusaineistoa ja myyjältä voi hyvällä syyllä vaatia korvauksia peruuntuneiden kauppojen aiheuttamasta kivusta ja särystä. Käsirahan maksaminen on myös hyvä keino, mutta sitä en missään tapauksessa tekisi ilman kauppakirjaa.

[anjupi]

Ymmärrän tietysti myyjän kannalta puhelimessa sovitun kaupan ongelmallisuuden, mutta siinä tapauksessa aloite johonkin kaupan kirjalliseen vahvistamiseen tms. on mielestäni myyjällä. Kun kaveri vakuutteli auton olevan myyty minulle, eikä pyytänyt mitään ennakkomaksua tai muuta varmistusta, uskoin luottamuksen olevan molemmin puoleinen. Kysyin tältä myyjältä tänään että näytinkö niin epäluotettavalta, että en autoa tulisikaan ostamaan. Enpä saanut tähän vastausta.

Työskentelen alalla, jossa luottamus toisen sanaan on a ja o. Lopulliset sopimukset tehdään tietysti kirjallisena, mutta kyllä ainakin palvelun myyjänä minun on kuitenkin aina pidettävä sanani tai muuten ura voi loppua lyhyeen. En vaan voi käsittää miten tämmöiset kaverit huseraavat näiden autokauppojensa kanssa.

Onnea vaan tälle tämän tarinan sankarimyyjälle valitsemallaan tiellä.

[Silizium]

En kyllä nyt oikeen ymmärrä tätä valittamista asiasta.

Mietitäämpä semmonen tilanne, että tässä tapauksessa ostaja olis lähettäny tekstarin ja ilmottanu ettei osta autoa. Eikös seki olis sopimusrikkomus, mutta ei kukaan siitä mitään valittas.

[Hervast]

Toisaalta on varmaan tuhat ja yksi juttua niistä autonostajista jotka lupaavat tulla hakemaan auton ja heistä ei kuulla sen jälkeen. Jollain tavalla ymmärrän autonmyyjää joka mielellään tekee kaupat heti kun se on mahdollista ja parhaaseen mahdolliseen hintaan. Itse en pidä auton kauppaamisesta yhtään juuri tuon kyttäilyn takia kun ikinä ei voi tietää monesko renkaanpotkija ja ostolupauksen tekijä sitten on oikeasti potentiaalinen ostaja.

Mut onhan tuo aika alhainen veto myyjältä, nilkinvikaa pitää olla jos ei ole miestä ilmoittaa uudesta tarjouksesta ostolupauksen tehneelle henkilölle.

[anjupi]

Mietitäämpä semmonen tilanne, että tässä tapauksessa ostaja olis lähettäny tekstarin ja ilmottanu ettei osta autoa. Eikös seki olis sopimusrikkomus, mutta ei kukaan siitä mitään valittas.

Kuten tuossa edellisessä viestissä mielestäni sanoin on aloite vakuuden vaatimiseen myyjällä. Myyjä ei sitä minulta vaatinut ja mikäli hän olisi minulle sunnuntaina soittanut ja sanonut autosta tulleen paremman tarjouksen, olisin todennäköisesti saattanut korjata sopimaamme hintaa, mikäli myyjä olisi ilmoittanut rikkovansa sopimuksemme muuten. Olisin myös voinut vaikka ajaa autoa hakemaan yötä myöten, jos rahoilla olisi niin kiire ollut. Nyt myyjä tyytyi tekemään vaan kaikista alhaisimman ja noloimman tempun ilmoittaessaan sopimuksemme purkamisesta mitättömällä tekstiviestillä. Luulisi tuollaisen tempun tekijällä olevan miestä edes soittamaan. Mitä sinä olisit tilanteessani tehnyt toisin?

Se, että ostaja tekisi tällaisessa tapauksessa oharin on myös vähintään yhtä alhainen temppu. Se on sopimusrikkomus siinä kuin tämäkin ja on täysin myyjän viitseliäisyydestä kiinni valittaa rikkomuksesta tai yrittää saada korvauksia. Jos vaan tyytyy viheltelemään ja hyväksymään kaikenlaiset nilkintemput ei asiat koskaan parane.

[A6tonen]

Kyllä minusta suullinen sopimus tulisi pitää yhtä hyvin kuin kirjallinen, onhan se laissakin määrätty olevan yhtä sitova kuin kirjallinen.
Suullisen sopimuksen hankala puoli on se, että se on helppo rikkoa koska vastapuolen on vaikea näyttää sitä toteen ja tehdä asiasta mitään juttua.

Itselle kävi ihan samalla tavalla kun olimme ostamassa A6:tta vuonna 2005.
Pirkkalasta (autoliike) löytyi Ruotsista tuotu, n. 100tkm ajettu A6 hyvillä varusteilla (mm. Navi+). Sitä ajeltiin reipas pari tuntia katsomaan ja toiset kaksi tuntia takaisin.
Paikan päällä ne normaalit manööverit koeajoineen. Ainut ongelma siinä kohtaa oli Primera joka meillä silloin oli. Vaimon veli oli osoittanut kiinnostusta autoa kohtaan ja ei ollut osannut siihen mennessä päättää ostaako auton meiltä vai ei.
Sovittiin myyjän kanssa sitten, että soitan seuraavana päivänä hänelle siitä tuleeko auto vaihdossa vai ostammeko Audin suoraan.
Myyjäkin piti tätä sovittuna juttuna ja paiskattiin vielä kättä päälle asiasta.

Seuraavan päivään mennessä selvisi, että Primera pitäisi laittaa vaihdossa ja minä soittamaan myyjälle.
Myyjä sanoikin puhelimessa, että nyt on tilanne sellainen että eräs toinen kaveri on käynyt katsomassa autoa meidän jälkeen ja maksanut siitä käsirahan, joten auto ei ole myynnissä enää.
Minä tietenkin vaatimaan, että he palauttavat käsirahan ja myyvät auton meille koska näin oli sovittu.
Se ei tietenkään onnistunut, myyjä vetosi siihen että kun emme ole maksaneet käsirahaa (jota ei missään vaiheessa edes pyydetty), niin kaupan laki on tällainen. Eli se joka ensiksi ehtii.

Saimme Primerasta sitten suoralla myynnillä lähes saman hinnan (kyllä, liikkeen vaihtotarjous oli hyvä) ja uitimme paljon vähemmän ajetun, paljon paremman ja halvemman Audin Saksasta ;)

[okkim]

Kai soitit sitten vielä perään liikkeeseen ja kerroit tuon? ;)

[A6tonen]

Emmää sit, pissin vaan siihen suuntaan kun selvisi tämän nykyisen kaupat.

Mutta tulipa tuosta nykyisestä mieleen, että se me saatiin sitten vähän samalla tavalla, ainakin myyjäliikkeen mukaan.

Liike josta se hankittiin, oli Mersun merkkiliike. Kun välittäjämme ehti paikalle, niin selvisi että auto on varattu jollekin venäläiselle.
Liike selvitteli asiaan päivän verran, jonka jälkeen saatiin tieto että auto myydään meille syystä että siitä ei koskaan tiedä milloin Igor tulee niiden rahojen kanssa tai tuleeko ollenkaan.

:)

[Victor]

Samoin kävi kaverilla.

Tässä on se kaveri. Ja ihan ensimmäiseksi voin todeta Pasille, että jotenkin mua ei yllätä, jos et ymmärrä mikä tässä kaima-jussia niin sapettaa. Oikeesti, tuo mun tapaus oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun näin kävi minkään tavaran kaupan kanssa ja kyseessä oli pk-seudulla asuva myyjä. Täytyy todeta, että tietenkään menettely ei ole millään tavalla myyjän/ostajan asuinpaikkakunnasta riippuvaista, kuten tuo topicin aloittajan viestikin osoittaa. Kuitenkin tuntuu olevan niin, että monille ikänsä pk-seudulla asuneille on ominaista tuon kaltainen menettely. Itse kun olen pohjanmaalta kotoisin, niin sitä on oppinut luottamaan turhankin sokeasti toisen sanaan. Sanoinkin mulle oheiset tehneelle myyjälle puhelimessa, että saattaapa olla ettet omin jaloin kävelis, jos olisit pohjanmaalla vastaavan tempun tehnyt. Aivan käsittämätöntä ahneutta. On minullekin tarjottu monta kertaa enemmän myynnissä olevista rakkineista ja kerran jouduin itse päättämään kummalle ostajalle auton myyn, kun molemmat olivat valmiit maksamaan pyyntihinnan. Olisihan siinäkin voinut järjestää "huutokaupan", mutta eipä tullut mieleenkään niin menetellä. Pointti on se, että noin _ei_ vain toimita, joutuipa siitä lain nojalla edesvastuuseen tai ei. Ja tämä koskee yhtä hyvin sekä myyjää, että ostajaa.

Tuo mun tapaus vielä tiivistetysti. Oma auto oli myynnissä, kaksikin ostajaa käynyt katsomassa ja molemmat valmiit ostamaan auton, toisella ongelma rahoituksen kanssa. En myynyt, koska piti löytää ensin uusi tilalle, koska elämä ilman autoa olisi ollut kovin hankalaa. Sovin viikonlopuksi reissun Tähtihoviin mihin Okkimin kanssa autoa katsomaan. Kaikki ok, myyjä valmis myymään auton 1000 euroa alle Nettiauton pyyntihinnan ja lyötiin kättä päällä, kaveri siis vieressä todistamassa.

Viikon mittaan auto edelleen Nettiautossa myynnissä, 1000 euroa sopimaamme hintaa kalliimmalla siis. Laitoin viestin ja kehotin ottamaan pois myyynnistä, koska kauppa oli sovittu. _Tarjosin_ vielä itse vapaaehtoisesti käsirahaa, kieltäytyi vastaanottamasta (miksiköhän?!) ja lupasi olla myymättä autoa muille. Olin sopinut omasta autosta kaupat perjantai-iltapäivälle, lauantaina aamusta piti lähteä junalla Helsinkiin tuota uutta hakemaan. Perjantaiaamuna saan tekstarin klo 8.30 et luetko meilisi, et autolle on tulossa tänään iltapäivällä ostaja, joka maksaa pyyntihinnan...Siinä vaiheessa otin kohtuu tiukan puhelun myyjälle ja ilmoitin tekeväni asiasta korvausvaatimuksen sopimusrikkomuksesta. Tämä vatipää alkoi uhkailemaan, että hänen faijansa on Suomen kuuluisimpia juristeja, että siitä vaan. Puhelu päättyi aika lyhyeen, mutta viestiä asiasta vaihdettiin päivän mittaan ja pyysin ilmoittamaan illalla kuinka toisen ostajan kanssa kävi. Illalla kun olin oman autoni juuri luovuttanut, tää soittaa ja ilmoittaa, että joo auto meni...

Tein asiasta vaateen sopimusrikkomukseen nojaten, mm. kilometrikorvaukset, puhelinkulut, bussiliput, ansionmenetyksistä sekä tietysti kohtuullinen korvaus "mielipahasta". Tämä huippujuristi-isukin vastine haasteeseeni olikin yllättäen jonku "kandin" laatima, jossa kiellettiin koskaan hyväksytynkään tekemääni tarjousta. Ongelmaksi muodostui myyjän mukana ollut naikkonen, joka kylläkin istui autossa kun kaupasta sovittiin, mutta yllättäen hän olisi varmaan ollutkin paikalla kaiken kuulemassa, mikäli homma olisi oikeuteen asti päätynyt. Tekstarit ja meilit mulla oli, ja on edelleen tallessa, jotka sinällään olisi riittäneet näytöksi. Ovelaa kyllä, myyjä ei missään vaiheessa vastannut suoraan mun meiliin, vaan jälkeenpäin ajateltuna laittoi aina taktisesti uuden meilin, jolloin koko viestiketjun sisältöä ei olisi pystynyt näyttämään toteen.

Maailma on kuitenkin pieni, ja vaikka en noin pienen rahan takia jaksanut alkaa oikeusprosessia käymään, ei asia ja myyjän nimi unohdu multa koskaan.

Toivottavasti Antti-Jussi löydät paremman tilalle, niin mullekin näin jälkeen päin ajateltuna kävi. Eli kohtalo kai puuttui peliin tuossa vaiheessa.

[Silizium]

Ymmärrän kyllä, että se sapettaa, että meni kaupat nurin tommosessa tinlanteessa. Myöskään jos oon ite myymässä jotain ja kaupoista sopinu ni en kyllä muille sitte myy, mutta semmosta se välillä vaan on ettei kaikki mee niiku on suunniteltu.

Multaki on eräs työpaikka menny samalla tavalla ohi. Olin perjantaina työhaastattelussa ja sain semmosen käsityksen, että paikka oli jo sovittu. Työnantaja sano, että kirjotetaan maanantaina sopimus. Noh maanantaina tuli tekstari, että on tullu kaks muuta hakemusta meilillä viikonloppuna ja kas kummaa empä saanu työpaikkaa ja kyllä vitutti sillon mut eipä tullu mieleenkään alkaa mitään vaatimaan. Semmosta se vaan on.

[projph]

En ota kantaa kuinka autokaupoissa toimitaan, mutta ainakin talo/kiinteistökaupoissa ratkaisee käsiraha. Jos käsiraha on maksettu, niin kauppa on silloin tehty oli papereita vielä tehty tai ei.

[Victor]

Hyvä kuulla, että et itse menettelisi samalla tavalla. Niinku edellä totesin, ei tietenkään voi pelkän paikkakunnan perusteella yleistää, mutta tosiaan pk-seudulla suhtautuminen sovittuihin juttuihin vaikuttaisi yleisesti olevan jossain määrin muuta Suomea väljempää. Tosin ei tuo mun kokemuspohja niin valtava ole, mutta tuttavien kokemukset tukee tuota teoriaa.

Pettymyksiä tulee joo aina, mutta tuo(kin) asia oli tietoisesti pyritty järkkäämään niin, että en jäisi autotta. Niin kuitenkin kävi pitkin viikkoa tehdyistä valmisteluista huolimatta (olin mm. hoitanut asian myyjän rahoitusyhtiöön päin ymsyms.) ja jäin kuitenkin joukkoliikenteen varaan, joka mun tapauksessa hankaloitti elämää ja työn hoitamista todella pahasti. Sen takia, ja osin oman periaatteellisuuteni vuoksi, tuota menettelyä oli miltei mahdotonta hyväksyä. Autoja toki tulee ja menee eikä tämä yksilö todellakaan niin ainutkertainen ollut, että sen takia olis jäänyt kaivelemaan...

Työnantaja sano, että kirjotetaan maanantaina sopimus. Noh maanantaina tuli tekstari, että on tullu kaks muuta hakemusta meilillä viikonloppuna ja kas kummaa empä saanu työpaikkaa ja kyllä vitutti sillon mut eipä tullu mieleenkään alkaa mitään vaatimaan

Tuo on kyllä jo aika helvetin törkeetä toimintaa työnantajan taholta. Kannattanee olla vaan tyytyväinen, ettet päässyt kyseisen työnantajan palvelukseen.

[Silizium]

Voin hyvin myös kuvitella että pk seudulla ihmiset osaa olla paljon törkeempiä toisillensa, ei nyt kuitenkaan mitenkään yleistäen.

Kasirahan ku maksaa ni sit alkaa oleen jo aika varma peli kaupassa, että tulee toteutuun. Antin tapauksessa aikaa hassuu ettei tosiaan halunnu minkäänlaista käsirahaa, olikohan jo sillon kenties tiedossa toinen mahdollinen ostaja?

[laioz]

Olen itsekin muutaman kerran sopinut kaupat myymästäni tavarasta ja kohta tullutkin ilmoitusta, jossa käy ilmi että joku toinen maksaisi enemmän. Ei siinä ole auttanut kuin todeta että meninpä lupaamaan liian aikaisin ja pitää alkuperäisestä sopimastaan kiinni. Toinen vaihtoehto on tietysti lyödä kättä päälle kaupoista vasta kun valuutta ja esine vaihtaa omistajia. Tällöin on ihan suotavaa pitää yhteyttä muihinkin ostajiin ja pitää ajan tasalla muita ketkä on osoittanut kiinnostusta.

Toisaalta asia voisi olla niinkin että olet myymässä autoasi, kaverin kanssa sovitaan hinta ja päivämäärä milloin kaupat tehdään, ajat vielä itse tyyppiä vastaan jonkin matkaa, kun hän tulee autoasi katsomaan. Heti tämän jälkeen olet katsomassa itsellesi jo toista ja sovit siitä kaupat sen toivossa että entinen autosi ostetaan ja maksetaan sovitusti. Kuitenkin juuri ennen myymäsi auton kauppoja kaveri lähettää viestin että löysi nettiautosta samanhintaisen mutta tummenetuilla takalaseilla ja ostaa sen. Yhtälailla siinäkin on tehty sopimusrikko ja varmasti menee omat ja muijan suunnitelmat sekaisin, olet jopa ajanut kaveria vastaan näyttämään myymääsi autoa ja bensaakin kulunut. Hyvässä tapauksessa Sotkamon pesäpallo-ottelukin jäänyt väliin. Siltikään ei voi todeta kuin että perkele. Tässäkin tapauksessa on kyllä mahdotonta vaatia toista maksamaan kymmeniä tuhansia euroja suullisen sopimuksen perusteella.

Ja kun paikkakunnista oli puhe, niin tämänkin tekstin kirjoittanut on kotoisin pohjanmaan vaikutuspiiristä..

[Mika]

Itse kun olin katsomassa A6:sta Ruotsissa, ja päädyin ostamaan kohteen, niin tarjosin käsirahaa kaupan sitomiseen. Muutenhan kauppa ei sido myyjää ellei käsiraha ole maksettu. Mutta kuinka ollakaan, myyjä antoi minulle vielä takaportin vetäytyä kaupasta ja sanoi, että maksat sitten kun tulet hakemaan. Oli sinänsä fiksusti tehty myyjältä, en sitoutunut mihinkään. Hinnasta oltiin sovittu ja tehtiin sen vuoksi esisopimus paperille. Eli se sitoi myyjän sovittuun hintaan, mutta olisin voinut hyvin perääntyä. Kuitenkin hain auton jne.

[paju]

En ota kantaa kuinka autokaupoissa toimitaan, mutta ainakin talo/kiinteistökaupoissa ratkaisee käsiraha. Jos käsiraha on maksettu, niin kauppa on silloin tehty oli papereita vielä tehty tai ei.

Ei taida mennä noin. Itse harmittelin omassa kiinteistökaupassa kun en tehnyt esikauppakirjaa ja maksanut käsirahaa. Myyjää edustanut henkilö vakuutteli ettei tarvita sellaista. Ahne myyjä nosti hintaa kun tuli kysyntää. Ja tämä tapahtui pohjanmaalla! Kun asiasta sovittiin niin silloin siitä pidetään kiinni. Hinnan nostoa enemmän pisti v**uttamaan sopimuksen rikkominen.

Kiinsteistökaupasta sen verran, että jos haluaa tehdä esikauppasopimuksen niin sen pitäisi olla samaa muotoa kuin itse kauppakirja ja kaupanvahvistajan allekirjoittama. En löytänyt pikaisesti kunnollista määritelmää asiasta, mutta PRKK:n sivuilta löytyy:
http://www.prkk.fi/page_view?p=23&l=1&s=4&t=1

[jtlukkari]

Eikös se mene niin, että kiinteistökaupoissa esisopimuksen purkaminen aiheuttaa sopimussakon lankeamisen, eli esim. käsirahasta voi palauttaa vain tietyn osan.

[JanMac]

Semmonen kokemus mulla...
Pistin kerran myyntiin KTM crossin ja kaveri pohjoisesta soitteli. Tingattiin normaaliin tapaan muutama satanen haku yms kuluista pois ja sovittiin kaupat. Lupasi tulla seuraavana vkonloppuna hakemaan.
No, kaikki hyvin, mutta kun puhelin soi koko loppuviikon ja valehtelematta yli 50 soittoa innokkailta ostajilta (yli pyynnin rahaa oli jo pelissä aikalailla) pisti v#tuttamaan aikalailla !

Hammasta purren totesin vian olleen minussa - liian alhainen pyynti - ja odotin sitä pohjoisen kaveria.

[projph]

En ota kantaa kuinka autokaupoissa toimitaan, mutta ainakin talo/kiinteistökaupoissa ratkaisee käsiraha. Jos käsiraha on maksettu, niin kauppa on silloin tehty oli papereita vielä tehty tai ei.

Tarkennanpa tuota, eli täytyyhän ne paperit tehdä käsirahan maksun yhteydessä. Mutta mikäli käsirahaa ei ole vielä maksettu, niin myyjä voi vaihtaa ostajaa vaikka olisi jo sopinut jonkin ostajan kanssa kaupan tekemisestä.

Itselläni oli kiinteistö myynnissä välitysfirman kautta ja sieltä sopivat ostajaehdokkaan kanssa kauppojen tekemisestä seuraavaksi päiväksi. Hetken päästä välitysfirman toinen edustaja soitti ja kysyi oliko kauppaa tekevä maksanut käsirahan. No ei ollut, joten tämä toinen edustaja otti tältä toiselta ostajaehdokkaalta käsirahan ja tekivät paperit kaupasta. Tämä kuvio siksi, että toinen ostajaehdokas halusi maksaa pyydetyn summan kiinteistöstä, eli muutaman tonnin enemmän kuin eka ehdokas olisi maksanut.

Eli, kyllä käsiraha näyttelee tärkeää osaa kaupoissa ja tietysti allekirjoitettujen papereiden kanssa.

[obsi]

Näin käy kun aletaan nuukaileen yksityisten kanssa kaupoilla. :C

[Ilkka L]

Itse olen pitänyt sääntönä yksityisten välisissä kaupoissa sitä, että niin kauan, kuin sopimuksia ei ole allekirjoitettu tai raha ei ole vaihtanut omistajaa, niin kauppaa ei ole tapahtunut. Maksettu käsiraha/allekirjoitettu sopimus vasta sinetöi kaupan syntymisen. Kaikki muu on vain puhetta, jonka varaan ei kannata laskea.

Ymmärrän kyllä hyvin myyjän tilanteen. Autojen katselijoita, kyselijöitä ja renkaapotkijoita yleensä riittää, mutta kun tosiostaja ilmestyy rahatukun kanssa paikalle, niin silloin tehdään kaupat. Myyjällä kun on yleensä suurempi intressi päästä autosta eroon, kuin ostajalla ostaa juuri kyseinen yksilö. Koskaan ei voi laskea näiden puhelimessa sovittujen juttujen varaan.

On tietysti vähän epäkorrektia myyjän puolelta perua suullisestikin sovittu kauppa, mutta sellaista se vaan autokaupassa.

Esimerkki:

Olin joku aika sitten myymässä erästä suhteellisen arvokasta ja pikkuisen hankalasti myytävää tuotetta.

Maanantai iltapäivästä ostajaehdokas 1 soittaa minulle. Tinkimisprosessin tuloksen pudotan tonnin pois hintapyynnistä ja alustavasti sovimme kaupat. Ostaja lupasi palata asiaan seuraavana päivänä jolloin sovimme yksityiskohdat, vakuutteli ja vannoi kauppojen tapahtuvan.

Saman päivän iltana ostajaehdokas 2 soittaa minulle. Hän vaikuttaa erityisen kiinnostuneelta tosiostajalta. Hän aloittaa normaalin tinkimisen, mutta siihen sitten sanon, että olen alustavasti jo sopinut kaupat eli en ole valmis tinkimään hinnasta yhtään tässä vaiheessa. Tähän kaveri sitten sanoo, että maksaa sen mitä alkuperäinen pyynti oli ja pistää käsirahan tulemaan tililleni samantien - tehdäänkö kaupat? Tämä vaikuttaa niin potentiaaliselta ostajalta, että sovin hänen kanssa niin, että heti, kun käsiraha näkyy tililläni, pidän kauppaa sitovasti sovittuna. Vähän jäi kaivelemaan, että olin tavallaan luvannut tuotteen ostajaehdokas 1:selle.

Arvatkaapas mitä tapahtui seuraavana päivänä. No ensinnäkin luvattu käsiraha ilmestyi tililleni ja tuosta ostajaehdokas ykkösestä ei mitään kuulunut. Odotan iltaan asti ja sitten soitan hänelle. Ennenkuin ehdin kertoa myyneeni tuotteen jo toiselle, hän kertoo, ettei ostakaan tuotetta minulta, ei sitten ollut muistanut ilmoittaa minulle.

Tässä kaikki meni kuitenkin kaikki hyvin ja kukaan ei todennäköisesti tuntenut joutuneensa petetyksi. Minua olisi kuitenkin pikkuisen ketuttanut, jos en olisi sopinut kauppoja toisen kanssa. Olisin toki voinut soittaa hänelle myöhemmin ja kertoa tuotteen olevan taas myynnissä, mutta on myös täysin mahdollista ettei ostaja kakkonen olis ollut enää kiinnostunut tuotteesta. Yksityisten välisissä kaupoissa pitää takoa silloin kun rauta on kuumaa eikä jäädä odottelemaan epämääräisten lupausten perään.

[Mika]

Noin se just menee eli tosiostaja menee hakemaan kohteen heti pois tai maksaa varausmaksun. Näkemättä ei ainakaan autoja yleensä osteta...

[Devtron]

Jep, itsekin melko monta autokauppaa tehneenä olen ottanut sellaisen linjan, että puheiden perusteella en varaa yhtään mitään. Auto lähtee sille joka ensimmäisenä lyö rahat kouraan.

[anjupi]

Jep, itsekin melko monta autokauppaa tehneenä olen ottanut sellaisen linjan, että puheiden perusteella en varaa yhtään mitään. Auto lähtee sille joka ensimmäisenä lyö rahat kouraan.

Tuo linjahan toimii, kunhan ei sitten teekään kauppaa muuten. Eli ilmottaa myös mahdolliselle ostajalle, että auto on kaupan niin kauan kunnes rahat on kädessä. Silloinhan asiassa ei ole kummallekaan mitään epäselvää.

Jos sopii kaupoista, eikä vaadi mitään kaupan vahvistukseksi ja myy silti auton kolmannelle osapuolelle, on sopimus silloin rikottu.